Lapsuuteni muistot joista opin!

Kaikki äidit ja isät lopettakaa!!



Minkäänlainen väkivalta ei ole hyväksyttävää. Ihmisiä ei saa haukkua, alistaa, solvat tai lyödä, töniä, tukistaa. Elin lapsuuteni perheessä jossa oli kaikkia väkivallan muotoja ja se kohdistui koko perheeseen. Isäni löi ja haukkui meitä lapsia ja äitiä - ei jatkuvasti. Oli meillä näitä 'parempia' aikojakin. Mutta pelko väkivallasta oli koko ajan. En nukkunut moniin öihin kuunnellessani mitä talossa tapahtui.



Nykyään väkivalta on muuttunut kokonaan henkiseksi ja on kaikin puolista. Äitini solvaa isääni ja isäni haukkuu äitiäni. Onpa niin mukava mennä kylään!



Itse nuorempana koin järkyttävää ahdistusta ja surua tilanteesta. Joskus purin oloani väkivallalla. Oli tunteita että voisin tappaa jonkun. Kuristaa hengiltä. Nykyisin olen päässyt tämän yli, ainakin otenkin. En vieläkään pysty olemaan varma omaista teoistani jos suutun todella pahasti.



Vanhempien tulisi suojella lapsiaan joten hakekaa apua tai ottakaa ero. Se joka ei ole lapsuudessaan kokenut väkivaltaa ei voi ymmärtää miltä se lapsesta tuntuu ja kuinka pitkälle se vaikuttaa elämään. Itsekin olen kohta 30 ja silti joudun selvittämään tunteitani.



Antakaa lapsillenne onnellinen lapsuus ilman pelkoa. Sen he ovat ansainneet.