Ahdistaa meidän parisuhede!!! en tiedä johtuuko raha-asioista vai meniskö meillä muutenkin huonosti!

mulle kun kukaan muu ei sellasia sano koskaan =(

Aina vaan mä lupaan tehdä sitä ja tätä ja tota yms...



ap

jos sua vaan nyt hetkellisesti masentaa... elä nyt heti tee isoja ratkasuja... sitten valitat kun oot koko ajan yksin... laittakaa paperille asioita ja kattokaa mitä mies vois hoitaa... vaikka roskien vientikin, pieni asia mutta väsyneenä helpottaa kummasti!



hyvää päivää sulle :)

Mutta sitä tosiaan piti jo tossa alussa sanoa että ei ole mitään hetkellistä kun tätä opn kestänyt jo toista vuotta... =(

Ja ei auta tuo paperille laitto, koitettu on sitäkin ja kaikkea muuta, kun tuntuu että olen mieheni äiti! No otti se mies raha-asiat hoitaakseen ainakin niistä mun ei enää tarvii murehtia!



ap

Rakastatteko kuitenkin toisianne? Haluatteko elää yhdessä?



Monesti ihmisillä on liian auvoiset kuvitelmat siitä eroamisestakin, että se ratkaisisi kaikki ongelmat ja sen jälkeen olisi hyvä olla. Mutta ei ole mikään helppo ratkaisu sekään.



Jos vaan rakastaa, niin kannattaa yrittää (jos ei siis ole mitään väkivaltaa, alkoholi- tai huumeongelmia taustalla). Samaa yrittämistä se on kaikissa parisuhteissa!



Suosittelen myös Väestöliiton nettisivuja, joista voit(te) löytää paljon hyödyllistä luettavaa. Tehkää myös sieltä löytyvä toimivan parisuhteen testi.

jos se on sitä että tekee kaikki kotihommat yms... niin sitten rakastan miestä, mutta jos se on sitä että on koko ajan päivälläkin ikävä tms niin sitten en rakasta. Voi sne kun tietäs???

Mies ainakin väittää rakastavansa mua ylikaiken mutta en tiedä että mistä sen huomaa? =(



Testeistä ei ole mitään hyötyä, niitä olen koittanut mutta ne unohtuu viikon jälkeen.



Enkä tosiaan sano etteikö mussa olis mitään vikaa, kitisen joka asiasta jos niitä ei ole tehty niin kun minä ne tekisin tai haluasin että ois tehty, olen koko ajan kiukkunen (kun en ole onnellinen) tiuskin ja olen niin väsynyt tähän keikkeen paskaan!



ap

Jos näin, niin keskustelkaapa asiasta vakavasti.

Miehelle kuuluun osansa kotitöistä, lasten hoidosta jne.

Kummallakin pitäisi olla myös omaa aikaa, käyttää sen sitten harrastuksiin tai miten vaan.



Älä vielä pakkaa tavaroitasi. Ainakaan keskustelematta perusteellisesti

asioista. Mikä mättää, mitä itse kukin voisi tehdä toisin jne.

Omaa tyhmyytthän tuo, mitäs teen, mutta eippä niitä kukaan muukaan tekisi, ei edes mies vaikka kuinka olis 2 viikkoo tiskit tiskaamatta tai imuroimatta, ei sitä häiritse sellanen.

Ja omaa tyhmyyttä siinä mielessä etä sillon kun olin ekan lapsen kanssa kotona niin totta kai tein kaikki kerran olin kotona ja aikaa siihen oli ( ja itse olen sitä mieltä' että se kuka lasten kanssa kotona, hoitaa kotihommat) mutta eipä asiat sitten muuttunutkaan kun taas menin töihin viakka mies kovin sitä lupaili... siitä asti olen melkein kaiken yksin hoitanut, mies joskus kauhean riidan jälkeen saattaa tiskata pari kertaa mutta vaikka aamulla sanon että pitäs muuten imuroida niin kukaan ei ole sitä tehnyt iltaan mennessä kun tulen töistä.



No raha-asiat mies otti nyt hoitoonsa mutta muut jää aika hyvin mulle.

Vien lapset aamulla hoitoon, tulen töihin, haen lapset illalla hoidosta (työpäivän aikana onneks pääsen käymään kaupassa), illalla pesen pyykkiä, tiskaan teen iltapalaa ja imuroin... koitan vielä ehtiä ulos jossain välissä vähän itsekin mutta harvemmin se onnistuu... olen kuitenkin kotona vasta 18.00 töistä...



Ja jos mulla on vapaa päivä on tietty lapset kotona mut jos miehellä on niin lapset on tietty hoidossa...



ap