Dysfasia-lapsi vieraskieliseen kouluun/päiväkotiin?

kannattaako kielihäiriöistä lasta laittaa vieraskieliseen päiväkotiin. 3-vuotiaana sanojen lyheneminen ja äänteiden vaihtuminen ei tietenkään vielä ole mikään katastrofi, joka tarkoittaisi, että kyseessä olisi vaikea kielellinen ongelma. Mitä tarkoittaa käytännössä se, että englanti on perheenne kolmas kieli? Onko se teillä aktiivisessa käytössä? Jo se, että kieliä on perheessä käytössä useampi, saattaa viivästää puheenkehitystä, kun kieliä on samanaikaisesti omaksuttavana useampi kuin yksi. Lopputulos useamman kielen käyttämisestä voi olla hyvinkin optimaalinen, eli lapsi oppii kielet sujuvasti. Toisaalta seurauksena voi (mikäli lapsella oikeasti on kielellisen kehityksen erityisvaikeus) olla se, että kaikkien kielten omaksuminen takkuaa ja kielet sekoittavat toisiaan. Käy ilmoittamassa lapsesi päiväkotiin, samalla saat tilaisuuden keskustella henkilökunnan kanssa siitä, mitä he tilanteesta ajattelevat. Päiväkotiahan voi aina vaihtaa, mikäli näyttää hankalalta. Toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun!

-aranja-

Miten tämän nyt kohteliaasti sanoisin, mutta dysfasia on ihan aikuisten oikeesti vakava juttu. Sinun pitäisi nyt pystyä unohtaa omat sinänsä ihan hienot suunnitelmasi. Jos lapsesi tarvitsee jo nyt tukea selvitäkseen normaalista päivästä, hän ei varmastikaan kaipaa siihen enää lisää haasteita. Kyllä sinä tämän syvällä sisimmässäsi tiedät. Ja muista, ammattilaiset sinun ja lapsesi ympärillä eivät ole voittaneet tutkintoaan arpajaisista. Heidän neuvojaan kannattaa kysyä ja vielä uskoa sitten se vastauskin.

mutta se kyllä vaikeaa :(. Englantia minä ja mies puhutumme päivittäin. Ja lisäksi on ollut suunnitteilla muutto ulkomaille...ihan kamalaa kun kaikki vaikeutuu/peruuntuu lapsen erityistarpeiden vuoksi.



No odottelen nyt ainakin sitä foniatrin mielipidettä pojan puheen kehityksestä.

ellet sitten saa lupaa foniatrilta! erityislapsen kanssa on luovuttava omista toiveistaan. on pakko toimia lapsen edun mukaisesti.

että ei _kaikista_ omista suunnitelmista ja toiveista ole pakko luopua!



Kyllä niitä erityislasten kanssa ulkomaille muuttaneita on, samaten muuttoa suunnittelevia. Edellisen jyrkkää kirjoitusta lieventääkseni...



Minusta ap:n aloitus kuvaakin sitä, että nyt ollaan pohtimassa lapsen tulevaisuutta, lapsen parasta ja elellään sen mukaan: eri vaihtoehtoja on mietittävä. Kun perheen arki on kolmikielistä ja ulkomaille muuttoa suunnitellaan, niin ymmärrän varsin hyvin, että tekisi mieli laittaa lapsi englanninkieliseen päiväkotiin. Tosin sitä täytyy harkita tavallista tarkemmin, enkä kyllä laittaisi, jos ammatti-ihmiset ovat eri mieltä.

Meidän lapsemme englanninkielisessä pk ryhmässä on yksi lievästä kielenkehityksestä " kärsivä" lapsi. Hän on ollut pk:ssa jo 3v eikä ole omaksunut juuri yhtään englantia. Ymmärtää joitain yksittäisiä lauseita, mutta ei itse tuota kieltä. Lisäksi toisinaan turhautuu, kun muut puhuvat englantia ja purkaa turhautumisensa negatiiviseen käyttäytymiseen muita kohtaan.

Meidän lapsemme on ns. normaalisti kielellisesti kehittynyt Osaa lukea ja puhuu jo kivasti/ymmärtää englantia, mutta silti mietimme rasittaako englannin kielinen koulu/osittainen englannin kielinen koulu häntä liikaa. Onneksi päätös pitää tehdä vastajoulun jälkeen.

Sinuna jättäisin asian sikseen, jos foniatri toteaa ongelmia lapsesi kielellisessä kehityksessä.

Lisäksi testit kielikouluun vaativat hyvää oman äidinkielen taitoa, eikä läheskään kaikki edes täysin normaalisti kielellisesti kehittyneet lapset läpäise testejä.

Minusta sinun pitäisi tukea lapsesi heikompia alueita sopivalla pk ryhmällä, ja tarvittaessa terapialla, jotta lapsesi olisi aikanaan valmis aloittamaan hänelle sopivan koulun.

Lapsesi on varmasti taitava ja ihana monilla muilla osa alueilla ja hänelle kannattaakin antaa paljon positiivista palautetta niissä asioissa, joissa hän on hyvä.