Muita, joiden 1-veet temppuilee syödessä?

Taas kun jotain vauvoihin liittyvää kysytään, kukaan ei lue eikä vastaa. Mutta annas olla, kun puheenaiheeksi tulee Ellen Jokikunnas tai joku helvatan työpaikkaromanssi, niin kyllä käynnistyy valtava keskustelu!



Tää palsta on perseestä.

Meillä sama homma. Tyttö täyttää pian vuoden ja syöminen on nykyään yhtä taikomista, jos aikoo saada tytön jotain syömään. Ollaan aateltu että se on varmasti ohi menevää ja avuksi ollaan otettu esim. jotain muovikippoja, joita tyttö sitte katselee samalla kun syö. Joskus annetaan tytölle omaan käteen lusikka ja muovilautanen joilla saa sitten itse leikisti syödä samalla.



Mutta luultavasti menee ohi ajallaan.

Esim. tutteliäidit ovat hulluja tai tiedän, kuka sieppasi Madeleinen?



Eikös täällä saa kysellä tyhmiäkin lapsista, oletettavasti täällä on muitakin vanhempia, joista osalla saattaisi ehkä olla neuvojakin jakaa - muitakin kuin vittumaisia kommentteja?

Yksivuotias on vielä tosi pieni, ei kannata odottaa että hän osaisi istua kiltisti ja syödä rauhassa.



Vaiheita voi olla joko että hän haluaisi syödä sormiruokaa tai että hän haluaisi itse syödä lusikalla. Kokeile siis auttaako jos annat vaikka leivänmuruja, jauhelihamuruja tms. sormin syötäväksi ja syötät samalla lusikalla tai niin että hän saa oman lusikan ja sinä syötät toisella.

Lisäksi voi olla että hänellä on esim. kurkku kipeä ja ei siksi halua nyt syödä.

Ymmärtäisin kuitenkin että on ihan normaalia tuossa vaiheessa kun " isojen ihmisten" ruokiin hiljalleen siirrytään, että voi tulla kausia jolloin maistuu joku sama, tuttu ja turvallinen ruoka eikä oikein muu. Puuroon on meilläkin kyllästytty, tosin se ei tule ulos sylkemällä, vaan kaaressa oksentamalla... Välillä haluaa syödä itse, välillä saa syöttää. Välillä haluaa syödä kädestä tai sormilla, välillä tunkea kätensä ruokaan, välillä syö nätisti lusikalla tai haarukalla. Valkosipulitäytteiset oliivit maistuvat välillä ja tzatziki, mutta perinteisemmät maut ei. Seuraavana päivänä toisinpäin. Olen ajatellut itse tän asian niin, että en tee suurta numeroa syömisestä tai syömättömyydestä. Jos ruoka ei kelpaa, annan leivän käteen, en tee toista lämmintä ruokaa. Yleensä syö sitten seuraavalla aterialla paremmin, kun on isompi nälkäkin. Tsemppiä, eiköhän se siitä :)

siitä vaiheesta, että tahto lisääntyy 1-vuotiaalla ja tokihan sitä pitää ilmentää myös ruokailussa! Eikä se tee lapsesta vähemmän kilttiä kuin ennen, vain itse tahtovan :)