Mika kahta kaveriani vaivaa? He ovat todella taviksen nakoisia, ylipainoakin on vahan, mutta vaativat miehelta taydellista kroppaa ja jopa tiettya silmien varia!

Aiheen vierestä, mutta ykskään jääkiekkoilija ei ole akateeminen ;).

Ja hyväkroppasia miehiä kyllä saanut. Olen muutenkin sitä mieltä, että miehet tykkää vähän pyöreämmistä useimmiten.

Mutta sen sanon, että 34-vuotiaana jotain jääkiekkoilijakomistusta on kyllä hankala löytää. Kiekkopoijaat kun ovat melkein järjestään 10 vuotta nuorempia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Vähän poiketen nyt tästä keskustelusta, heillä on ollut miesystäviä, mutta sitä en voi ymmärtää miksi he aina AINA valitsevat ne idiooteimmat tapaukset?!



Ulkonäköä tuijotetaan eniten. Miehenhän ON oltava tietyn näköinen (mitä vitt..?) Lihakset ja tummat silmät..

Luonteiltaan ne miehet ovat ihan vajaaälyisiä, moukkia, naisten hakkaajia, sovinisteja ja hitaita. Sitten on niiiiiin ihanaa se suhteen alku, seksi on aina " parempaa kuin koskaan ennen kenenkään muun kanssa" ja mies niin ihana kaikessa. Muutaman kk:n päästä silmät aukeaa ja taas alkaa tuttu poru.



Olen tullut siihen tulokseen että nämä ystäväni ovat itsekin hieman tyhmiä ja yksinkertaisia.

Ei ne oikeasti uskalla ottaa miestä, joten ne pistää riman taivaisiin. Sama vika rahikaisella. Kuolaan yhtä yh-isää, joka ei saa sanaa suustaan. Ihanan näköinen mies, mutta turvallinen

Sitten on just nämä aika tavallisen näköiset sinkkukaverit jotka alkaa olla yli kolmekymppisiä ja jotka omasta mielestään on niin taivaan lahjoja miehille ettei kukaan kelpaa... Kukahan ei kohta kelpaa ja kelle, kysyn vaan...



Itse ole onnellisesti naimisissa viidettä vuotta ja kahden ihanan lapsen äiti.

Kenellekään miehelle ei tunnu kelpaavan ikäisensä nainen vaan haetaan tyyliin olen mies 40+ etsin 20-35 v naista... Samoin naisen pitäisi olla hoikka vaikka miehen omat mitat ovat 180/92 tms.



Onneksi en itse ole parin haku puuhissa, kunhan katselin, kun ei muutakaan telkusta tullut

Mulla oli ennen sama syndrooma, yritin etsiskellä miestä baareista ja ainoa kriteeri oli tietysti miehen ulkonäkö. Miehiä kyllä riitti, mutta kaikki olivat toinen toistaan kusipäisempiä, pukkeja, renttuja ynnä muuta ei-aviomiesmateriaalia. Tuntui, että " normaalit" miehet eivät uskaltaneet edes lähestyä, että heihin olisi päässyt tutustumaan paremmin. Niinpä sitten kyllästyin tuohon baaritouhuun ja vastasin muutamaan deitti-ilmoitukseen netissä. Ja sieltäpä sitten löysin ihanan nykyisen aviomieheni, vakavaa suhdetta etsineen fiksun, urheilullisen ja vieläpä kivannäköisenkin :-) Ja jotenkin tiesin silloin jo muutaman meilin jälkeen, vaikkei kuvia oltu edes vaihdettu, että se on siinä!



Olen yrittänyt tolkuttaa myös parille kaverilleni, jotka edelleen päälle kolmikymppisinä voivottelevat sen prinssi uljaansa perään, joka ei edelleenkään ole tullut baarissa vastaan, että ei kannattaisi tyrmätä jokaista vastaantulevaa miespuolista vain jonkun ulkonäöllisen seikan takia. Mitäs jos ensin yrittäisi tutustua vähän paremmin?

Miten tämä on sinulta pois? Antaa heidän haaveilla ja elää yksin jos ovat onnellisia näin.

ei kelvannut juuri kukaan. ja yks niistä oli itse todella enemmän ruma kuin kaunis. Mutta miehen ois pitänyt olla ulkonäöllisesti itse täydellisyys. Ihmettelen!

Miehen pitäis olla joku jääkiekkoilija tms, rikas tottakai, ja mielellään vielä akateeminenkin. Dream on, girl.

Toinen on mies, toinen nainen. Molemmilla on rima todella korkealla, tuntuu että kukaan ei kelpaa. Molemmat ovat omasta mielestään tosi hyvännäköisiä, mutta oikeasti heissä ei ole ulkonäöllisesti mitään ihmeellistä. Luulenpa että vika on siinä, että kysyntä ja tarjonta eivät siis oikein näiden tyyppien kohdalla kohtaa...

Vaikea uskoa, että kysyntä ja tarjonta kohtaisi joskus. Toivottavasti kohtaa. En jaksa kuunnella valitusta siitä, miten hän on yksin, ei löydä miestä, eikä varmaan saa koskaan lapsiakaan (on jo 34 v).

Minun samanlaiset kaverini jaksavat ihmetellä, miksi minä otin niin tavallisen näköisen miehen. Mies ei kuulemma ole minun " tasoani" .



Siinäpähän ihmettelevät ja tuhlaavat elämänsä onnettomina sinkkuina sillä välin, kun minä olen onnellinen tavallisen, mutta ihanan mieheni rinnalla.

ainahan jotkut noin tekee ja naiset ja miehet yhtä lailla.