päivät yhtä taistelua ja huutoa ja valittamista (1v5kk)!!
Kyllä alkaa jo vähän äitiäkin väsyttää. Pitäisi mukamas nauttia kesästä ja " vapaa" päivistä kun ei vielä ole töissä mutta kyllä meillä on ainakin nauttimiset kaukana..
Poika on nyt 1v5kk ja on ollut alusta saakka melko vaativa tapaus. Vauvana itki paljon ja kannettiin, hetkeäkään ei viihtynyt yksin..mietittiin että sitten varmaan muuttuu kun oppii kävelemään, no, eipä muuttunut, vieläkään ei ole viihtynyt yksin leikeissään 2 minuuttia kauempaa..no, ei siinä mitää, kyllä mä vielä leikitänkin mutta poika ei ole oikeastaan koskaan tyytyväinen.
Kotona ollessa koko ajan on pieni valitus päällä. Jaksaa hieman paremmin jos koko ajan leikitän mutta se tarkoittaa ettei tarvi itse käydä vessassa, tehdä ruokaa tai siis yhtään mitään. Olen yrittänyt ottaa mukaan kotiaskareisiin mutta ei jaksa kauaa kiinnostua niistäkään. Ulos mentäessä ennen meni ok ja jaksoi innokaana kävellä ja olla hiekkalaatikolla mutta nyt ei istuisi rattaissa 5 minuuttiakaan ja kun päästän hiekkalaatikolle, lappaa vaan hiekkaa suuhun, ei suostu pitämään hattua, heittää toisia lapsia leluilla, hiekalla tai näppää kasvoihin kädellä (kielloille nauraa tai ei välitä ja tekee vaan kahta kauhemmin kiellettyä asiaa..).
Meillä on oltava minuuttiaikataulu (on ollut alusta saakka), että saan mimimoitua lapsen huutamisen ja valituksen kun ei jaksa yhtään oottaa että saisin kaiken kuntoon.(itse syötyä aamiaisen, pestyä hampaat jne) Edellisenä iltana laitan aina aamiasen ja ulkovaatteet puolivalmiiksi että päästään aamulla nopeasti lähtemään ulos kun siellä poika ei ainakaan koko ajan valita vaikka vähän vaikeaksi ulkona olokin on mennyt varsinkin jos on muita lapsia, kun koko ajan on kiellettävä ja toiset äidit " tuijottaa" kun poika ei usko mitään.
Lisäksi poika on muutaman kuukauden sisään alkanut vetää kauheita raivareita sen lähes kokoaikaisen tyytymättömyyden lisäksi. Leikki aikaisenmmin mielellään sellaisilla muovipurkeilla jossa oli kansia, nyt vetää ihan hullut raivarit jos ei saa kantta kiinni tai auki. Työntää usein sohvan alle tavaroita ja saa raivarin kun ei saa niitä pois, jos otan pois niin työntää uudelleen ja raivoaa kun ei saa niitä pois tai sitten raivoaa kun otan ne pois sieltä...
Vaipan vaihto on aina oma shownsa. Ei pysyisi paikoillaan millään,(housuvaippoja käytetään). Pitää olla koko ajan jotain kädessä että seisois hetken paikoillaan että saan vaipan ylös..yleensä raivoaa tai yrittää lyödä kun ei halua olla paikallaan...
tätä rataa meillä päivät menee ja kyllä kypsyttää...Melko lailla samaa touhua on ollut ainakin puoli vuotta, ja alusta saakka on kyllä valittanut jonkin verran mutta ajattelin että se johtuu siitä ettei poika osannut liikkua..no, ei ilmeisesti johtunut koska jatkuu vaan. Nyt se on vaan koventunut. Koko ajan tule myös perässä ja huutaa kimeästi ja itkuisesti jos sanon vaikka että " äiti menee nyt käymään vessassa" ..tulee perässä kovaa vauhtia. Kiukkuraivareissaan heittelee tavaroita ja joskus muutenkin vaikka kuinka kielletään, välillä myös yrittää lyödä eikä välitä mitään kielloista..
että tällaista arkea näin pääpiirteittäin. En tiedä onko kellään samoja mietteitä mutta mä on HELPOTTUNUT päästessäni syksyllä töihin..töissä olo on niin fyysisesti ja varsinkin henkisesti niin paljon helpompaa kun tämä kotona olo ja jatkuvan raivareiden ja valituksen kuuntelu. Lisänä tähän että mummolla poika on kuin enkeli...eli vain äitille huudetaan hulluna ja joka asiasta ja koko ajan.. Olen miettinyt että olenko sitten tehnyt jotain väärin kun poika ei ole lähes ollenkaan tyytyväinen..kaikkeni olen koittanut viihdyttää ja hyvin hoitaa.
Mummoni sanoo että olen totuttanut pojan että koko ajan viihdytetään..mutta enhän mä voi lasta jättää itkemään ja tehdä omia juttuja kun näin on ollut pikkuvauvsta saakka..
että miten rasittaa!!!! niin paljon kun poikaa rakastankaan!
Olen jo alkanut miettiä että onkohan pojassa jotain vikaa, muut lapset kun tuntuu ja näyttää niin " enkeleiltä" -..
kiitos jos joku jaksoi lukea, sainpahan valitettua kunnolla.
Kommentit (24)
Joku puhui päivärytmistä. Tarkka päivärytmi meillä on ollutkin, melkein alusta saakka ja se onkin keino, jolla päivät kuluvat vaikka olisi kuinka paha kiukkupäivä..Poika nukkuu päiväunet aina samaan aikaan, joten itsekin tiedän että silloin minä saan hetken hengähtää. Myös ulkona ollaan varsinkin nyt kesällä paljon, siellä on kuitenkin vähän helpompaa..joka tapauksessa meillä on päivät aina lähes samanlaisia joten olenkin ajatellut että onko pojalla liian tylsää kun valittaa?? no, päiväkotiin meno varmasti korjaa asian jos niin on.
Ja ihan koko aikaa en millään lapsen kanssa pystykään leikkimään koska olen pitkät päivät yksin kotona, joskus viikonloppuisinkin, joten pakosti lapsi joutuu tietyt hetket päivästä olemaan yksin..ja yleensä hän valittaa ja tulee perässä sen koko ajan. Yritän kyllä aina ottaa häntä osalliseksi omiin touhuihin mutta ei hän jaksa kauaa olla kiinnostunut..
Toinen on tämä vasta äskettäin tullut ongelma ulkonaolossa: käyttäytyminen hyökkäävästi muita lapsia kohtaan. Aina jos joku lapsi tulee häntä niin lähelle että hän ylettyy, hän huitaisee kädellä kasvoille, heittää hiekalla tai lelulla, eikä kielloista ole mitään hyötyä. Toisten lasten en ole näin nähnyt tekevän, joten sekin huolestuttaa. Välillä mietin että onko pojalla joku keskittymishäriö tai jotain...
Otan vielä mielelläni vinkkejä/kokemuksia vastaan!
Mutta ei saa raivareita. Aina ollut " kintussa kiinni" . Olen joskus mustina hetkinä ajatellut, että tuo tyttö tappaa minut tai minä sen, henkisesti tai fyysisesti. Mutta tuota ei siis kannata ajatella kauhulla tuota minun ajatusta, se on helpottanut minua siinä hetkessä ajatella noin.
Jos rytmit on kohdillaan, lapsi terve ja allergiat ja esim. astma pois sulettu (nukkuuko yöt hyvin) niin sitten ei auta kuin töihin meno. =) Menin itse tammikuussa töihin ja olen nauttinut siitä ajasta, jolloin minua ei " revitä hajalle" . Jaksan paremmin kotonakin. Kaikista paras tilanne on silloin, kun teen 30 tunnin työviikkoa eli sitä lyhennettyä työaikaa. Odotas vain syksyä, kun saat juoda kahvikuppisi rauhassa. Ja unohda ne " huono äiti" -fiilikset ja " enkö osaa tai jaksa arkea" -fiilikset. Niistä ei ole mitään hyötyä sinulle. Hyvä äiti sinä olet kun pidät kaikista ja myös itsestäsi huolta.
mun taapero 1,10v ja on ihan mahdoton.mennyt viikko on ollut aivan järkky.rikkoo tavaroita,paiskii kaikkea,menee kiellettyihin paikkoihin,koko ajan joudun komentamaan mutta mitään ei usko..ja jos varotan että älä vaan pudota esim jotain tavaraa mikä kädessä,niin varmasti pudottaa.tahallaan.
olen aivan loppu kun tuntuu että ei ole enää keinoja,kaikkea oon yrittänyt.ja vaikka jotkut ovat sitä mieltä että sänky ei ole rangaistuspaikka,niin meillä on.eikä välitä vaikka sinne joutuu,sitten paiskii sängystä kaikki patjaa myöden alas.
itselläni on vielä 7kk ikäinen vauva,ja harmittaa kun vauva joutuu elämään huudon keskellä.olen yksin lasten kanssa joten tukea ei ole..
voin itse henkisesti tällä hetkellä tosi huonosti,siirrän sen oman henkisen kivun fyysiseen kipuun,eli satutan itseäni ja olen lopettanut syömisen,tiedän että mun pitäis hakea jostain apua,mutta en vain osaa.oon vaan nii hirvittävän loppu..ja tiedän että lapset joutuu kärsimään mun huonosta olosta.
Olipia tutun tuntuista tekstiä. Esikoinen oli myös ns. vaativa vauva (ja taapero...). Hän myös kitisi ja itki koko vauva-ajan. Ensin toivoin, että liikkumaan oppiminen toisi helpotusta arkeen, mutta...sitten rupesin odottamaan puhumaan oppimista... Meillä itkut vähenivät murto-osaan 1v8kk. Näin jälkikäteen näen useita syitä, jotka ovat aiheuttaneet tytölle itkua, rutinaa ja loputonta pahaa mieltä. Neiti on luonteeltaan erittäin lyhytpinnainen, äkkipikainen ja pitkästyy helposti. Edelleenkin tytölle kaikki pitää tapahtua HETI!! Nyt kun on tuo juniori johon verrata, huomaa selvästi, miten helposti neidin pinna on palanut, ellei kaikki ole onnistunut kerrasta. Esikoisella todettiin 2v myös hahmotushäiriö, joka sekin vaikuttanut ettei tyttö " osannut" leikkiä ikätasoisilla leluilla.
Meillä ehkä kaikkein raskain vaihe oli juuri tuossa 1½v tietämillä, kun kiellotkaan eivät vielä oikein tehonneet ja tuntui, että tyttö huusi kaiket päivät. Voimia ja kärsivällisyyttä:)