Lue keskustelun säännöt.
Uskallatteko rakentaa kunnianhimoisesti uraa, vaikka lapsia jo olisikin?
06.07.2007 |
Minä painiskelen tän asian kanssa. Olen yh, mutta mulla on hirveästi kunnianhimoja uran suhteen. Opiskelen vielä, joten nyt on päätettävä, kuinka korkealle tähyää.
Kipuan aina suunnitelmissani hirveän korkealle, mutta sitten muistan, että mun ajan on riitettävä lapsellekin.
Mun uravalinta on vielä sellainen, että siihen ei ole tiettyä koulua. Opiskelen kahta alaa, joiden yhdistelmä se tavallaan on, mutta sen lisäksi oman kehityksen eteen on tehtävä työtä vapaa-ajalla, ja siitä ei opintopisteet ropise. Jos mä luovun uraunelmasta lapsen takia, musta tulee varmaan kakera paska. Mutta toisaalta en halua, että mun lapsi joutuu kakkossijalle, koska äiti vaan opiskelee ja suunnitelee uraa hirveellä höyryllä.
Mä olen hirveän ankara itselleni. Jos mä panostan opintoihin ja siihen tulevaan uraan, mulla on huono omatunto lapsen puolesta. Jos taas panostan lapseen, mulla on huono omatunto sen uran takia, että en etene mihinkään. Jonkinlainen tasapaino pitäis löytää. Ja kyllä mä tiedän: Se lapsi on kuitenkin tärkeämpi kuin ammatti.
Mutta kertokaa kokemuksia, kuinka teillä on ura ja lapset yhdistyneet.
Kommentit (5)
Ensin keskityt lapseen niin kauan kuin hän on pieni, sitten kun on jo isompi ja pärjää hyvin päiväkodissa, panostat työhösi. Ei se niin vaikeata ole. Ei kaikkea tarvitse tehdä samalla kertaa ja yhtäaikaa. Lapsi on pieni vain hetken, töitä ehdit tehdä vuosikymmeniä. t. Neljän lapsen akateeminen uraäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on 1,5 v ja mulle tarjottiin matkustelua vaativaa työtä kansainvälisestä yrityksestä. Tässä juuri punnitsen vaihtoehtoja...
siitäkin on jo vuosi aikaa.
Päätin joskus talvella, että tietokone pysyy kiinni aina kun lapsi on hereillä mun kanssa. Se päätös pitikin aika kauan, sit vähä repsahti ja sen huomasi. Ei tullu opiskelusta eikä lapsen kanssa olemisesta mitään. Eli se kai ois oleellista päättää taas...
Mulla on vielä se hulluus, että nää mun koulut on eri paikkakunnilla. Välillä on päiviä, että vien lapsen kuudeksi hoitoon, tai aamulla kuitenkin, pappa hakee iltapäivällä hoidosta ja itse olen kotona vasta kun lapsi nukkuu. Tähän asti näitä päiviä ei ole ollut kuin pari kuukaudessa, mutta pahasti pelkään, että ensi vuonna se on viikottaista.
ap
Mihis pistät sen lapsen, jos pitää olla vaikka joku 5 päivää reissussa... Taitaa olla mummolat kultaa kalliimpia, jos niitä on käytössä...
ap
Melkein kuin omakirjoittamaani! Olen kahden lapsen yh, opiskelen kahta eri alaa samaan aikaan. Hyvin on mennyt tähän asti, on aikaa lapsille ja aikaa urakehitykselle. Sanoisin, että vedät rajat. Eli jos jokin päivä on vapaapäivä, niin se on. Ja sitten toisaalta varmista ne menot, jotka kaikkein tärkeimmät.