Te, joilla ollut masennusta/ahdistuneisuutta/paniikkia

Mitä se itsensä tunteminen oikeastaan tarkoittaa? Tiedätkö mitä haluat, mitä et. Eiokö riitä' että teet velvoitteesi ja elät elämäsi. Pitääkö kaikki miettiä niin tarkkaan, ei ihme että alkaa ahdistaan.

Vierailija:

En siis tarkoita etten tunnista itseäni peilistä tms. :) Muiden mielestä käyttäydyn normaalisti, mutta on sellainen olo etten ole ihan " tässä ja nyt" , enkä tunne enää oikeaa itseäni.

ap

Jotenkin noin se on mennyt mullakin.

Mitä lääkkeitä? Tekis mieli juoda alkoholia, mutta tiedän, että se auttaa vaan hetken ja jatkossa seuraa vain ongelmia.



Tuleeko ahdistuslääkkeistä jatkuvaan " känniin" vai miten ne vaikuttavat?

Ne vain vievät sen pahan olon pois. Itse en ainakaan ole muuttunut mitenkään. Ainoa vaikutus on ollut se, että paniikki/ahdistusoireet ovat jääneet lähes kokonaan pois.

Masennus/ahdistuneisuuslääkkeet ei mitenkään sekoita päätä vaan normalisoivat oloa ja vähentävät paniikkia. Rauhoittavat on asia erikseen.

Mä uskon, että ahdistus syntyy siitä, että ottaa elämän liian tosissaan ja liian henkilökohtaisesti. Viisaita sanoja ja abstrakteja, mutta totta joka sana.



Yritä nauraa. Huumori auttaa kaikkiin vaivoihin ja yritä löytää itseironia. En usko, että maailmassa on yhtään ihmistä joka ei ole joskus ollut masentunut.

Vierailija:

Oliko oireina myös itsensä vieraaksi tunteminen? Olen syönyt lääkkeitä nyt kolme viikkoa, eikä ahdistukselle näy loppua. :(

En vain löydä tällä hetkellä huumoria siitä, että olen alkoholistiperheestä, jossa ollut hyväksikäyttöä, väkivaltaa jne. ja nyt kahden pienen lapsen äiti ja aivan hukassa.



ap

jälkeiseen onneksi vain parin päivän " baby bluesiin" . Tiedän kuitenkin tunteen ja se on kauhea. Käy lääkärissä!

Mulla on huomenna aika psykiatrilla, onneksi.



ap

Itselläni on persoonallisuusongelmia, masennusta ja yleistä ahdistusta. Mielialat vaihtelevat kovasti. Olen syönyt itse vuoden verran erilaisia lääkkeitä ja takana on osastollakin oloa.



Tällä hetkellä olo on muuten suht tasainen, mutta " mikään ei oikein tunnu miltään" . Tuntuu, että on jonkinlainen depersonalisaatio meneillään (en tiedä, mitä on suomeksi).



Etsi googlella tietoa vaikka depersonalisaatiosta (depersonalization), jospa saisit jotain mielenkiintoista tietoa.

Ja luojan kiitos niin, taikka maailma olisi kyllä isossa pulassa! Et ilmeisesti taida ymmärtää tätä sairautta lainkaan, jos suosittelet avuksi huumorin etsimistä... Masennus on tappava sairaus, ei mitään yleistä alakuloisuutta.

Yritä nauraa. Huumori auttaa kaikkiin vaivoihin ja yritä löytää itseironia. En usko, että maailmassa on yhtään ihmistä joka ei ole joskus ollut masentunut.

Tiedän että se on tuo depersonalisaatio :) Olen lukenut aiheesta. Pelottavaa, mutta taitaa liittyä ahdistukseen. Auttaisikohan lääkityksen annoksen nosto? Tällä hetkellä syön pientä annosta.



ap

Olen itse aika ajoin todella masentunut, ollut koko ikäni. Myös minulla on hyvin vaikea perhetausta ja vähän liikaa " elämänkokemusta" nuoruudestakin. Tiedän, mitä on kokea itsensä vieraaksi. Toivottavasti sinulla on kuten minulla, että välillä helpottaa ja voi mennä vuosikin aika hyvin, niin että nuo masennuskauden ajatukset tuntuvat hyvin kaukaisilta.

Tällä palstalla on aina epäasiallisia ihmisiä, mutta myös tavallisessa elämässä on ihmisiä, jotka luulevat että masennus ei ole sairaus vaan että masentunut voi " ottaa itseään niskasta kiinni ja muuttaa asennettaan" . Itse olen oppinut sen, etten puhu tästä asiasta avoimesti. Se on aivan turhaa, emme me ole tilivelvollisia omista ongelmistamme kenellekään. Vain hvyin luotettaville tahoille, kuten ammatti-ihmisille voi puhua juurta jaksain.

kannattaa kokeilla joko apteekista reseptittä saatavia mietoja rauhoittavia tai jos ne eivät tehoa (mulla riittää toisinaan lähes lumelääke rauhoittamaan pahimman), niin yleensähän tuohon saa lääkäriltä pameja.



Kävelylenkki tai mikä tahansa mieleinen fyysinen puuha ovat yleensä hyviä rauhoittumiskeinoja, mutta pahimmassa aallonpohjassa ei varmaankaan löydy mielenkiintoa.. noita kannattaa kuitenkin herätellä toipumisvaiheessa mentaalihygienian ylläpitoa ajatellen.



Yritä lykätä suuria kysymyksiä /filosofisia pohdintoja siihen hetkeen, kun olet paremmassa mielentilassa puimaan niitä (voi tosin olla helpommin sanottu kuin tehty - minulla tuo onnistui vain lääkkeillä)..

Mulla auttaa liikunta ja rentoutuminen. Olen käynyt psykologilla ja saanut ihan konkreettisia rentoutumisharjoituksia. Samoin " harrastan" itsesuggestiota (toistan itselleni, esim. että tulen olemaan rento jne.). Lisäksi olen käyttänyt ihan harjoituskirjoja joissa kerrotaan (mulla ahdistuksen) syistä (niitähän on monia) ja selviytymiskeinoista. Siis teen töitä itseni kanssa.



Ja puhun nyt siis vähän lievemmän tason masennuksesta ei todellakaan ole tarkoitus vähätellä masennusta sairautena. Tiedän, että silloin ei ole mahdollista käyttää noita keinoja ainakaan alkuun.

Vierailija:

En siis tarkoita etten tunnista itseäni peilistä tms. :) Muiden mielestä käyttäydyn normaalisti, mutta on sellainen olo etten ole ihan " tässä ja nyt" , enkä tunne enää oikeaa itseäni.

ap

Nyt vaiva on poissa hyvällä lääkityksellä. Kohtaukset olivat toisinaan pelottavia. Psykologini kertoi sen johtuvan yleensä turvattomasta lapsuudesta tai tunteista joita pieni lapsi ei osannut käsitellä ja tavallaan " pakeni paikalta"

Vierailija:

En siis tarkoita etten tunnista itseäni peilistä tms. :) Muiden mielestä käyttäydyn normaalisti, mutta on sellainen olo etten ole ihan " tässä ja nyt" , enkä tunne enää oikeaa itseäni.

ap

Mulla tämä alkoi synnytyksen jälkeisenä masennuksena. Ahdistus on ollut kuvioissa varmaan vuosia. Nyt oikeastaan lääkityksen aloittamisen jälkeen on tullut tätä depersonalisaatiota. Eli tätä on ollut muutaman viikon ajan.



ap

ap