Miksi te haluatte TYTTÖvauvan?!

Sama varmaan pätee toisinpäinkin. Jos ymmärrät itseäsi, ymmärrät myös niitä, jotka toivovat tyttövauvaa...

ei nämä halut niin rationaalisia ole

Ei ole merkitystä, kumpaa sukupuolta.

jutut eivät kiinnosta mua, joten olisin poikalapsen saadessani pelännyt, etten koskaan löydä yhteistä säveltä lapseni kanssa. Lisäksi pienille tytöille on niin ihania vaatteita, että kaupassa tulee melkein sekopäiseksi, kun ei voi ostaa kaikkia.

- itse kun on nainen niin on helpompi asettua jotenkin sen tytön elämään. toki poikien maailmakin on tuttu, mutta ei niin omakohtainen.



- rakastan vaaleanpunaista, prinsessahörhöjä, hihittämistä ja muita tyttöjuttuja, niitä on I H A N A A puuhata omien tyttöjen kans



- tytöille on ihanaa shoppailla vaatteita, on mekkoa, hametta ja vaikka mitä ihanaa



- äähh.. jotenkin vaan tykkään tytöistä :D meillä on 3 rinsessaa ja yksi rinssi. toki leikeissä aina täytyy se prinssi olla ja pojastani olen onnellinen ja ylpeä, mutta kiva kun tyttöjäkin :)

kauniin, siron, hoikan, suurisilmäisen, kiharatukkaisen, kiltin, reippaan, hymyilevän prinsessan, eikö vain?



Mutta onhan niissä tytöissäkin niitä lyhyitä pullukoita, suuria amatsooneja, pystynenäisiä, kierosilmäisiä, silmälaseja kantavia, pisamanaamaisia, ohuthiuksisia, liian karvaisia, liian lyhytjalkaisia, kyömynenäisiä jne. jne.



Aivan kuin pojissakin! Mutta kas, kun kyseessä on se oma lapsi, niin konkkanokkakin muuttuu maailman kauneimmaksi aristrokraattinenäksi.

Mulla on tyttö ja poika, ja olen tosi, tosi onnellinen siitä, että olen saanut kaksi tervettä ja kaunista lasta, yhden kumpaakin sukupuolta. On tyttö, jota puunata, jonka tukkaa letitellä, jne. Ja on poika, jonka kasvua ja synnynnäistä äijämäisyyttä on ihana seurata :D

Vastaan itsekin miksi halusin juuri pojan/poikia.



Olen aina ollut hieman poikamainen (tyttöjutut on silti kiinnostaneet myös). Minusta pojat ovat mutkattomampia, suorempia ja selkeämpiä.

Olen havainnut että tyttöjen kesken on enemmän kiusaamista, monimutkaisia kaverikuvioita jne. Tytöt ovat puheissaan ilkeämpiä. Usein kolme tyttöä eivät voi leikkiä samaan aikaan yhdessä.





Nämä ovat siis yleistyksiä ja minun MIELIPITEITÄNI, en kaipaa ketään niitä kumoamaan vaan kertomaan omia mielipiteitään.



Ap

Ensimmäinen lapsi oli poika. Toinen tyttö.



Jotenkin sitä vaan hurahti niihin vaaleanpunaisiin vaatteisiin ja nukkeleikkeihin, vaikka aiemmin ajattelin, etten koskaan voisi semmoiseen ryhtyä.

Elämä muuttaa!

Miehet kyllä hoitavat äitiänsä, tosin aika teknisesti, mutta tuskin istuvat kuuntelemassa vanhuudenhöperöä mummua muistelemassa menneitä.

Mutta täälläpäin asuukin fiksuja vanhempia, joilla on fiksuja lapsia ;)

Vierailija:

Olen havainnut että tyttöjen kesken on enemmän kiusaamista, monimutkaisia kaverikuvioita jne. Tytöt ovat puheissaan ilkeämpiä. Usein kolme tyttöä eivät voi leikkiä samaan aikaan yhdessä.

Ap

Tytön olen halunnut siksi että aikuisena tulen vuoren varmasti olemaan enemmän tyttöjen kanssa tekemisissä.

Niin se vaan menee, valitettavasti.



Tytär tuo omia lapsiaan omalle äidilleen hoitoon, poika tietysti anopille.

Niinkuin itsellänikin menee.

Olen oman äitini kanssa paljon tekemisissä.

Veljeni " joutuvat" menemään usein anopille.

Kuinka ihana on laittaa hiukset hienosti ja yhdessä katsella kaupassa hienoja vaatteita.

Meillä tytöt ovat paljon helpompia tapauksia.

Poikien kanssa saa vääntää ihan kaikesta, mikään ei mene perille.



Molemmat silti rakkaita :)

Mies lähti ja jätti minut raskaana yksin kolmen lapsen kanssa.

Jokaisen odotusaikana olen vatsan mallista osannut arvata kumpi tulee.



Esikoisesta, selvä poikavatsa, kova kumpu edessä.

Poika tuli.

Toisesta ihmettelin leviämistäni.

Painoa ei tullut kuin muutamia kiloja, mutta silti takapuoli kasvoi ja jenkkakahvat kyljissä.

Tyttö tuli.

Kolmannesta poikavatsa, poika tuli.

Neljättä odotin yksin.

Selvä poikavatsa. Kauhulla mietin miten jaksan.

Molemmat pojat olivat todella haasvavia vauvana.

Oli koliikkia ja jatkuvasti täytyi nukuttaa ja viihdyttää.

Tyttö taas oli todella helppo vauva.

Laittoi vaan sänkyyn ja sinne nukahti.



Kun synnytin neljättä, mikä ihana yllätys.

Tyttö!!

Soitin vauva vatsan päällä kotiin äidilleni ja lapsille.

Tyttö tuli.

Ja aivan ihana tyttö on ollut.

Yhtä helppo kuin siskonsa.

Kolmannen pojan kanssa en niin vaan olisi neljän lapsen hoitamisesta selvinnyt.

Onni ja autuus siis että sain toisen tytön.

Mistä niitä kilttejä, hiljaisia, sieviä tyttöjä saa? Omani ainakin on niiin kovaääninen, vinkuu, kiljuu, huutaa sekä on niiin omapäinen että oksat pois.

Pojat kohtelee äitiään kun kuningatarta, mutta tytär haluaa olla se keskipiste itse ;)

- Älykäs ja fiksu

- Määrätietoinen

- Suoraselkäinen

- Urheilullinen

- Sopivassa määrin kunnianhimoinen

- Muut huomioon ottava

En todellakaan halua mitään siroa kikkarahiuksista hymyilevää kilttiä prinsessaa. Eivät kaikki halua! Itsellä on yksi poika, ja toivon mahdolliselta tytöltäni aivan samoja ominaisuuksia kuin pojaltani.

Vierailija:

kauniin, siron, hoikan, suurisilmäisen, kiharatukkaisen, kiltin, reippaan, hymyilevän prinsessan, eikö vain?

Mutta onhan niissä tytöissäkin niitä lyhyitä pullukoita, suuria amatsooneja, pystynenäisiä, kierosilmäisiä, silmälaseja kantavia, pisamanaamaisia, ohuthiuksisia, liian karvaisia, liian lyhytjalkaisia, kyömynenäisiä jne. jne.

Aivan kuin pojissakin! Mutta kas, kun kyseessä on se oma lapsi, niin konkkanokkakin muuttuu maailman kauneimmaksi aristrokraattinenäksi.

Mäkin olen, vaikka äiti on ihan erilainen kuin minä ja loukkaa monin tavoin, mutta se on kuitenkin äiti..



Meillä on kaksi poikaa, jotka ovat kyllä aivan eri luonteisia, toinen sosiaalinen rämäpää ja toinen ujo ja rauhallinen.

Sen kummemmin en osaa perustella sitä, miksi vain tunnen olevani nimenomaan tyttöjen äiti ja parhaimmillani sellaisena. Kaksi tyttöä on ja kolmas siintää haaveissa, tosin totta kai poika olisi ihan yhtä rakas.

Olen minäkin, mutta olen melko laiska kyläilijä. Veljeni taas kyläilee vanhempieni luona perheineen todella paljon.



Samoin mieheni on siskojaan enemmän vanhempiensa kanssa.



Ystäväpiirissä naispuoliset ystäväni ovat useat muuttaneet miesten perässä ulkomaille. Pojat sen sijaan ovat kotikissoja.



Että ei meillä ainakaan päde tuo että tytöt olisivat vanhempiensa kanssa.

Nykyään meiltä löytyy myös tyttö.