jos olette miehen takia joutuneet luopumaan lapsilukuhaaveista

Sinun täytyy miettiä tarkkaan mitä haluat. Jos se yhden lapsen saaminen on sinulle asia, josta todellakin katkeroidut tms. niin sinun pitää puhua miehellesi olisiko se mahdollisuus edes joskus tulevaisuudessa. Jos ei ole niin joko teet kompromissin tai sitten teidän pitää erota.

ehkä miehestä lasten saaminen onkin ollut verottavampaa kuin hän etukäteen osasikaan aavistaa. Minusta on ihan arvostettavaa, että osaa pistää rajat omalle jaksamiselle ja sanoo, että tämä on nyt tässä. Parempi hoitaa 2 lasta kunnolla kuin 4 huonosti.



Minusta älytöntä rikkoa avioliitto ja lähteä uusperhekuvioihin vain siksi, että mies on rehellinen.

Millainen sitten on se isä, joka rikkoi aiemmat lupauksensa omien halujensa takia ja näin aiheutti perheen hajoamisen?

Vierailija:

Itsekkäin ja maailman huonoin äiti on se, joka hajoittaa oman halunsa takia jo olemassa olevan perheen! Hävetkää.

Jos mies valittaa niin sano ettei sinua kohdella noin petturimaisella tavalla ja sovituista asioista täytyy pitää kiinni.

onpa onni että me molemmat haluamme tasan yhden lapsen!

vaan se, jos rupeaa hankkimaan lapsia salaa.



En rikkoisi lasteni perhettä sen vuoksi, että mies ei halua enempää lapsia ja minä haluan. Naimisiin mennessä ja ensimmäisiä lapsia tehdessä olemme sitoutuneet yrittämään saada tämän homman toimimaan ja hoitamaan tätä perhettä yhdessä. Eihän sitä paitsi mikään takaa, että löytyy sellaista uutta miestä, jonka kanssa saa lapsia.

Oma unelmani olisi ollut kaksi, mutta miehen neljä. Oma ajatukseni oli kaksi nopeasti putkeen ja töihin takaisin. No eipä se niin helppoa ollutkaan. Esikoinen nyt 9v ja neljättä odotan - ehkäisyä ei ole käytetty.

Eihän kukaan voi tietää, millaiseksi perhe-elämä omalla kohdalla muodostuu: joillekin jo yksi vauva voi tehdä elämän niin rankaksi että molemmat vanhemmat ovat sekoamispisteessä tai ainakin masennuslääkityksellä. Toiset porkuttavat hienosti viiden kanssa ja haaveilevat kuudennesta.



Pointti on se, että kukaan ei voi tietää millainen ja kuinka jaksava äiti/isä on ennen kuin se lapsi on maailmassa. Näin ollen, jos yhden lapsen jälkeen huomaa ettei halua eikä jaksa eikä pysty huolehtimaan useammasta lapsesta, täytyy tietenkin jättää lapsiluku siihen eikä vedota mihinkään teininä tehtyyn romattiseen lupaukseen suurperheestä.

voi voi, keksimpä sitten jotain muuta." Se ei todellakaan ole asia joka unohtuu hetkessä, enkä edes tiedä tahdonko unohtaa, sillä se tuntuisi luovuttamiselta.

27 tapauksessa ei todellakaan ole kyse siitä, että ero tulee koska mies on rehellinen!!! Mahdollinen ero tulee, koska mies kieltää naiselta lapsihaaveet! Mies sen paremmin kuin kukaan muukaan ei voi tulla sanomaan, että kyllä tämän ja tuon lapsiluvun pitää riittää. Lapsihaaveet ovat jokaisen omia, eikä kukaan toinen voi niitä kumota vetoamalla omiin haluihinsa. Se että joku tahtoo vain yhden lapsen, ei tarkoita että lapsia enemmän tahtova tekee jotain väärin tai että hänen pitäisi myös tyytyä siihen yhteen.

On hyvä että aikuinen pystyy toteamaan, ettei jaksa enempää. Mutta jos mies päättää ettei tahdo enempää lapsia, niin miksi kaikki automaattisesti ajattelevat että naisen on sitten tyydyttävä siihen? Miksi tästä syystä eroa tahtova nainen on jotenkin huono?

Tottakai on parempi hoitaa 2 lasta hyvin kuin 4 huonosti! Mutta onko parempi elää katkerana hoitaen kahta lasta hyvin, vai onnellisena hoitaen 4 lasta hyvin?

27

Vierailija:

ehkä miehestä lasten saaminen onkin ollut verottavampaa kuin hän etukäteen osasikaan aavistaa. Minusta on ihan arvostettavaa, että osaa pistää rajat omalle jaksamiselle ja sanoo, että tämä on nyt tässä. Parempi hoitaa 2 lasta kunnolla kuin 4 huonosti.

Minusta älytöntä rikkoa avioliitto ja lähteä uusperhekuvioihin vain siksi, että mies on rehellinen.

Luultavasti olisin saanut hänet puhuttua ympäri jos molemmat olisivat olleet samaa sukupuolta, mutta kun molemmat oli, ei puhettakaan useammasta lapsesta. Vuosien varrella huomasin, että ei mies kasvanut isäksi edes näille kahdelle.

" Mut ku mä haluuuun!!" Kaikki haaveet eivät yleensä elämässä toteudu, ei siitä kannata katkeroitua. Parempi keskittyä niihin jo olemassa oleviin lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa kuin ainaiseen murehtimiseen. Jos vielä on hyvä mieskin vierellä, niin tilannehan on suorastaan hieno.

Jos vanhemmat eroaa ja lapset jäävät vaille toista vanhempaa ei ikinä ole tasavertainen vaihtoehto.

Aikuisen pitäisi kestää pettymyksiä ja nähdä realinen tilanne, kun taas lapselta ei voi odottaa ymmärrystä menettää toinen vanhempi kotoa.

Olihan se kova paikka parisuhteelle. Senkin jälkeen olisin vielä halunnut lapsia, mutta tämän miehen kanssa en niitä saa.



Asia on minulle edelleen hyvin kipeä enkä varmaan koskaan pääse siitä täysin ylitse. Päivänselvää on se, etten enää kykene rakastamaan miestäni niin kuin aiemmin tein. Mies, joka tarjoaa vaihtoehdoksi aborttia, ei ole mies, joka minua rakastaa.



Lapsettomuuden surua voi kärsiä myös ihminen, jolla jo on lapsia. Edelleen teen päivittäin surutyötä tämän asian kanssa. Voimia kohtalotovereille!

teitä varten, jotka ette, aikuisinakaan, pysty käsittelemään pettymyksiä. menkääpä itseenne ja tajutkaa, ettei aina voi saada tai edes haluta kaikkea. Ja biologiseen tarpeeseen on turha tässä vedota, sillä sen verran on ihminen kulttuurin kautta kehittynyt yli noista tarpeista, että järkevästi ajattelemalla selviää mistä " puutteesta" .



Ja tuota en myöskään ymmärrä, että lapsiluku on naisen asia, josta naisen pitäisi saada päättää vain siksi, etttä nainen hoitaa lapsia. Jos näin olisi, niin miestä ei tarvittaisi lapsen tekoon lainkaan, siis luonnostaankaan. Itsekkäin ja maailman huonoin äiti on se, joka hajoittaa oman halunsa takia jo olemassa olevan perheen! Hävetkää.

kun teit hänestä vanhemman vastoin hänen tahtoaan? Entä jos miehillä olisi kyky synnyttää? Se olisi ihan ok, että mies päättäisi tekaista vielä yhden lapsen, vaikkei vaimo olekaan niin riemuissaan ajatuksesta?



Kun taistelette lapsiluvusta, mietitte vain omaa näkökulmaanne. Lapsen näkökulmaa ei tunnu muistavan kukaan. Päätös koskee kaikkein eniten lasta. Mukavaa syntyä kiistakapulaksi tilanteesen, jossa toinen ei halua lapsen vanhemmaksi.

Ei aina voi saada mitä haluaa.

ja mies suostui innoissaan (nyt ollaan jo 3 lapsen vanhempia)

Nyt mies on kahden lapsen jälkeen päättänyt, ettei tahdokkaan enempää lapsia. Onko minulla oikeus etsiä uusi mies, joka tahtoo lisää lapsia? Onko minulla oikeus käyttää luovutettua spermaa? Jos kerran kaikilla on oikeus vapaasti valita, niin tässä ei ole mitään väärää? Kompromisseja kun tässä asiassa ei valitettavasti voi tehdä, joten toisen on annettava periksi toisen tahdolle... Uskomattoman vaikea tilanne, minä kuvittelin että tällaista ei voi tapahtua kun vaan suhteen alussa selvittää yhteiset toiveet... :(



Nyt en todellakaan tiedä mitä tekisin.

jotain

Ei tarvitse mun huolehtia ehkäisystä ja kuormittaa kroppaa hormoneilla tai kierukoilla, mieheltä pantiin putket tukkoon.