Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletteko mammat ikinä asiaa siitä näkökulmasta, että
08.07.2007 |
mikä on pienestä lapsesta kivaa ja antaa onnellisia kokemuksia? Kun kaikkeen pitää olla hyötynäkökulma ja mietitään vaan miten päästään helpolla. Mihinkään kivaan ei lapsen saisi tottua. Kantoliina pannaan, ettei totu olemaan äidin lähellä. Perhepeti pannaan, koska muuten lapsi ei opi omaan sänkyyn viimeistään puolivuotiaana. Pitkä imetys pannaan, koska siitä ei ole mitään ravintohyötyä enää yli yksivuotiaalle (muka).
Meidän lapsi on nukkunut perhepedissä kolmevuotiaaksi tasan siksi, että minusta se on ollut ihanaa, samoin lapsen mielestä. Haluan antaa lapselleni onnellisuuden kokemuksia. Äidin kainaloon nukahtaminen on ihan selvästi iso onnellisuuden kokemus. Ihan sama onko siitä joskus myöhemin hyötyä tai haittaa. Mietitään sitä sitten. (Ei kyllä ole tarvinnut miettiä, nytkin lapsi nukkuu tuolla omassa sängyssään ja kivuttomasti on siirrytty.) Monessa asiassa koen, ettei mun ole tarvetta miettiä hyötyjä. Perusteluksi riittää se, että se on lapselle tärkeää. Eletään nyt-hetkessä.
Kommentit (2)
Siksi niin ihmetyttääkin nämä ehdottomuudet. Joku huutelee että älkää opettako lapsianne kantoliinaan ettei siitä tule tissitakiaista. Aina, kaikista lapsista? Ja onko sillä niin kauhean väliä, jos tuleekin tissitakiainen. Jotkut äidit pitävät imetyksestä, kuten minä. Mielestäni tissitakiaisuutta kamalampiakin kohtaloita voi vauvalla olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omani muutti omaan sänkyy ja huoneeseen 4kk iässä, koska ei saanut nukuttua jos joku oli samassa sängyssä/ huoneessa. Omassa huoneessa nukkui kuin tukki. Hän ei koskaaan viihtynyt kantoliinassa, mutta rattaissa tykkäsi katsella maailmaa selkänoja vähän koholla.