Tiedättekö, miten paljon loukkaa, että te

Ei lapsettomuus ole ongelmana siinä suhteessa erilainen kuin muutkaan. Ilman kokemusta saattaa sanoa hölmösti eikä voi edes yrittää olla tukena tai ymmärtää jos ei tiedä asiasta. Voit vaikka ajatella, että muilla on kasvunvaraa asian suhteen, mutta voit auttaa heitä siinä. Samalla autat itseäsi. Ei tietenkään tuntemattomille tarvitse asiasta laulaa, mutta lähemmille ihmisille.



Yhtä hyvin voisin jättää ystäville kertomatta sairaudestani ja syyttää heitä sitten ymmärtämättömiksi kun en jaksa tai voi tehdä jotain, mitä he ehdottavat. Tai loukkaantua heidän sanomisistaan.

En ole koskaan sanonut kenellekään lapsettomalle noin päin naamaa enkä aio sanoa. En edes tiedä, ajattelenko niin. Lapsettomia en pidä missään nimessä huonoina kasvatusalan ammattilaisina enkä äiti-ihmisiä automaattisesti hyvinä.

tilanteessa, jossa hän vähätteli tuskaani lapseni ollessa sairaalassa. Koitin purkaa ahdistustani ja pelkoani hänelle ja hän totesi, että " kyllä se siitä, älä nyt noin hermostunut ole" .



Ainoa ajatukseni silloin oli, että niin... mistäpä sinä voisit edes tätä tunnetta tietää, kun sinulla ei ole lapsia.



Ei hän huonompi ihminen ole kuin minä. Hän ei vain ole saanut kokea sitä, mitä on huolehtia ja pelätä toisen ihmisen puolesta -avuttomn lapsen puolesta.

Vierailija:

Ethän voi tietää, millaista äitiys on! Voit tietää paljon lastenhoidosta ja toimia lastenhoidon ammattilaisena. Aivan kuin lääkäri voi hoitaa syöpäpotilasta, mutta jos hänellä itsellään ei ole syöpää, hän ei voi tietää, millaista on olla syöpäpotilas.

Eräs tuttuni veti samasta aiheesta herneet nenään.

Anteeksi vain, mutta joitakin asioita ei vain voi tietää, ennen kuin on omia lapsia. Eikä siltikään lähes aina tiedä kaikkea äitiydestä, vaikka olisi viisikin lasta!

Itse en kysele keneltäkään, koska on lasten aika, koska tiedän, että kyseessä voi olla lapsettomuus. Mutta kyllä nuo lapsettomat ovat joskus vähän turhan herkähipiäisiäkin.



Minulla ja miehellä on tuttavapariskunta, jotka olivat pidemmän aikaa yrittäneet lasta. Kun olimme vanhempieni luona käymässä, kävimme samalla (kutsuttuina) tämän silloin lapsettoman pariskunnan tykönä vauvan kanssa. Emme viipyneet kuin tunnin, koska koko vierailumme ajan oli todella vaivautunut tunnelma. Kahvipöydässä puhuttiin väkinäisesti jotain, kumpikaan ei millään tavalla kommentoinut tai edes katsonut vauvaa. Itsekään emme puhuneet vauvasta, olimme kaikki aivan kuin tuota pientä ihmistä ei olisi ollutkaan.



Ymmärrän sen, että lapsettomuus oli heille silloin kova pala, mutta ei kai se nyt ole meidän syy, että he eivät saaneet lapsia, ja me saimme? Tai oliko sitten pakko kutsua silloin kylään?

tilanne kuulostaa sen verran pahalta ja on jatkuvasti päällä. Kamalaa, jos mies saa illalla päällensä kaikki ap:n päivällä kuulevat kommentit. Niinhän se aina on, että jos joku asia on arka sitä itsekin takertuu juuri niihin ihmisten kommentteihin. Minun on ollut pakko sanoa eräälle päsmäriystävälleni, ettei puutu minun kasvatukseeni ja sain huudot, koska häneltä on kohtu ja munasarjat poistettu. Se ei mielestäni kuitenkaan edes liittynyt siihem mistä sanoin, mutta joillekin vaan nämä hedelmällisyys ym. naisten asiat ovat liikaa. Kuitenkaan en hyväksy hyssyttelyä sen vuoksi, että toinen on kokenut kovia. Siitä on paljon jo keskusteltu, joskus pitää elämässä mennä eteenpäin ja hyväksyä omat puutteensa. Asenne on meillä kaikilla oma ja siihen voi vaikuttaa.

tosielämässä ei ole oppikirjatapauksia. Mikään teoria eikä mikään diagnoosi ei toimi ilman soveltamista. Ja toinen ammattilaisten ongelma on se, että he ovat valinneet oman teoriansa ja viitekehyksensä, eivätkä halua tai pysty katsomaan sen ohi. Niinpä esimerkiksi minun autistilastani on pidetty liian vähän huomiota saaneena, liian paljon huomiota saaneena, curling-lapsena, lepsusti kasvatettuna ja liian tiukassa kurisssa kasvatettuna, jne aina sen ammattilaiskasvattajan suosikkiteorian mukaan. Kokemus ei lisää ammattilaisen ymmärrystä teorioidensa vajavaisuudesta, koska hän ei koskaan näe niitä tapauksia, jolloin hänen neuvonsa ja teoriansa eivät toimikaan. Silloinhan on nimittäin aina kyse vain siitä, että hänen neuvojaan ei (hänen mielestään) panna toimeen.



Vain äiti tai isä, joka on käytännössä yrittänyt kaikki neuvotut keinot ja tavat ja muutaman ylimääräisenkin, voi tietää, että teoria ei päde.



Niin että luovu nyt vain ap niistä teorioistasi ja siitä kuvitelmasta, että sinä tiedät kaiken ja sinun neuvosi pitää ottaa jumalansanana. Kun sinä ryhdyt keskustelemaan vanhempien kanssa tasaveroisena, hekin ehkä keskustelevat sinun kanssasi tasaveroisena.

lapset ei todellakaan kiinnosta lapsettomien suusta ja niistä olen joskus loukkaantunut.