Miten saan tytärpuolen lopettamaan kehuskelun?
Kehuskelee siis melkein millä tahansa asialla, ihan kenelle tahansa. Luulin ennen että tätä tapahtui vain meillä ollessa, siis isänsä luona, mutta nyt joku aika sitten huomasin, että kehuskelee samalla tavalla kavereilleen ja muillekin, myös äidilleen.
Olen jo yrittänyt puhua, että kehuskeleminen on typerää, ei anna mitenkään hyvää kuvaa itsestä, jos pitää yrittää päteä esim. tavaroilla tai vanhempien ammateilla. Olisikin eri juttu, jos vaikka kertoisi kavereilleen neutraalisti, että " isäni on lääkäri" , mutta kun ei.. Tyttö sanoo sen näin :" Minunpa isä on lääkäri, lällällää" . Ihan siis tarkoituksella haluaa herättää kateuden tunnetta muissa.
Ja kun tosiaan kehuskelee ihan pienilläkin asioilla, missä vain huomaa tilaisuuden. Jos esim. pääsee konserttiin, mihin muut ei pääse tai osaa vaikka laittaa kielen rullalle ja toinen ei. Ihan mikä tahansa asia.
Miten ihmeessä tuon tavan saa kitkettyä pois?? Ja mistä tuo johtuu? Onko kyse huonosta itsetunnosta vai mistä?
Kommentit (34)
jonkinlainen kelpaamattomuus siinä taustalla on.
Vierailija:
Näin jälkeenpäin voin sanoa että suuri syy siihen oli nimenomaan oma alemmuuden- ja turvattomuudentunteeni. Häpesin kotiolojani, etenkin isääni joka oli alkoholisti. Myös äitiini minulla oli huono suhde. Tunsin myös epävarmuutta itsestäni, murrosiän muutoksista ja ulkonäöstäni.Voisiko tytärpuolellasi olla jotain tällaisia vastaavia juttuja taustalla?
Tytöllä on hyvät välit äitiinsä, äiti ei juo tms., mutta äiti antaa joskus katteettomia lupauksia. Äiti saattaa yhtään harkitsematta luvata vaikka polkupyörän tytölle ja tyttö ottaa sen tietysti tosissaan. Lopulta kun tyttö sitten kyselee lupauksen perään niin äiti ei edes muista koko asiaa ja harvoin sitten toteuttaa lupauksiaan. Voisiko tuossa nyt olla se syy kehuskeluun? Toisaalta, jos tuo on se syy, niin mitä meidän perheessä tuohon voidaan tehdä? Äidin käytökseen kun ei voi vaikuttaa..
Itse olin myös muutaman vuoden kehuskelija. Sen jälkeen kaverit oli kaikonneet tyystin. Ja vieläkin muistan ne katkerat hetket kun tajusin tehneeni väärin mutten osannut sitä asiaa enää korjata.
Hain huomiota todella paljon, kun kotona vanhemmilla oli avioeroprosessi käynnissä. Isäni ol myös alkoholisti. Mutta kiusattu en ollut.
Jostain se kielii.
Sinuna ottaisin yhteyttä opettajaan, siis syksyllä, ja juttelisin hänen kanssaan.
vaikka mäntti piirre onkin, kyllä siinä koko peruskuviossa on jotain turvatonta.
Teinithän voi potea alemmuudentuntoa melkein mistä vaan, oli sitten ydinperheestä tai ei. Joku pitää vanhempiaan liian köyhinä, toinen liian rikkaina. Joku ei saa vanhemmiltaan tarpeeksi aikaa, toinen kokee olevansa siskoaan huonompi tms. Näitä syitähän riittää.
Olen edelleen sitä mieltä, että kannattaa mennä ongelman juurille, sillä joku syy tuossa kehuskelussa on takana. Yrittäkää saada tyttö puhumaan, ettei jää mikään kaivelemaan.
Kehumisella koitin kai peitellä omaa epävarmuuttani ja häpeääni.
Vierailija:
vaikka mäntti piirre onkin, kyllä siinä koko peruskuviossa on jotain turvatonta.
Tytöllä on ollut tuo kehuskelu tapana jo useampia vuosia, ei siis ole ihan uusi juttu. Tytön vanhemmat on eronneet sopuisasti silloin kun tyttö oli 3-vuotias eli tuo avioerokaan ei varmaan voi olla syynä. Minä tulin kuvioihin kun tyttö oli 4-vuotias ja tyttö asui jo silloin isällään.
Kummallakaan ei ole edes muita lapsia, ei minulla eikä tytön äidilläkään.
Minusta meidän perhe-elämä ei ole mitenkään turvatonta, vaan erittäin vakaata.
ja niinsanotusti sopuisaa ja silti ihmissuhteiltaan tai muuten turvatonta.
Omassa nuoruudessani pahimmat lällättäjät oli rikkaitten likkoja.. :D
Siis ihan samaan kastiin kuuluu: Mun isä onkin lääkäri -jauhanta. Ja meijän isällä onkin Jaguaari ja sillä voi ajaa 250.. Teillä on vaan Opeli..
Kyllä toi menee ohitte ajallaan.
Lapselle voi selittää miksi jokanen ammatti on tärkeä. Ja miksi jokanen ihminen on tärkeä.
Kannattaa myös miettiä tapoja joilla voi lasta auttaa laskeutumaan kusipäästä tavalliseksi tamppaajaksi -jos kiinnostaa- (siis kyllä; tarkoitan että ehkä SINÄKIN olet " ylpeä" että mies on lääkäri..) Eli asennekasvatusta parhaimmaksi: laittakaa tyttö siivoamaan enempi tai johonkin mummonkammariin vapaaehtoseksi kesällä tms. MIeluiten tietty niin että itse näytät parempaa esimerkkiä!!
Millainen tyttö on ulkonäöltään? Onko murrosikä alkamassa tavallista aikaisemmin? Tai voisiko hänellä olla muita ulkonäkökomplekseja?
Millainen suhde sinulla ja hänellä on? Kokeeko hän saavansa sinulta tarpeeksi turvaa/rakkautta ja tukea?
Ei sen turvattomuuden välttämättä tarvitse olla materiaalista laatua, se voi myös olla henkistä turvattomuutta. Sitä ettei koe tulevansa tarpeeksi rakastetuksi tai hyväksytyksi/pidetyksi sellaisena kuin on. Kehuminen on usein myös hyväksynnän ja arvostuksen hakemista.
Vierailija:
ja niinsanotusti sopuisaa ja silti ihmissuhteiltaan tai muuten turvatonta.
Oikeasti en ymmärrä teitä, ketkä hyökkäätte ap:n perheen kimppuun. Jos ap vain olisi jättänyt mainitsemaata sanan tytärpuoli niin tuskin kukaan olisi alkanut epäilemaan, että juuri perhekuvioista ne lapsen ongelmat johtuu!
Kuinka voi selvitä ilman kolhuja ja alenmuuden tunnetta siitä että äiti jättää. Äiti on niin tärkeä henkilö lapselle. Kuinka lapsi päätyi isälleen. Syy alemmuuteen löytyy varmasti faktasta että äiti jätti. Olen 100% varma siitä ja ei tyttö tätä pysty selittämään. Ei edes välttämättä murrosikäinen pysty sitä itse toteamaan. Käy juttelemassa vaikka kasvatusneuvolassa niin osaavat siellä neuvoa kuinka tytön kanssa olisi paras menetellä.
välttämättä ole turvallista, eikä ns. sopuisa välttämättä ristiriidatonta. Oikeesti.
Näin jälkeenpäin voin sanoa että suuri syy siihen oli nimenomaan oma alemmuuden- ja turvattomuudentunteeni. Häpesin kotiolojani, etenkin isääni joka oli alkoholisti. Myös äitiini minulla oli huono suhde. Tunsin myös epävarmuutta itsestäni, murrosiän muutoksista ja ulkonäöstäni.
Voisiko tytärpuolellasi olla jotain tällaisia vastaavia juttuja taustalla?