Kannattaako tätä ystävyyttä enää jatkaa?

Olemme menossa miehen kanssa (8 vuoden odotuksen jälkeen) vihdoin kahden romanttiselle pitkälle viikonlopulle Pariisiin ja laitoin ystäville viestiä sähköpostitse että jos koittavat saada kiinni meitä eikä vastata puhelimiin kun ollaan ulkomailla.

kaikki muut ystävät kehuivat ja osasivat iloita puolestamme mutta eräs jota luulin ystäväkseni koki että kehuin vain onneamme eikä tämä ollut asiallista. Vastasin ihmetelleeni mikä viestissä häntä niin harmitti, niin sain kuulla täyslaidallisen persoonaani kohdistuvaa kommenttia siitä kuinka aina kehun sitä kuinka meillä on niin hyvin asiat lasten ja miehen kanssa. Eikö omia lapsiaan saa kehua ystäville? ja jos kerrankin pääsee ulkomaille liki kymmenen vuoden välein ei sitä saa vähän kehaista luotetuimmille ystävilleen? sain muilta ystäviltä kasan ihania kannustusviestejä siitä kuinka olemme ansainneet tämän loman kahden pienen lapsen vanhempina vihdoin olla kahden jossain ja kuinka meidän tulee nauttia ajasta. Mutta en ymmärrä kuinka joku joka itse matkustaa perheineen 2kk välein etelään (heillä enemmän varallisuutta ) voi pitää pientä kehua ja ilmoitusta 3 päivän netti ja puhelin umpiosta loukkaavana? en oikein ole varma onko tämä ystävyys sen laatuinen että viitsin jatkaa. montaa vuotta en ole häntä tuntenut ja sen ajan olen kuunnellut hänen kehujaan golfista, kasinoilloista, etelänmatkoista, lapsien kehityksestä, uudesta autosta, kyläilevistä arvovieraista yms sanomatta sanaakaan. Olen ajatellut että hän kehuu aika lailla varallisuutaan mutta ihmiset on erilaisia, eikä siitä sen enempää. kaikilla ei ole niitä rahoja kuin heillä. Eikä se ole meiltä pois jos heillä on kotisiivooja, purjevene, 2 autoa tai golfosake. Meillä on vanha kunnostettava rintamamiestalo, 2 lasta ja kulunut farmari. =O)