Vaikuttaako äidin syöminen vauvan kokoon?

että jonkin verran, mutta siinä tapauksessa saisi kyllä syödä aika paljon, jotta vaikuttaisi. Enemmän kuulemma vaikuttavat geenit sekä istukan hyvä toimivuus, eli monesti jos lapsi pieni, voi syynä olla istukan heikko toiminta- kuulemma.

Itsellä kaksi raskautta takanapäin ja ensimmäinen raskaus todella vaikea, paino ei lisääntynyt paljoakaan, mutta lapsi syntyi 38 +4 ja oli

3.9 kg ja aika pitkä 52,5cm. Toisessa raskaudessa taas vointi oli hyvä ja pystyin syömään kaikkea, enkä oikeastaan paljon katsonutkaan mitä söin, eli herkkuja meni aika lailla, lapsi syntyi 38+ 6 ja painoa oli

" vain" 3200kg ja pituus 51cm. Vaikea sanoa mistä johtuu, mutta ainakin itsellä ei mielestäni ruokailu paljoakaan siis vaikuttanut!

että jos syö paljon sokeria niin se kasvattaa vauvan kokoa. Onko tämä legenda vai onko tässä jotain perää? Eli siis runsas sokerin syönti kasvattaisi vauvaa liikaa...?



En tiedä onko totta, mutta näin mun kaverille oli sanottu neuvolassa.



Totta vai tarua?



t. haumaus& vielä salamatkustaja rv 12+5

vaikka olen pohtinut asiaa ja yrittänyt löytää luotettavaa tietoa. Usein viitataan siihen mielenkiintoiseen tutkimukseen, jossa Hollannissa oli pula-aikana sodan jälkeen tutkittu raskaana olevia äitejä, jotka kituuttivat alle 1000 kilokalorilla päivässä (muistaakseni 600-800, normaalihan olisi 1800-2000) ja heille syntyi tavallista enemmän isokokoisia vauvoja. Eli kai se lapsi ottaa omansa, varsinkaan jos ei meinata antaa ;)



Yritän syödä terveesti ja monipuolisesti ja katsotaan sitten mitä käy.

Mulle sanottiin Femedassa kun olin yksityisessä raskausseurannassa muiden ongelmien takia että äidin syöminen vaikuttaa vauvan kokoon eli jos syö joka päivä karkkeja ym. vauva lihoo. Eli jos on kauhea syömishimo kannattaa syödä hedelmiä ja kasviksia mutta hedelmissäkin on sitä hedelmäsokeria mutta riisikeksitkin on myös hyvää purtavaa. Paras on yrittää liikkua raskaus aikanakin mahdollisuuksien mukaan, minulle lääkäri napautti vielä aika ankarasti että vauvan suuri koko ja terveys ei kulje käsi kädessä eli en kyllä enään uskaltanut herkutella ja vauvani painoi syntyessään 3,6 kg eli ruokavalion muutoksesta oli apua.

Neuvolalääkäri sanoi, ettei äiti voi " lihottaa" vauvaa juurikaan. Erikoislääkäri Femedassa taas sanoi, että äidin ravinnolla on suora vaikutus sikiön kasvuun. Kehotti olemaan syömättä sokeripitoisia ruokia/herkkuja kun pelkään isoa vauvaa.



Kohtuu kaikessa ja niin äiti kuin vauva voi parhaiten on kai paras sääntö.

asiasta, enkä mikään terveys- tai lääketieteen ammattilainen, mutta minulla on sellainen käsitys, että herkuttelulla ei normaalitilanteessa ole kovin paljon vaikutusta vauvaan, mutta jos äidin elimistöllä on ongelmia verensokeritasapainon kanssa (esim. raskausdiabetes), niin silloin sokerit vaikuttavat vauvaankin enemmän. (Raskaus)diabeetikkojen ruokavaliota ja verensokereita seurataan tarkasti, kun taas toiset voivat vedellä vaikka suklaakakkua joka päivä ja silti syntyy ihan normaalikokoinen vauva. En kehota ketään syömään epäterveellisesti :) mutta ilmeisestikään (satunnainen) herkuttelu ei " tavallisilla äideillä" aiheuta mitään hirmu makrosomisia vauvoja.



Itse pääsin sokeritestistä läpi, mutta paastoarvo oli vähän koholla ja selvisi myöhemmin, että kun rajat eri puolella Suomea ovat erilaiset (!), jossain toisaalla olisin joutunut tarkkailuun. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, olisiko sen takia pitänyt omin päin ruveta syömään diabetesruokavalion mukaan, koska minulla on nyt arvioitu olevan tulossa varsin iso vauva, vaikka en todellakaan ole vedellyt karkkia joka päivä tai jotain. Hedelmiä syön paljon, samoin kuin (nestemäisiä) maitotuotteita, niitä epäilen eniten syyllisiksi, jos tuo teoriani paastosokeriarvon ja vauvan koon yhteydestä pitää paikkansa.

Paino nousi 20+kg ja kaksi kertaa olin sokerirasituksessa kun tiedettiin et tulossa iso vauva. Söin karkkia viimeiset 20 viikkoa joka päivä. Vauva painoi 4,85kg (mutta oli tosin 55cm pitkäkin).

Jotenkin tuntuu, että karkinsyönnillä kasvatin vauvaa... Tosin ei hän syntyessään ollut mitenkään lihava, vaan hartiatkin olivat leveät sekä rintakehä, että ehkä oli sit geeneissä se suuruus...

Nyt herra on just täyttänyt 3v ja pituutta 106cm ja painoa 19kg eli iso mies.

(ja siitä kiitoksena 20kg painoa itselle...) ja jäätelöt himotti mielettömästi. ihan normaalikokoinen laiheliini syntyi( 3405g ja 49cm) rv 40+6

sanottii neuvolassa suoraan että sitten ei kannata tehdä mitään sokerivauvoja, eli jos äiti syö paljon sokeria ja muutakin lihottavaa raskausaikana niin vauvasta tulee pullukka, et usein yli 4kg vauvat kuulema on täysin sokerivauvoja, äitinsä lihottamia...

että tuollaiset neuvolan kommentit " kaikki yli 4kg vauvat on äitinsä lihottamia..." ovat asiattomia! Koko äitiyttä varjostaa jokin kumma syyllistämispakko asiasta tai toisesta. Raskausaikana ei saisi yhtään kiloa paino nousta ja salilla pitäisi käydä synnytykseen asti, jotta sinne voi sitten palata taas heti sairaalasta päästyään. Synnyttää täytyy luomuna ja imettää ties kuinka kauan. Kestovaippoja on käytettävä ja kaikki ruuat valmistettava alusta asti itse...



Tässä vähän kärjistettynä, mutta tällaista äitiys on. Jokapuolelta tulee ohjeita ja neuvoja, etkä milloinkaan onnistu tekemään juuri niin kuin pitäisi. Hohhoijaa.



Itse synnytin yli 4kg vauvan, joka oli myös pitkä (54cm). Istukka painoi melkein kilon ja napanuora oli kovin paksu. Vauva ei ollut mitenkään lihava vaan kaikkiaan kookas hartioista lähtien. Minun verensokereissani ei ollut mitään häikkää, eikä vauvankaan sokereissa syntymän jälkeen, joten sokerivauvasta EI ollut kyse.



Ja söin raskausaikana ihan normaalia kotiruokaa, kerran käytiin hampurilaisella :) Eikös suomalaisia vaivaa ylipaino, joten siitä päätellen täällä pitäisi syntyä paljon yli 5kg vauvoja, jos äidit syömällä saisivat vauvansa lihomaan.

Tämä kun on aihe joka kuohuttaa mua joka kerta. Kolme raskautta takana ja jokaisesta " höngitty niskaan" syömisten suhteen. Tiltsahdin siitä niin että olen jättänyt joka raskaudessa liki kaiken sokerin pois (ketsuppeja myöten, ihan ihme tuotteista löytää yleensä sokereita), vahdannut vaaleita hiilareita ja rasvoja, jyrsinyt ruisleipää ja vihanneksia. Viimeisimmässä piti sokerimittarin kanssa vahdata sokeriarvoja ja ne pysyivät täysin rajoissa (niissä tiukemmissa) ja silti vauvasta tuli iso (>4 kg). Kuten aiemmatkin.



Koitan uskotella että ite tiedän paremmin, en ole tehnyt sokerivauvoja, niin silti korpeaa. (oma paino noussut kyllä joka kerta n 15 kg mutta joka kerta myös palannut normaaliin jo viikon synnytyksen jälkeen.) Varsinkin korpeaa kun viimeisin käynnistettiin sitten mahdollisimman aikaisin (vkolla 38) ettei tule mitään ongelmia sitten sen vuoksi. On käynyt melkein päin vastoin, tuntuu että tällä vauvalla ei ollut mitään niistä " sokeriongelmista" , mutta muita sitten senkin edestä, olisi pieni saanut mun puolestani olla masussa tasan niin pitkään kuin olisi tahtonut (aiemmat oli viikon yli lasketun ajan).



Sori, tuosta nyt tuli tuollaista mun henkilökohtaista sapetusta. Ja niin alkuperäiselle ja muille pinolaisille, kunhan syö, se on ykkösasia, toisekseen mielellään jos syö enimmäkseen terveellisesti niin se on vaan vielä parempi. Muuten jos koitettaisiin olla murehtimatta liikoja näitä syömisiä, voin kokemuksella sanoa, että silläkin saa hermonsa riekaleiksi ihan turhaan. Parempihan se vauvalle ois seesteinen leppoisa äiti joka syytää endorfiineja eikä adrenaliinia ja muita stressihormoneja.



Jaa niin, ja vielä siihen kasvatukseen äitin syömisillä. Uskon että (vauvan)geenit ne enimmäkseen sen sanoo millainen vauvan koko on. Tää tosin vain mun oma vaatimaton mielipiteeni.

Mutta mulla tilanne oli toisinpäin. Eli toivottiin lapsen kasvavan mahdollisimman paljon. Olen itse tosi hoikka, ja raskauden myötä oikein mässäämällä sain painon nousemaan 15kg (kaikkea epäterveelistä sekä terveellistäkin). Lapsi syntyi 3100g painoisena. Synnytyspäivään saakka lapsen paino arvio oli että reilusti alle 2kg, mutta olikin vain siroluinen ja painoi onneksi ihan tarpeeksi.



Lääkäri sanoi raskauden alusta lähtien monesti että syö mahdollisimman paljon, kun sulla ei ole ennestään vararavintoa, jotta vauva saa tarpeeksi energiaa kasvuunsa. Eli lapsi ei ota äidistä irti tarvitsemaasa, ellei äidissä ole sitä ennestään. Eikö se nyt ole jo maalaisjärjellä ajatellen totta että siksihän ennenaikaan köyhien talojen vauvat ovat syntyneet pienikokoisempina/jopa alipainoisina ja sairaana ja kuolleisuus ollut suurta. Äitien ruoka ei ollut kummoista, ja he tekivät ruumiillista työtä jossa kalorit paloivat. Eli sikiölle ei jäänyt välttämättä tarpeeksi ravintoa. Ravinnon määrä on siis mielestäni jossain määrin verrannollinen sikiön kasvuun, vaikka muillakin tekijöillä on vaikutusta.

mshr ja leekolasse, helpotitte suunnattomasti oloani. Olen miettinyt miettimästä päästyäni miten olen onnistunut saamaan tästä vauvasta niin ison (vielä 10 viikkoa sitten ultrassa oli ihan keskikäyrällä painoarvio, ja nyt oli 38. viikolla 4 kg! tosin käsikopelolla tehty arvio, ultra tulossa). Tuntuu lohdulliselta ajatella, että en ehkä sittenkään ole tehnyt mitään väärin. En nyt mitenkään aivan askeettisesti ole syönyt, vaikka mässäilyä välttänytkin, ja tuli jo viimeksi neuvolassa sellainen olo, että olen Huono Äiti vaikka ei ole vielä edes vauva maailmassa. Nyt vain toivon, että menisivät nämä viimeisetkin viikot hyvin ja syntyisi terve lapsi, ettei siis hänellä ole jotain sokerihäikkää. Iloista masunkasvatusta kaikille muillekin!

Jaa että kaikki yli 4 kg vauvat on äiti syömällä saanut aikaiseksi. Ystäväni sai painoa raskauden aikana vain 7 kg, ja oli ihan luuranko synnytyksen lähestyessä (ei yrittänyt pysyä laihana vaan ei paino noussut vaikka söi kunnolla). Vaavi oli silti 4 1/2 kg syntyessään. Molemmat vanhemmat ovat pitkiä ihmisiä joten vauvakin oli varmaan iso ihan geenien ohjaamana.

Eli ne ihmiset, jotka ovat olleet itse syntyessään isoja tai suvussa on paljon isoja vauvoja voivat saada isompia lapsia. Silloin vauva on usein joko isoluinen tai pitkä tai molempia.



Sokerivauvat ovat sitten asia erikseen ja sen kyllä huomaa usein vauvan ulkonäöstä muutenkin. Ovat selvästi pullukoita (paksut posket, niskamakkarat ym.) ja yleensä vielä reilusti hiuksia päästä (jostain kumman syystä).



Se että sokerirasituksessa kaikki on kohdallaan ei tarkoita sitä, että kuitenkaan sokeria kannattaa syödä mielin määrin (karkkia jokapäivä). Syöty sokeri kuitenkin nostaa veren sokeria aina jonkun verran ja jos se on tasaisesti korkealla (vaikka ei puhuttaisi vielä patologisista arvoista) menee se sokeri tietysti vauvaankin istukan kautta.



Toisin päin homma ei kuitenkaan vissiin toimi vaan tosiaan vauva ottaa aina tarvitsemansa vaikka sitten äidin kustannuksella.

mutta omat lapseni ovat olleet syntyessään aivan erimallisia. Molemmissa raskauksissa tuli lisäkiloja 20+ ( esikoisesta 24kg ja kuopuksesta 22 kg) ja lapset olivat aivan eri painoisia. Esikoinen oli 51 cm pitkä ja painoi 3720 g ja kuopus 53 cm pitkä ja painoi vain 3150 g. Syntyivät viikoilla 39+4 ja 38+2 eli kauhean suurta heittoa ei viikoissakaan ollut. Esikoinen oli hyvin vanttera syntyessään (ei mitenkään pullukka kuitenkaan) ja kuopus pitkä hoikkeliini. Lisäksi esikoinen oli tyttö ja toinen poika eli olisi voinut kuvitella, että poika olisi ollut tämä vantterampi tapaus.



En siis oikein usko, että syömisellä niin kauheasti on merkitystä. Molemmissa raskauksissa söin aivan samalla tavalla, aika paljon herkkujakin ja silti noin eri painoiset lapset syntyivät. Poika on tosin syntymisensä jälkeen ottanut siskoaan kiinni painossa ja on 2 kk vanhana täsmälleen yhtä pitkä ja painava kuin siskonsa 3 kk:n iässä.

Mutta isoäitini on synnyttänyt 7 lasta (maalla, kotisynnytyksissä, jolloin tuskin sokereita on tarkkailtu. Tosin kellään suvussa ei ole diabetestä.) Jokainen lapsi on ollut edellistä painavampi siten, että viimeinen on ollut yli 5kiloa ja noin 55 senttinen. Ja eka lapsi ollut n. 3,5kg. Jos sokereissa on häikkää, niin tottakai se vaikuttaa lapseen. Muuten ainakin itsellä painon kertyminen ja kohtuullinen herkuttelu raskausaikana on ollut tarpeenkin imetysaikaa ajatellen, sillä silloin kiloja lähti älyttömästi ja olisin kai ollut ihan luuranko ilman vararavintoa. En tiedä, miten vaikutti vauvan kokoon, kun itsellä ei ollut sokereissa mitään häikkää silloin (eikä tässäkään raskaudessa). Esikoinen on ollut reilu 3800 täysiaikaisena ja uskon, että tämä toinen menee helposti yli 4kiloiseksi, vaikka olisinkin nyt dietillä. En kyllä asiasta vielä tiedä, sen näkee vasta myöhemmin.

Vauvan isoon kokoon vaikuttaa myös:

- vanhempien korkea sosiaalinen asema

- äidin korkeampi ikä



Vauvan pieneen kokoon vaikuttaa myös:

- istukan toiminnan häiriöt

- äidin nuori ikä

- äidin tupakointi



Noi yllä mainitut asiat jäi mieleen jostain lehtijutusta, jossa oli mainittu myös monia muita seikkoja. Asiat ei ole aina yksinkertaisia.



Yksityislääkäri Femedassa sanoi, että vauvan ihanteellinen syntymäpaino on 4,0kg, jolloin vauvoilla on kaikkein vähiten komplikaatioita tms. Siitä kun siirrytään joko huomattavasti isompaan kokoon tai pienempään, niin mahdollisten ongelmien määrä kasvaa. Ja vasta yli 4,5kg vauva on suurikokoinen.

Että aina keksitäänkin joku syy syyllistää. Kuten edellä monet ovat todenneet ei syöminen, herkuttelu, geenit tai mikään näytä suoraan määrää lapsen kokoa (diabetes on eri asia). Se on monen asian summa.



Olen ollut syntyessäni yli 4kg ja olen iso ihminen (pitkä, roteva ja ennen raskautta lievästi ylipainoinen). Päätin olla raskausaikana stressaamatta ruosta ja kiloista joten söin mitä halusin. Neuvolan moralisoinneista huolimatta.

Mitään vikaa sokereissa ei ollut, painoa tuli 15 kg ja lapsi oli syntyessään keskikokoinen eli 3,5kg ja 50cm.



Kiloista oli jälkikäteen hyötyä sillä laihduin imetysaikana raskauskilojen lisäksi 10kg vaikka söin mitä tahansa. Onneksi oli mistä pudottaa.



En aio stressata nytkään jos mitään sokeri tms. häikkää ei ilmene. Edellisen perusteella tarvitsen ylimääräistä imetykseen. Nyt nimittäin päädyn jo aika laihaksi jos paino putoaa taas samaan malliin.



Olen samaa mieltä kuin joku aiempikin, että hermoilu ja syyllisyys on pahempi asia.