Oli hyvä päätös alkaa urheilla säännöllisesti tänä syksynä, mutta kuinkas kävikään

Että siis miksi tulen koko ajan kipeäksi. Ja ne on kyllä sitä mieltä, ettei se mistään väsymyksestä tms. johdu, vaan on vain huonoa tuuria, että tulee kipeäksi.



Minä sain liikuntavimman jo tammikuussa. Ja ensin menikin pari kuukautta ihan hyvin. Sitten tuli taas flunssa (joita oli siis aiemmin ollut jo ihan riittämiin), sitten taas pari kertaa ehdin käydä lenkillä, kun oli taas flunssa, sitten jo vähän vakavampia tauteja, nilkan nyrjähdys ja viimeisimpänä kurkkukipu yli kuukauden ja toinen antibioottikuuri lopuillaan. Lenkille oon viimeksi päässyt kunnolla about pääsiäisenä.



Että ei auta, vaikka into ois kuinka kova, kun terveys ei kestä. En oo edes mennyt koko kesänä kuin matalilla sykkeillä, mutta silti tuun aina taas kipeeksi. Mutta liian kovassa harjoittelussa ei ainakaan ole vika.



Tää painaa kyllä mieltä alas, jo siksikin, kun on koko ajan puolikuntoisena. Mutta sitten sekin vielä, että itsellä olis halua, motivaatiota ja kykyjä kunnon kohottamiseen, mutta terveys ei vaan anna tehdä mitään.

Täytyy vaan toivoa, että jossain vaiheessa helpottaa, ja sitten vielä jaksaa innostua urheilusta uudelleen. Ei kai tässä oikein muutakaan voi.

Ap

Itselläni nämä konstit ovat tepsineet:

- monivitamiinien ja maitohappobakteerien aloittaminen, myös lapsille

- influenssarokotukset koko perheelle

- urheilun jälkeen erityisen tarkkana, ettei jää oleilemaan kosteassa paidassa tms. vaan heti kuivaa päälle - hetkellisesti vastustuskyky laskee suorituksen jälkeen

- lämmintä juomaa aina heti treenin jälkeen

- tehostettu käsienpesuohjelma koko perheelle, omat käsipyyhkeet kaikille

- ulkoilua, ulkoilua ja ulkoilua (kunnon varusteissa)



Nyt on sairastelukierre katkennut, noin vuosi ollaan oltu ilman flunssia, ja treenaaminen maittaa.

Oon syönyt vitamiineja, maitohappobakteeria, vihanneksia lisännyt ja muutenkin syön säännöllisesti ja tervellisesti. Yöunen säännöllisyydestä ja riittävyydestä oon pitänyt parempaa huolta. Ja itsestä huolehtimiseen oon kiinnittänyt huomiota, ja esim. päivinä, jolloin on vetämätön olo, oon ottanut ihan rauhallisesti, ettei mahdollisesti päälle puskeva flunssa varsinaisesti tulisikaan.



Mutta ei oo täälläkään mikään auttanut. Pitää vain uskoa siihen, mitä joku täällä joskus flunssakierteestä sanoi, että kyllä se sitten aikanaan loppuu ja helpottaa.

Vaikka ei meille paljon pöpöjä voi mistään kulkeutua, kun nytkin ollaan oltu koko perhe kuukauden kipeinä, ja ollaan siis oltu vain kotona.



Lämmin juoma treenin päälle... Joo-o, kun pääsis edes sinne treenaamaan...



Mua tää tilanne järkyttää siksi, että ennen olin aina tosi terve. Pientä flunssaa joskus kyllä, mutta nekin sellaista, ettei se menoa hidastanut kuin pariksi päiväksi. Nyt saatan olla toista kuukautta tosi kipeenä, ja sit viikon päästä taas uusi tauti.



Joten ero entiseen on niin huima, että ihmetyttää. Mut sitten toisaalta, ei tää voi johtua mistään mun tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, sillä ei tää elämä tässä mitenkään radikaalisti oo muuttunut.



2