Milloin lasta voi ruveta kieltämään? ov

Kieltämisen voi silti jo aloittaa aikaisin. Ymmärtämään (kieltoja) lapsi alkaa noin yhden vanhana.

Tee sinä kodistasi millainen haluat, mutta meillä ei ole missään vaiheessa ollut aikomustakaan elää ainoastaan lasten ehdoilla. Tämä ei ole mikään pomppulinna, vaan täällä asuu myös aikuisia ihmisiä. Vaikkei koriste-esineitä ja särkyviä olekaan, on silti kiellettyjä asioita. Mm. pistorasioita ei voi nostaa kaapin päälle vaikka kuinka haluaisi. Minusta on ihmeellistä lässytystä, että " tuhoaisin lapsen uteliaisuuden" kieltämällä sitä joistain asioista. Se että käyttää kieltosanoja, ei tarkoita sitä, että kaikki olisi kiellettyä. Minusta on lapsen älykkyyden aliarvioimista väittää, ettei alle 2-vuotias ymmärrä kieltoja.

Ja kaikki ovet tietysti säpissä ja kodin lapsiturvavälineisiin 300 euron satsaus.

siitä, ettei 5kk ymmärrä. Moni on silti pitänyt kieltämistä sinäkin vaiheessa hyvänä asiana. Luetaan ensin, vastataan sitten.

Sääli teidän lapsia, jotka joutuvat " käyttäytymään" jo 1-2v! Meillä lapset saavat peuhata, lapsuus on kerran vain, ja sen pitää olla hauskaa! Uudet sohvat voi ostaa sitten kun lapset ovat isoja.

tiedetään, että normaali 1,5-vuotias ymmärtää vanhempansa puheesta lähes kaikki konkreettiset asiat?

Mutta jos haluatte stressata hermonne pilalle jo varhaislapsuudessa, tehkää se! Meidän talossa saa pelata ja leikkiä ja pomppia, turvallisuutta vaarantamatta. Ei se haittaa jos joskus kattokruunut hieman kilahtaa, mieluummin kattokruunu kuin äiti :)

varmasti nautinnollisia vieraita.

Ihan hyvin toi meillä ainakin käytännössä onnistuu, mun ja miehen lapsuudenkodeissa ei myöskään koskaan kiellytty mistään, joten meille se on helppoo omastakin kokemuksesta. Mulle tulee tosi ikävä fiilis jos kuulen jonkun mamman koko ajan huutavan/tiuskivan lapselle eitä ja älää. Toki meilläkin lapset tonkivat kukkapurkin multia lattialle ja suuhun, murustelevat leivät olkkarin sohvalle ja sitä rataa, mutta silloin keskustellaan miksi kukalla on multaa ja miksi sen mullan pitäisi olla siellä kukkaruukussa (se multa on kukan ruokaa) jne. Joskus meno yltyy juoksuralliksi portaissa ja silloin sanotaan, että " kävelisitkö portaat" ja taas keskustellaan mitä voi sattua jos portaissa juostaan. Keskustelut hoidetaan katsoen lasta suoraan silmiin lapsen korkeudella ja lähellä ja rauhallisella äänellä, eikä lasta saa tuomita vaan keskustellaan mikä tapa on oikein ja mikä väärin ja mitä molemmista seuraa, voiko tiellä kulkea keskellä tietä, miksei ja miksi pitää kulkea reunassa jne.. Mielenkiinnon suuntaminen toiselle on myöskin yllättävän helppoa. Lapsi on siinä jännä juttu, ettei vielä tiedosta kaikenmaailman asioita, vaan meidän vanhempien tulee kasvattaa lapsia oikeeseensuuntaan ja siinä minusta kiellot eivät ole oikea ratkaisu, jos lapselle sanotaan aina vaan eitä eikä perustella miksei multaa saa ottaa kukkaruukusta, niin ei lapsi välttis ymmärrä et mitä se mamma nyt raivoo.

Vierailija:

luin että lasta ei saisi kieltää ollenkaan...vaikeaa tosin toteuttaa! Opuksen kirjoittaja neuvoi, että kun vauva tekee jotain sellaista, mikä ei ole sopivaa, pitää vaan äkkiä suunnata lapsen mielenkiinto toisaalle. Elikkä pientälasta ei tulisi kieltää, koska se aiheuttaa lapselle negatiivisia mielikuvia itsestään ja kyvyistään. Jaa-a. Aika vaikeaa olisi jos aina pitäisi ikäänkuin vaivihkaa keksiä lapselle jotain muuta, kun lapsi on kymmenettä kertaa menossa tonkimaan keittiön laatikoita, jotka kiinnostavat. Helpompaa on nostaa lapsi pois ja sanoa topakasti ei, tämän jälkeen kun lapsi yleensä tuntuu hetken muistavan ettei laatikolle kannata mennä.

Mutta kannattaa minimoida kielletyt asiat, kaikkien on paljon mukavampi olla kun omassa kodissa ei tarvitse olla koko ajan kieltämässä. Eli särkyvät esineet piiloon, hellaan lapsisuojus, cd-levyt niin ylös ettei lapsi pääse niitä koko ajan levittelemään ja aukomaan. Sitten kun lapsella on syy-seuraussuhde paremmin hallussa, hän tajuaa miksi sitä maljakkoa ei kannata paiskata lattialle.

Vauva-2v ei saa kauheita tuhoja aikaan kylässä, eikä tarvitsekaan " käyttäytyä" . Leluja eteen vaan niin lapsi viihtyy eikä tee mitään tuhoja kenellekään.

Hän kiipesi kirjahyllyssä ja pomppi sängyssä. Minä kielsin omassa kodissani ja heti meni perille.



Edellä joku kertoi, että selitetään lapselle. Eihän kieltäminen sitä suljekaan pois :) Meillä on tehty aina niin, että ensin kielto, sitten käydään läpi asia. Pelkässä selittämisessä on se ongelma, että riittävän pieni lapsi ei tajua siitä hölkäisen pöläystä vaan kiellolla luotaisiin paljon turvallisempi olo lapselle. Pidän neuvottelevaa kasvatustapaa hyvänä, mutta sen puhdas toteuttaminen esim. 1-vuotiaalla ei kuulosta kovin viisaalta vaan aina pitää ottaa huomioon lapsen kehitystaso ja valmius ymmärtää jokin asia. Ja vielä terve järki siihen päälle.



Sitten on tilanteita, joissa selittely on turhaa. Esimerkiksi jos lapsi tekee kolmannen kerran kielletyn asian, ei hän tarvitse enää yhtään lisää selityksiä vaan seurauksen teolleen. Kiellon, rangaistuksen, mitä vain. Jos hän heittäytyy hautajaisissa takomaan lattiaa ja huutamaan, niin ei tasan selityksiä.



Minusta tuntuu usein, että olen tiukkapipoinen kasvattaja nykymittapuulla, mutta toisaalta lasten käytöksestä saa olla ylpeä.

Lisäisin vielä, että meillä mm. hella kuuluu ehdottomasti kiellettyjen asioiden listalle siitä huolimatta, että siinä on liesisuoja. En todellakaan luottaisi pelkkiin suojiin. Entä jos jonain päivänä suojaus pettää?

Kielloilla on vissi tarkoitus jo pelkästän lapsen suojelemiseksi.

Vierailija:

Vauva-2v ei saa kauheita tuhoja aikaan kylässä, eikä tarvitsekaan " käyttäytyä" . Leluja eteen vaan niin lapsi viihtyy eikä tee mitään tuhoja kenellekään.

Esimerkiksi vieraiden laatikoita ei saa penkoa, koriste-esineisiin, televisioon, tietokoneeseen yms. ei saa koskea. Jos lapsella on kotona kiellettyjä asioita, uskoo hän asian kylässäkin. Meidän 2-vuotias ei kyllä enää todellakaan pysy yhdessä paikassa pelkkien lelujen voimalla, jos ympärillä on kokonainen uusi asunto.

Ja tuo kasvatusopas, josta täällä puhutaan, on varmaan jonkun curling-kirjoittajan. Kyllä lasta pitää kieltää. Mukava nähdä näiden ei-kiellettyjen lasten kanssa elämisen sitten kun lapset ovat murrosiässä.



Meillä ei muuten ole koskaan ollut mitään liesisuojia, pistorasiasuojia, laatikon avauksen estämisen salpoja tai mitä lienevätkään. Koskaan ei ole nostettu tavaroita ylös vauvan/lapsen tieltä, vaan kielletty johdonmukaisesti tietyt asiat ja kyllä on mennyt hyvin perille.

konttasi kikattaen karkuun kun äiti kiekaisi " ei!" vauvan roikkuessa verhoissa tai suunnistaessa kohti sähköpistoketta (joka oli suojattu).

Eli piti siis juttua hauskana leikkinä =)



Minä en tajua miksi lasta ei saisi kieltää. Hirveän vaikeahan se lapselle on jos sitten yht' äkkiä jossain vaiheessa aletaankin pitämään kuria, jos sitä ennen on saanut elää kuin pellossa onnellisen lapsuuden nimissä.

Veikkaan että se on opettaja koulussa tai päiväkodissa joka ensimmäisen kerran tälläistä lasta komentaa -ja arvaappa onko sillä mitään vaikutusta ja millainen vaikutus tälläisen lapsen käytöksellä on muihin ryhmässä... hyvää tarhapäivää tai koulupäivää vaan!