Onko synnytys helpompi kestää jos?

kukaan tähän tuskin osaa vastata, koska kellään ei ole ollut mahdollisuutta käydä samaa synnytystä läpi kahteen kertaan kahdella eri asenteella

Vierailija:

Onko mitään apua tai onnistuuko edes kivun sietäminen sen ajatuksen avulla, että kivulla voi jotenkin " ratsastaa" synnytyksessä eteenpäin?

Itse en halunnut epiduraalia (piikkikammo) ja ajattelin vain että jokainen supistus vie kohti " maalia" ja mitä useammin ja kivuliaampia ne oli, sitä nopeammin homma on ohi ja vauva kainalossa.

Kulunut sanonta, mutta pätee. Kipuakin voi kuunnella ja tunnustella tiettyyn rajaan asti, se on tavallaan mielenkiintoistakin.



Minulla raja oli siinä, kun alkava supistus rupesi aiheuttamaan (pientä ja yhä kasvavaa) paniikkia, vaikka kuinka koitti olla rento ja ottaa ne sellaisina kuin tulevat. Ja aikakin vaikuttaa, tuossa vaiheessa synnytys oli ollut kivuliaana käynnissä jo yli vuorokauden ja sattumiseen oli niin väsynyt.



Varmasti asenne vaikuttaa, eli jos kauhulla ja jännittyneenä odottaa kipua, se tuntuukin isommalta kuin on. Puhe rentoutumisen tärkeydestä ei ole puppua.

Itselle kipu oli hirveä shokki. En ollut tajunnut et on niin paha. Kipu voi olla niin kova et menee paniikkiin. En ole koskaan tuntenut niin kauheaa kipua, et kaikki ei varmaan voi valmistautua kipuun, sen kovuus voi yllättää. Hyvä myös ajtella et oli kipu millanen tahansa, se menee ohi.

Et molemmissa synnytksissä olen saanut epiduraalin ja silti kivut ennen sitä mielettömät. Et ei se epiduraali poista avautumisvaiheen kipua.

Itse pelkään esim. hammaslääkäriä ja kipukynnys on matala. Mutta synnytyksessä kipu oli jotenkin luonnollista ja asiaankuuluvaa, siten ehkä helpommin siedettävää? Otin kyllä ilokaasua kivun lievitykseen ja kokeilin aquarakkuloita, jotka myös auttoivat pahimpiin supistuksiin. -5-

suureen taisteluun. Olin valmistautunut paljon pahempaan ja olinkin ihmeissäni kuinka nopea ja helppo synnytys oli. Kipukaan ei tuntunut mitenkään kovalta enkä halunnut kivunlievitystä.

mä en yrittänyt/pystynyt olla rento supistusten aikana.. mä tavallaan *jännitin vastaan* kun supistus tuli.. eli jännitin vartalon ihan piukaksi niin supistus ei niin sattunut.. neuvolaan ajoin autolla vielä kun kohdunsuu oli jo 3cm auki. mietin lähtiessä pääsenkö perille mut ku pakko oli niin pakko oli. jännää oli toisaalta;) synnytys kesti siis 18h.

Itselläni on ollut suunnilleen tuollainen asenne ennen kumpaakin synnytystä ja molemmat lapset olen synnyttänyt ilman puudutteita. Olennaista on, että ei pelästy kipua, vaan ottaa sen vastaan tietyllä stoalaisella tyyneydellä. Se kuuluu asiaan ja kestää aikansa ja loppuu sitten. Ei siis missään nimessä saa antaa itsensä pelästyä ja ajatella, että " tämä on saatava loppumaan!" Silloin peli on menetetty.



Synnytys sattuu, mutta ei se kipu niin kamalaa ole. Se on kyllä voimakasta, paljon voimakkaampaa kuin varmasti kukaan osaa ennen ekaa synnytystään kuvitellakaan, mutta asenne ratkaisee. Jos ajattelee, että kipu ei vahingoita, sen kestää. Luulen, että toiset synnytykset ovat osittain helpompia siksi, että kipu ei enää yllätä ja sen kestääkin siksi paremmin.

Ja yleensä kivut loppuvat heti kun vauva on maailmassa.

- siis avoimena ottamaan puudutuksen, mutta yrittämään ilman ensin. Kävi niin, etten ehtinyt saamaan puudutusta ja synnytin " luomuna" . Synnytin seuraavan kerran puolentoista vuoden päästä ja aloin puhumaan jo ensimmäisellä neuvolakerralla kivun lievityksestä ja sairaalassakin kävin keskustelemassa. Ensimmäinen synnytys oli todella kivulias ja uudelleen synnyttäminen pelotti tosissaan. Avoimin mielin on oikea asenne, mutta älä väheksy puudutteen merkitystä. Jos se tuntuu tarpeelliselle niin älä epäröi pyytää. Voi olla että synnytät ilman puudutetta tuosta vaan :) Itse en enää synnytä ilman spinaalia. Tietenkin tilanne voi mennä niin, etten ehdi saamaan tai se on muuten poissuljettu, mutta sitten mennään sen mukaan.

hyvä jos hengissä pysyn! kappas vain, synnytys oli helppo nakki. olin kuulemma kuin luotu synnyttämään!:)

Vierailija:

Ja yleensä kivut loppuvat heti kun vauva on maailmassa.

Pidä tämä myös mielessä :)! -5-

Jos olet harrastanut aktiivisesti urheilua niin suhtaudu siihen kuin pitkäkestoiseen rankkaan suoritukseen (esim. maratoniin). Siis tsempillä. Mulla mennyt kaksi synnytystä ihan mukiinmenevästi tällä mentaliteetilla. Pitkäkestoinen urheilusuoritus on myös kivulias (vaikka eri tasolla ja eri tavalla) eli mielestäni siihen on hyvä verrata. Tosin jos ei koskaan ole vienyt itseään kestokyvyn rajamaille niin sitten ei ole kokemusta mihin verrata.

Näin käynyt kohdallani kahdesti, vaikka synnytykset ei mitään nopeita tavallaan ole olleetkaan. Sitten se kipu on vaan kestettävä ja käytettävä niitä omia resursseja.

Kuopuksen avautumisvaiheet viimeset tunnin puoltoista vaan huusin kun ei mitään saanu, jotenki se huuto helpotti itseäni.. Lisäksi oli käynnistetty ja avautuminen etenikin tosi vauhdilla 2cm -> 10cm:n 1 h 30 min, eli oli kyl tosi kipee kokemus senkin takia. Oisin ottanu molemmilla kerroilla jotain lievitystä jos vaan olisin saanu.

missä ratsastan aallonharjalla eteenpäin, se auttoi kestämään kivuliaita supistuksia mielestäni paljon paremmin kuin ilman mielikuvia. Kun supistus alkoi kuvittelin mielessäni miten nousen aallonharjalle ja sitten kipu kun alkoi laantua kuvittelin tulevani aallonpohjaan.

Supistelin meinaan kaks kokonaista vuorokautta 7-8 min välein tosi kivuliaasti ennenkuin synnytyssaliin mentiin-käytin tosin kuumavesipulloa selkää vasten mistä oli mulle apua kivasti. Salissa sitten sain epiduraalin ja ilokaasua, mitkä oli ollut toiveenanikin, ja sain levättyä.

Mulle jouduttiin laittamaan oksitosiinitippa kun homma ei edennyt tarpeeks vauhdilla-ja koska epiduraali olikin laitettu vinoon toinen puoli ei ollut puutunut kunnolla...ja oksitosiini aiheutti sen että menin kivusta aivan hallitsemattomaan tilaan. Ne supistukset kun on voimakkaampia kuin tavalliset..mä aloin oksentamaan ja huutamaan ja menetin kontrollin ihan täysin.

Onneks sit saatiin epiduraali uusittua nopeasti ja palasin suht normaaliin tilaan eli siis kipu oli sit taas kestettävissä.

Synnytyksessä voi kuunnella itseäsi eli jos pärjäät ilmankin niin anna palaa, mutta jos tuntuu että tarvitsee jotain niin tietää mitä pyytää.

Ota se vastaan sellaisena kuin se tulee. Realistinen asennoituminen auttaa aina.

Mutta sitten kun kroppa ei toimikaan luonnollisesti vaan asiat saadaan etenemään vain lääketieteen voimin, ei kipukaan ole enää luonnollista.



Kahden ylimenneen viikon jälkeen kolmen päivän käynnistys, joka tarkoitti vihdoin kolmantena iltana avautumisvauhdiksi 4,5 cm / tunti. Aika rajua ja ilman kipulääkitystä tietenkin.



Kun vihdoin pitkään aneltuani pääsin synnytyssaliin he totesivat että auki on ja lapsi tulee. Ei ehdi antaa epiduraalia. Ei sitten, mutta alkoi silmissä pimetä tuon kivun kanssa. Lopulta hälyttivät spinaalin laittajan.



Sitten kun kaikki on keinotekoista, loppuivat supistuksetkin. Ja vauva jumissa, happivajauksen vaara. Eppari pikaisesti ja imukuppi käyttöön. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ja tikkaus ilman puudutusta (spinaali ei kauaa kestänyt).



On kipuja ja kipuja, yrittäisin ehkä olla ilman puudutuksia jos olisi luonnollista meininkiä, mutta tuosta oli luonnollisuus kaukana.