Te, jotka vastustatte niin kovasti tarhaan/päivähoitoon menemistä,

vaikka itse on kotona...



Sori, ekaa kertaa vasta näillä uusilla sivuilla :D!



ap

mutta ne onkin ajalta, jolloin olen jo vähän isompi. En silti näe mitään pointtia vieäd parivuotiasta päiväkotiin jos äiti on kotona.

Vain sitä vastaan, että sinne laitetaan liian pieniä lapsia. Asiantuntijat ovat yleensä sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan lapsen PARAS paikka on koti. Päiväkodin edut tulevat sitten esiin yli 3-vuotiailla lapsilla. Siksi kai kritisoidaan sitä, että äiti laiskuuttaan (kun ei jaksa itse hoitaa lapsiaan) vie alle 3-vuotiaan hoitoon, vaikka se EI NORMAALIOLOISSA KOSKAAN ole lapsen edun mukaista.

Olen tällainen joka paikan höylännyt. Eli ollut kotona maman kaa, meillä oli kotona hoitaja, olen ollut pph:lla ja tarhassa. Ihan positiivisia muistoja. Eniten ehkä siitä, kun meillä oli hoitaja himassa.



Mä olen itse ollut päiväkodeissa päiväkotiapulaisena ja nähnyt ´aikuisempana´ mimmosta se oikeen on.



Se ei ole kovinkaan mukavaa, varsinkin jos lapsi on pieni (alle 3v). Sillä lapset ovat siellä sananmukaisesti ´tarhassa´, niin kuin eläintarhassa. Ruokitaan, vaihdetaan vaipat, leikitään, sylitellään jne.. Mutta siitä puuttuu se jokin - se sydämellisyys.



Pph on jotenkin omituista. Sitä voi rinnastaa tarhaan koska se ei tapahdu lapsen kotona. Ja hoitajalla on lapsia eri perheistä.



Minusta koti on lapselle paras hoitopaikka. Siellä voi hoitajana olla vanhempi, mummo, tuttu täti tai setä tai sitten kotiin palkattu hoitaja. Itse olen ollut töissä tällaisissa ratkaisuissa ja se oli minusta kivaa ja lapsista kivaa. Hoitaja voi 100% keskittyä juuri siihen lapseen tai perheeseen. Ketään lasta ei tarvitse herättää hoitoon, vaan lapsi saa nukkua pidempään. Olla tutussa ympäristössä hoidossa. Yksilöllisistä hoitoa.



Hoidan omat lapset kotihoidossa kotiäitinä, enkä todellakaan vois viedä omia lapsia tarhaan. Must on ihanaa, kun tänäänkin leivottiin lasten kanssa ja myöhemmin menemme uimaan. Lapset eivät elä missään ´maanantaina jumppapäivä´ tyylisessä aikataulussa eikä joka päivä ole samankaltainen, että 10:50 lounas ja 11:30 satutunti. Olen 100% että lapset saavat kotihoidossa parempaa hoitoa - ainakin meidän perheessä, koska keskityn täysin lastenhoitoon, meillä askarellaan/loruillaan/pelataan paljon, opiskellaan kukkien nimiä ja vieraiden kielien sanoja ja vaikka mitä. Lapset kyllä oppivat sitomaan kengän narut, odottamaan vuoroaan. Käydään paljon puistoissa, Korkeasaaressa joka viikko jne.. Eli puuhaa kyllä riittää.



Meidän lapset ovat hyvin hyvin sosiaalisia, tasapainoisia ja fiksuja. Heillä on myös hyvin paljon kavereita. Vaikka ovatkin kotihoidossa olleet. Esikoinen on eskarissa, mutta on saanut todella paljon kehuja siitä miten ´hyvä´ on kaikessa, vaikkei ole koskaan aiemmin ollut ns hoidossa, vaan on ollut kotihoidossa.



Tietysti laiskoille äideille, jotka ovat vain himassa ja ruoaksi tekevät vain makaronia ketsupilla tarha on hyvä vaihtoehto missä lapset saavat pikkasen terveellisempää ruokaa, ulkoilua ja tekemistä.

Perheet ovat niin erilaisia. Toisilla on paljon sukulaisia lähellä auttamassa ja toisilla ei ole ketään. Tietysti sitä voi kommentoida miksi haluaa lapsia, jos ei ole heidän kanssaan kotona, mutta osapäivähoidossa päivät ovat yleensä lyhyitä eivätkä kaikkien lapset ole joka päivä hoidossa, kun äiti on vauvan kanssa kotona.

työskentelen lastentarhanopettajana alle 3-vuotiaiden ryhmässä ja olen sitä mieltä, että sen ikäisille lapsille paras hoitopaikka olisi oma koti ja hoitajana jompi kumpi vanhemmista. Se vain ei valitettavasti tunnu olevan kaikille mahdollista.

Monet kasvatusammattilaset voisivat olla tämänkin kotihoidon hyvyydestä montaa mieltä. Pienillä lapsillahan pitäisi just nimenomaan olla rutiinit, eli joka päivä syötäisiin ja nukuttaisiin suurinpiirtein samaan aikaan. Ja ei se tee kodista hyvää paikkaa, että käydään joka viikko Korkeasaaressa. Toisaalta ei se tee siitä varmasti huonompaakaan...

Totuus nyt vaan on se, että kaikki eivät pysty eivätkä edes halua jäädä kotiin lasten kanssa vuosikausiksi. Onneksi Suomessa on toimiva ja yleensä hyvä päivähoitojärjestelmä, sen takia osittain me suomalaiset naiset olemme maailman tasa-arvoisimpia naisia.

mistä päättelit ettei ruoka- tai nukkuma-aikoja olisi?



Mä luotan aika paljon siihen ettei YKSIKÄÄN tuntemani päiväkodissa työskennellyt henkilö ole ollut sitä mieltä että alle 3-vuotiaan olisi parempi tai edes yhtä hyvä olla pk:ssa kuin kotona. Päinvastoin, kaikki aina sanovat että noin pienelle paras hoitopaikka olisi oma koti.

Itse en laita lasta päivähoitoon kun itse olen kotosalla, mutta en silti ole mikään päivähoidon vastustaja. Itse liputan perhepäivähoidon puolesta. Siinä ei ole mitään omituista. Mielestäni perhepäivähoito on hyvä vaihtoehto. Lapsi saa olla kodinomaisessa ympäristössä saman tutun ja turvallisen hoitajan huomassa, pienessä tutussa lapsiryhmässä. Ja tämä mielipide on muodostunut omakohtaisten kokemusten kautta.

On hyviä muistoja sillon kun olin isompi. Mutta tuskin sinäkään ap muistat mitään kun olit alle 3v. Mistä tiedät onko ne muistot sitten ollenkaan niin hyviä. Kyllä pienen lapsen paikka on kotona jos vaan koti on tasapainoinen ja äiti siinä myös.



Moni täällä vastustaa pienen lapsen antamista hoitoon yökylään esim. isovanhemmille jotka ovat ennestään tuttuja lapselle. Silti samaiset mamit vievät lapsiaan todella pieninä päiväkotiin vieraiden ihmisten hoidettavaksi. Pienoinen ristiriita.



Jos äiti on kotona, tekee ruokaa, ulkoillaan ja tehdään iän mukaisia asioita ja tavataan muita lapsia jne. Niin koti on varmasti parempi paikka lapselle kun päiväkoti.

Pikemminkin niin päin, että ne absoluuttiset kotiäidit, jotka ehdottomasti tuomitsevat lasten päivähoidon, ovat juuri niitä, jotka saavat tämän tästä lapsensa hoitoon välillä mummeille, kummeille tai kavereille. Taas ne päivähoitoon vievät eivät lapsia sitten juuri muualla hoidatakaan, yleensä siksi, ettei lähellä asu ketään sellaista, jolle lapsensa voisi turvallisesti hoidettavaksi antaa, lukuunottamatta siis sitä tuomittavaa päivähoitoa...

Sitäpaitsi se ei ole sama tarha kuin mihin lapsesi laitat.

Minä väitän että voi muistaa mitä on tapahtunut 2v. Minut vietiin silloin päiväkotiin ja kukaan ei sellaisia asioita minulle voi kertoa mitä mieleen on jäänyt. Ja ne muistot ovat sieltä koska tapahtuivat ollessani sen ikäinen. Äiti on kertonut miten jäin huutamaan enkä selvästikään ollut valmis tarhaan, omani saa olla kotona 3v jos suinkin vaan mahdollista.

Minäkin olen töissä myös päiväkodeissa ja yhdyn tuohon että alle 3v paikka on kotona.

Paras olisi noin 3v tai yli. Sullakaan tuskin paljoa on muistoja 2-3v ajalta?



Itse olen niitä ihmisiä joilla on aivan ihanat kokemukset kotihoidosta ja tahdon tarjota lapsilleni edes likimain saman.

Useimmille naisille on aivan älyttömän vaikeaa olla päivästä toiseen aivan yksin lasten kanssa ja he ovat silti hyviä äitejä. Uskon, että on lastenkin etu, että äideillä on muutakin elämää kuin heidän kanssaan oleminen. Olen hyvä äiti ja rakastan lapsiani, mutta en halua olla heidän kanssaan 24/7. Ihanteellisin ratkaisu koko perheen kannalta on se, että kun lapselta alkaa sujua kävely ja puhuminen, hän menee osapäivähoitoon, ensin vähäksi aikaa ja iän myötä pidemmin.



Kunnioitan itseäni ja ammattitaitoani ja omaa itsenäisyyttäni sen verran, että en todellakaan olisin jotain kuutta tai yhdeksää vuotta pelkästään kotona lasten kanssa. On aivan älytöntä tehdä joka ikinen ratkaisu sillä tavalla, että millään muulla ei ole merkitystä kuin jollain oletetulla lapsen edulla. Kyllä vanhemmillakin on oikeuksia, ja kun vanhemmilla menee hyvin, lapsillakin menee hyvin.



Uskon, että loppuunpalaneet kotiäidit on usein just niitä, jotka läimivät lapsiaan ja riitelevät heidän kanssaan. Nainen ei muutu joksikin lapsen viihdytys- ja hoitokoneeksi, kun saa lapsen, vaan tarvitsee myös muuta elämää.

Monesti näissäkin keskusteluissa oletetaan, että kaikki elävät aina samanlaista elämää ja aikuisilla vanhemmilla on kaikilla samanlaiset tarpeet.



Mun kokemus on se, että monesti ne, joilla kotona hoitamisen taloudellinen vaikutus ei ole kovin suuri, sitä kiivaimmin kannattavat. Tarkoitan, että esimerkiksi äidin tulot ovat työelämässä melko pienet, niin kotona hoitaminen ei välttämättä vähennä tuloja radikaalisti.



Sen sijaan parempituloisella kotona hoitaminen voi olla isokin taloudellinen uhraus. Omalla kohdallani tulee tappiota jokaisesta hoitovapaakuukaudesta liki kolme tonnia, joten rajansa taloudellisestikin hyvätuloisellakin tuossa kotihoidossa on. Tuossa laskelmassa ei ole otettu huomioon alentunutta eläkettä eikä sitä, että luonnollisestikaan en kotihoidontuella voi asuntolainaa lyhentää, joten taloudellinen tappio pitkällä tähtäimellä on vieläkin suurempi.



Edelleen minä ainakin uskallan sanoa ääneen sen, että olen ihan tarkoituksella hankkinut itselleni koulutuksen, jotta voin käyttää sitä myös hyväkseni. Siksi en näe kovin tarkoituksenmukaisena, että olisin kotona vuosikausia. Olen mennyt ja menen töihin lapsen ollessa 1.5-vuotias.

Olen ollut kotiäitinä 3 vuotta ja aion olla vielä monta vuotta. Palkkani olisi brutto 5600 euroa. Miehen brutto on 4800 euroa. En voisi kuvitellakaan, että valitsisin rahat jos toisella puolella on 2 lapsen kotihoito. Lapset ovat minulla nyt etusijalla. Kyllä rahaa kerkeää tienata muutaman vuoden kuluttua lisää. Rahalla ei voi korvata aikaa jonka viettää lastensa kanssa.

että juuri fiksu, aktiivinen nainen pärjää parhaiten kotiäitinä.

Hän osaa ja jaksaa etsiä päiviinsä muutakin tekemistä kuin kotona puuhastelua ja voi vaikka itse ryhtyä järjestämään muille kotona oleville äideille aktiviteetteja ellei niitä ole lähialueilla.

Ei voi olla kyse kovinkaan fiksusta henkilöstä jos ei osaa järjestää elämäänsä sisältöä.

kommentti vähän outo. Jos ei ole samassa elämäntilanteessa olevia tai lähellä asuvia ystäviä, sitä ei välttämättä niin hyvin tutustu uusiin ihmisiin, joita sitten heti kutsuu kylään.

Onneksi syksyllä palaan taas töihin. Olisin palannut jo aikaisemmin, mutta kuopuksemme täyttää syksyllä 2 vuotta, joten mielestäni hän voi jo ihan hyvin mennä hoitoon. Ja äiti pääsee aikuisten ihmisten seuraan ja käyttämään aivojaan.



Nykyään, vaikka näenkin aikuisia päivittäin esim. leikkipuistossa, niin jutut liittyvät vain lapsiin. Kotona pyöriminen alkaa kyllä jo riittää minulle! Kaipaan työelämää ja kollegojani kovasti.



Silti en tuomitse teitä, jotka haluatte ja voitte viettää kotona aikaa lastenne kanssa. Minua ei ole luotu kotiäidiksi, mutta hyvä, että jotkut edes on. Nostan hattua teille kotiäideille, kotona olo on ainakin minulle ollut rankkaa.



Ja kyllä, silti rakastan lapsiani yli kaiken ja puuhailen heidän kanssaan päivät pitkät niin ulkona kuin sisälläkin, mutta silti tunnen, että en ole elementissäni juuri kotiäitinä.