Miten saan tytärpuolen lopettamaan kehuskelun?

Vierailija:

Kuinka voi selvitä ilman kolhuja ja alenmuuden tunnetta siitä että äiti jättää. Äiti on niin tärkeä henkilö lapselle. Kuinka lapsi päätyi isälleen. Syy alemmuuteen löytyy varmasti faktasta että äiti jätti. Olen 100% varma siitä ja ei tyttö tätä pysty selittämään. Ei edes välttämättä murrosikäinen pysty sitä itse toteamaan. Käy juttelemassa vaikka kasvatusneuvolassa niin osaavat siellä neuvoa kuinka tytön kanssa olisi paras menetellä.

Jos tämä pitäisi paikkaansa eikö kaikki erolapset olisi " rikki" ? Tai ainakin sitten poikalapset, jotka asuvat äidillään, jos tyttölapset saavat kolhuja ja alemmuuden tunnetta isällä asuessaan?

Minusta mies ja tytön äiti ovat hoitaneet eronsa tosi mallikkaasti. Ovat siis hyvissä väleissä, ei ole ollut mitään katkeria riitoja. Tytölle selitettiin syy miksi asuu isällään ja asiasta puhuttiin tosi paljon tytön ollessa pienempi. Ymmärtääkseni tytön äiti puhuu asiasta vielä aina joskus nykyisinkin tytölle, varmistaakseen että kyse ei ole ollut mistään hylkäämisestä. Tyttö on käynyt aina säännöllisesti äitinsä luona eli ei tosiaan ole häntä hylännyt, vaikkei tyttö hänen luonaan asukaan.

Tiedän että ei ole kovin yleistä että isä pitää lapset. Tässä tapauksessa tytön vanhemmat päättivät näin ja minusta tässä ratkaisussa ei ole ollut mitään väärää.

Mutta oikeassa olette siinä että vastausta kysymykseeni en saa täältä, vaan otan kouluun yhteyttä elokuussa sitten. Josko sieltä löytyisi neuvoja..

kaikki erolapset todellakin kokevat trauman. Se miten se sitten näkyy tai ei näy, on yksilöllistä.

Jos vanhemmat hoitaa eron fiksusti, niin lapset sopeutuu uuteen tilanteeseen ilman mitään traumoja.

ja niin oli esikoinenkin samassa iässä mutta nyt 8v on ruusuiset lasit muuttuneet realistisemmiksi eikä enää edes kehtaa kehua.



Minusta tuo " rakastan itseäni, olen ihana" -vaihe on varsin hurmaava, ja ohimenevä (ellei sitten ole niin että lapsella huono itsetunto).

ole oikeata äitiä tms.?

ei tarvitse kuin yksi sana joltain lapselta että hänen äitinsä on jättänyt hänet tai onko sun äiti alkoholisti kun olet isällä jne... Ja tämän lapsi muistaa vuosia. Jostain tällaisesta pienestä asiasta saattaa lähteä kehumisputki päälle.

Uskon että tytön nykyinen perhe on hyvä mutta lapsen ajatusmaailma on niin uskomaton ettei sitä välillä usko todeksi että niinkin voi ajatella

jossa asui minun täyssisarusteni lisäksi isoveli, jolla oli sama isä kuin meillä.



Yleisin kiusaamisen aihe, jota kohtasimme oli se, että emme olleet " oikeita sisaruksia" , eikä veljen äiti ollut " halunnut häntä, vaan hylännyt" .



Veljelläni oli valtava alemmuudentunne, joka meistä muista tuntui/tuntuu täysin kohtuuttomalta, mutta jonka voin tavallaan ymmärtää.

Vai onko lääkäri liian kiireinen?

Ensin äitipuolia haukutaan että eivät pidä puolison lapsia kuin omiaan ja sitten jos pitää kuin omiaan eli yrittää kasvattaa niin taaskaan ei ole hyvä...

Vierailija:

Vai onko lääkäri liian kiireinen?

Kyllä se kasvatus kuuluu myös isälle, tietysti! Mutta miksi se ei kuuluisi minulle millään tavalla? Vai oletko ajatellut, että äitipuolet ei puutu mitenkään lapsien elämään, jos nämä asuvat heillä? Että sitä katsotaan vaan vierestä, että jaahas, eipäs mies hoksannut olla nyt kotona valvomassa ja ohjeistamassa lapsia, joten ei voi mitään, minähän en tähän asiaan puutu..

Ja siksi toisekseen se isän kiireisyys ja koko perheasetelma voi olla syynä lapsen käytökseen.

Vierailija:

Ja siksi toisekseen se isän kiireisyys ja koko perheasetelma voi olla syynä lapsen käytökseen.

Isä tekee ihan normaalia työaikaa eli on kotona iltaisin ja viikonloppuisin.

Eikö kenelläkään ole kokemusta samanlaisesta kehuskelusta? Voisiko tuo nyt kuulua vain murrosikään?

jos ite saisin näin pelle vastauksia en tulisi palstalle taas vähään aikaan. En valitettavasti osaa neuvoa sinua tilanteessa, mutta toivottavasti se on joku ohimenevä kausi vaan tytöllä. Varmasti hänkin jossain vaiheessa huomaa kuinka tyhmää se on. Paras varmaan jättää vaan huomiotta niin siitä rauhottuu.

jos, voiist yrittää vedota pyytämällä pohtimaan miltä jostain toisesta jolla on paljon vähemmän tuntuu, jos toinen jolla on enemmän, koko ajan kehuu.

Olen häntä joskus muistuttanutkin jostain, esim. joskus hänen kaverinsa teki ihan saman hänelle, muistaakseni kehui jollakin ulkomaanmatkalla ja tyttö ei oikein tykännyt toisen kehuskeluista ja pahoitti mielensä kun ei itse päässyt. Muisti kyllä silloin hetken olla kehuskelematta, mutta ei kauaa..

ja yrittää sitten kehuskelulla paikata tätä. Teidän täytyy isän kanssa jutella tytön kanssa ja ottaa selville, mistä kenkä puristaa. Muuten tyttö voi mennä pian läpi elämänsä alemmuudentuntoisena. Ja ylimielisenä, ristiriitaista kyllä. :/

ei ole kaikki kotona ihan hyvin.

Jos kyse olisi ydinperheen lapsesta, niin vastaukset olisivat varmasti: " kuuluu ikään, menee kyllä ohi." yms.

Nyt kun ap raukka meni mainitsemaan että onkin tytärpuoli, niin johan tulee taas paskaa niskaan. Ettekö ihmiset tajua, miten typeriä olette?



Itselläni ei valitettavasti ole mitään neuvoja tuollaiseen, mutta älä nyt missään tapauksessa ota onkeesi näitä " teillä huono perhe-elämä" -kommentteja.

Vierailija:

Jos kyse olisi ydinperheen lapsesta, niin vastaukset olisivat varmasti: " kuuluu ikään, menee kyllä ohi." yms.

Nyt kun ap raukka meni mainitsemaan että onkin tytärpuoli, niin johan tulee taas paskaa niskaan. Ettekö ihmiset tajua, miten typeriä olette?

Itselläni ei valitettavasti ole mitään neuvoja tuollaiseen, mutta älä nyt missään tapauksessa ota onkeesi näitä " teillä huono perhe-elämä" -kommentteja.

Meillä on kaikki muuten ihan hyvin, tyttö on ihan onnellinen täällä meillä; uskokaa pois :) Tuo kehuskelu on nyt vain se " ongelma" . Ei ole tosiaan tytölle itselleenkään mitenkään hyväksi, että tuo kehuskelu jäisi päälle myös aikuisena.

Taidanpa jatkossa (mikäli nyt sitten toista kertaa erehdyn täältä neuvoa kysymään) kutsua häntä tyttäreksi, niin ei heti epäillä että koko perhe on ihan hunningolla..