Kumman pelastaisit, oman vai kaverisi lapsen ensiksi, jos meinaisivat hukkua ?

Kun jotenkin tuntuisi aivan kauhealta jos vieras lapsi hukkuisi minun valvonnassani.

Jos kaverin lapsi kuolisi, se olisi ihan hirvittävää, MUTTA elämäni jatkuisi.

Oman lapseni kuolema taas pilaisi elämäni, sekä läheisteni elämän. Ja koska rakastan läheisiäni enemmän kuin naapuria (naapurihan se oli, joka oli hukkuneen tytön kanssa rannalla), ei valinta olisi vaikea.

Luonnonlaitkin sanelee sen, että emo puolustaa ja suojelee poikastaan.

Ja ikinä en edes ota vahtiakseni ystävän lasta uimarannalla,hän vahtii omaansa ja mä omaani.

tai tekisin kaikkeni että joku muu tulisi pelastamaan, jos en itse pysty.

Vierailija:

Kun jotenkin tuntuisi aivan kauhealta jos vieras lapsi hukkuisi minun valvonnassani.

Suomessa lukuisat vanhemmat menettävät lapsensa vuosittain, mutta silti heidän elämänsä JATKUU. Moni pystyy kaikesta huolimatta elämään ihan tasapainoista ja onnellista elämää lapsen menetyksestä huolimatta. Etkä myöskään voi tietää selviäisitkö ikinä sen ylitse, että olet naapurin lapsen " tapattanut" laiminlyömällä valvomisen.

Vierailija:

Jos kaverin lapsi kuolisi, se olisi ihan hirvittävää, MUTTA elämäni jatkuisi.

Oman lapseni kuolema taas pilaisi elämäni, sekä läheisteni elämän. Ja koska rakastan läheisiäni enemmän kuin naapuria (naapurihan se oli, joka oli hukkuneen tytön kanssa rannalla), ei valinta olisi vaikea.

Luonnonlaitkin sanelee sen, että emo puolustaa ja suojelee poikastaan.

ta äideille. oma menee aina muiden edelle.

En varmasti edes siinä tilnteessa ehtisi ajatella muuta kuin että äkkiä lapsi pois vedestä...en siis varmasti ehtisi ajatella että ensin oma ja sitten muiden, vaan toimisin " kuin kone" ja yrittäisin pelastaa sen mitä pelastettavissa on...ilman " arvojärjestykseen" pistämistä.

vaikkakin omatunto soimaisi lopun ikääni ja elämä olisi siltikin jollain lailla pilalla kun ajattelis ettei pystynyt toisen lasta auttamaan. Rukoilen ja toivon ettei tälläistä tilannetta ikinä tulisi

minä olen lähempänä kaverin lasta ja kaverini on lähempänä minun lastani, on loogista että kumpikin pelastaa sen lapsen johon ylettyy.



Jos taas olen yksinäni kahden lapsen kanssa uimassa, joista toinen omani ja toinen kaverin, pelastaisin lähempänä olevan ensin, oli kumpi tahansa. Ja kaikkeni tekisin ja huutaisin apua jotta kukaan lapsi ei hukkuisi, olin sitten valvomassa heitä tai sivullisena uimarannalla.

minä olen lähempänä kaverin lasta ja kaverini on lähempänä minun lastani, on loogista että kumpikin pelastaa sen lapsen johon ylettyy.



Jos taas olen yksinäni kahden lapsen kanssa uimassa, joista toinen omani ja toinen kaverin, pelastaisin lähempänä olevan ensin, oli kumpi tahansa. Ja kaikkeni tekisin ja huutaisin apua jotta kukaan lapsi ei hukkuisi, olin sitten valvomassa heitä tai sivullisena uimarannalla.

Oman lapsen puolesta tekisi mitä tahansa.

Oletteko koskaan olleet onnettomuudessa, jossa ihmiset on vallannut paniikki? Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa et ole ehtinyt ajatella vaan toiminta on tullut jostain syvemmältä, vaistoista?



Minä olen kerran elämässäni ollut sellaisessa tilanteessa, ja voin kertoa että etukäteen ajatellut jutut eivät silloin pidä paikkaansa.

Niin jalolta kuin se kuulostaakin, että pelastaa sen joka on lähinnä, se ei luultavasti tule menemään niin... Noin minäkin ajattelin, kunnes eräänä päivänä juoksin suoraan ja epäröimättä, muut tieltä tönien suoraan lapseni luokse pelastamaan hänet. Se on jonkinlainen emotionaalinen pakko, omaa lastaan ei yksinkertaisesti pysty " uhraamaan" toisten takia. Pelko oman lapsen kuolemasta tuntuu fyysisenä kipuna, oma lapsi on pakko pelastaa.

mutta en ottaisi uimareissulle naapurin lasta, joten sellaista mun ei tarvitse miettiä.

uimarannalla pidän lapset lähietäisyydessä ja se tarkoittaa todellakin lähietäisyydessä.

meillä 2 lasta ja silloin kun mennään uimaan, niin on aina 2 vanhempaa mukana, näin tekee naapuritkin.

vesi on vaarallinen elementti lapsille.

käydään aina uimassa aamupäivästä, kun väkeä on vähemmän.

paljon näkee sellaisia mammoja, jotka makaavat silmät kiinni ja lapsia ei todellakaan valvota.

Omaa rakastaa, vierasta ei.

Pelastaisin ihan kumman vaan joka sattuu olemaan näkyvissä.

Jos huomaisi lasten olevan kuolemaisillaan, niin paniikki oman lapsen menettämisestä olisi varmasti niin suuri, ettei siinä tulisi muiden lapset edes mieleen. Muutenkin oman lapsen suojelu on aika vaistonvaraista, esim. autolla ajaessa valvoo jotenkin paljon tarkemmin sitä puolta, jossa lastenistuin on, ettei kukaan tule kylkeen siltä puolelta. Olen myös huomannut monissa tilanteissa että lasta jotenkin vaistomaisesti suojelee " omalla ruumiillaan" .

Tosi tilanteessa sanoisin, että omani, mutta voi olla myös, että vaistonvaraisesti pelastaisi lähempänä olevan lapsen tai pienemmän lapsen. Voihan se lähin/pienin olla oma.

rannalla ja hyvin harva meni auttamaan etsinnöissä.

Kaikkea hyvää tuolle isälle toivon, tietenkin myös tyttärensä menettäneelle perheelle.