*Elokuiset ma-ke*

Viikonloppu vierähti siinä sivussa taas nopeasti ohitse. Lauantaina oli siskon häät, reilun tunnin ajomatkan päässä ja ihan hyvin jaksoin siellä olla sen vihkimisen ja pakolliset häävalssit, ruokailut ja kahvitukset yms. Jatkoille en edes yrittänyt lähteä, vaikka olisi ollutkin mielenkiintoiset kekkerit tiedossa ja muutama sulhasen kaverien bändejä soittamassa rock henkistä musiikkia. Mutta en olisi enää jaksanut yöhön asti bailata tämän masulin kanssa, joten parempi näin, niin jaksoi vielä kotimatkankin autossa ihan hyvin istuskella.



Onneksi on kelit hieman lämmennyt, niin ei tarvitse palella ja mieltäkin virkistää kaunis auringon paiste ja kesäsade virkistää.



Masennuksesta oli ollut viikonlopun aikaan puhetta, olen hoitoalalla ja olen sitä itsekin kovasti miettinyt. Asiasta ollaan myös miehen kanssa keskusteltu ja olen häneltä pyytänyt seuraamaan minua hieman siltäkin kantilta, jos en itse huomaisi omaa masentuneisuuttani, niin sanoisi siitä ihan suoraan minulle. Kun muutenkin pystymme kaikista asioista juttelemaan, vaikeistakin, niin luulen ettei siitäkään mitään sen kummempaa ongelmaa tule. Hyvä niitä varmuuden vuoksi on hieman miettiä, vaikkei uskoisikaan sellaisen kohdalleen koituvan. Toisaalta olen miettinyt hormonaalisen toiminnan vuoksi lievän alakuloisuuden tunteen saattaa moni kokea synnytyksen jälkeen, mutta mielestäni se nyt on ihan normaalia, ohimenevää ja lyhytkestoista. Masennus taas on niin voimakasta ettei jaksa mitään, eikä mikään huvita, menettää ns.elämän ilonsa ja kykynsä nähdä valoisasti tulevaisuuteen, mutta silloin tarvitseekin alkaa jutella asioistaan ihan tietoisesti läheisen kanssa tai ammatti-ihmisen ellei muusta ole apua. Mutta toivotaan ettei kenellekään tule masennuksia.



Tulipas siitä pitkä sepustus.



Supisteluista: miten teillä on supisteluja, onko niitä päivittäin ja minkälaisia? Kun itselläni kovettumisia/supisteuksia tuntuu toisinaan muutama päivän aikana ja toisinaan voi mennä päiviä ettei mitään ilmaannu. Olisiko siis hyvä, että näitä kivuttomia olisi vai eikö olisi? Moni vaan kyselee, joko supistelee ja sitten alkaa oikein kovasti miettimään, ettei niitä kovinkaan runsaasti ole tai ei lainkaan. Vai voiko olla mahdollista ettei niitä juurikaan huomaa alavatsallaan, kun se on muutenkin aika kovana, kun vauvaa täynnä koko alamasu.



Minulla on ollut kohdun suu pehmentynyt jo rv17-18 alkaen, mutta sen jälkeen ei muutoksia ole onneksi ilmennyt eikä ole lähtenyt lyhenemään. Eiköhän tässä vielä ennätä, mutta jotenkin välillä itse ajattelee että pitäisikö jo supistuksia ja avautumista olla tapahtunut? Luulen kyllä että nämä jutut ovat yksilöllisiä ja osallahan alkaa supistella kunnolla vasta synnytyksessä.



vauva2006 rv35+2

Heti aluksi omaa napaa: no tutkimattomat ovat verenpaineiden tiet ja tänä aamuna sitten nousua tosiaan on. Mulla on nuo paineet olleet koko raskauden siellä 105-115/65-68 ja tänä aamuna sitten 120-135/79-83, täällä nyt sitten koitetaan rentoutua oikein olan takaa. Keskiviikkona siis äpkl. Toivottavasti tällä kertaa nuo paineet nousevat hitaasti ja rauhallisesti, saisi tässä vielä jonkin aikaa vauva kasvaa masussa. Kotihommat jäävät nyt sikseen, onneksi ruoat on tälle päivälle valmiina ja muuten otan rennosti. On tämä kyllä erikoista, että kaikissa raskauksissa ja aina näillä suht koht samoilla viikoilla....



Kiitos kestovinkeistä! Täytyy vielä perehtyä asiaan, nyt juuri harmittaa niin vietävästi nuo verenpaineet, että mieli ei jaksa askarrella noissa asioissa.



wintergirl 31+6

Tämäpä on kyllä hyvää terapiaa tämä palsta, kun katsoin nuo vauva2006 jutut, niin heti tuli muuta ajateltavaa kuin oma olo...



Minulla on joka ikinen kerta ollut muutama päivä synnytyksen jälkeen sellainen baby blues päivä, esikon kanssa olin ihan masentunut, kun oma vauva tuntui siellä laitoksella ihan vieraalta ei mitään tunteita sitä kohtaan. Samanlainen masis päivä tuli molempien seuraavienkin kanssa, mutta sitä oloa helpotti se, että tiesin ja muistin, että hei tämä on nyt tätä ja on ohimenevää Eli tämän teille ensikertalaisille ajattelin vain kertoa, että tosiaan aika pian synnytyksen jälkeen voi tosiaan tulla tuollainen ns. baby blues, jolloin kaikki voi olla tosi synkän oloista ja itkettää, mutta vähän niinkuin kuuluu asiaan ja menee nopeasti ohi.

Kiitos kaikille ketka kertoilivat masennus ja babyblues kokemuksistaan/ajatuksistaan, tosiaan hyvahan asiaa on vahan etukateen ajatella,ja tiedostaa mahdollisuus ja puhua miehen kanssa asiasta,etta tarkkailee tilannetta. Ja tosi hyva tuo tieto etta babyblues on tavallista,mutta menee ohitse,ettei se oma vauva tunnukaan valttamatta ensin omalta. Sepa se,40viikkoa kantaa sisallaan vauvaa,josta luo ne omat mielikuvansa,ja eihan ne valttamatta kohtaakaan kun tapaa vauvan ensi kertaa.



Meilla elokuisillahan ei enaa kauaa ole tuohon vauvan tapaamiseen,kaak. Ajatukset pyorii jo ihan taysin synnytyksessa,koitan vahan irtautua valilla vauva-ajatuksista,ja lueskella kirjoja yms,mutta vaikeaa on...Etenkin kun ei ole niita vanhempia lapsia pitamassa kiireisina viela,niin aikaa on ajatella.



Tanaan meilla alkaa perhevalmennus,viime tinkaan on jaanyt.Tanaan aiheena on active birth,kavin suomessa valmennuksen ollessani siskon tukihenkilo Jorvissa,mielenkiintoista nahda tama englantilainen kaytanto.



Supistuksista ym,harjoitussuppareita tulee mullakin silloin talloin rasituksen yhteydessa,mutta ei mitenkaan paljoa,tosin eilen oltiin autoilemassa pari tuntia,ja olo muuttui niin tukalaksi,menkkamaista kipua,huono olo,en pystynyt edes puhumaan,helpottui sitten kun paasin kavelemaan ulkoilmaan ja syomaan suolaista.Ei ole toistunut sen jalkeen,onneksi.Kai nama kaikki valmistaa kohti synnytysta.



Mukavaa alkuviikkoa,



Ikimba 35+4

Ensiksi kiitos kestovinkeistä!! Itse olen ostanut kokeeksi muutaman noita cityssä myytäviä Popoliini kestovaippoja ja vaippahousuja. Saa sitten nähdä ovatko käytössä millaisia.



Supisteluista: Eka odottaessani minua ei supistellut olenkaan ennen kuin se oli todella menoa. Supistukset tulivat heti kipeinä ja säännöllisinä. Tokan kanssa olikin sitten ihan toisin.. Supistuksia tuli koko kesän ( kakkonen syntyi myös elokuussa). Välillä kipeämpiä, välillä taas pelkästään mahan kovettumisia. Ennen synnytystä tuli useita päiviä ihan säännöllisiäkin supistuksia jotka sitten aina iltaa kohden hiipuivat.. Nyt tämän kolmannen kanssa on (ainakin tähän asti) ollut jotain noiden kahden väliltä. Toisinaan supistelee kyllä. Vatsa siis kovettuu hetkeksi, mutta ei kovin usein eikä kipeästi. Eli kai se on aika tapaus kohtaista, että miten on. Supisteleeko vaiko ei.



Minä olen miettinyt jo kamalan paljon synnytystä. Nyt oikeastaan ekaan kertaa. Tarkoitan että ensimmäistä odottaessani ajattelin vain, että kyllä se luonto hoitaa ja jos ei hoida niin sitä vartenhan sitä sairaalassa synnytetään. Ajatukseni olivat siinä vaiheessa paljon enemmän jo vauva-ajassa. Tokan kanssa en kai ehtinyt ajatella paljon muutakaan.. Nuo kun ovat syntyneet vain vuoden ja kahden kuukauden ikäerolla. Nyt ekaa kertaa olen lueskellut puudutteista, kipulääkkeistä..yms. Tuota keskustelua tuolla synnytyspuolellakin olen käynyt seuraamassa. Aika hurjaa tekstiä!!! Mutta ihan hyviä juttujakin jotka ovat herättäneet ainakin minulla paljon ajatuksia (sekä puolesta että vastaa..). Ainut mikä minulle on ollut selvää jo ekaan synnytykseen mennessä on että ei epituraalia minulle, kiitos. Minulla ei ole asialle mitään järkevää perustelua. Se vain tuntuu niin vastenmieliseltä, tuo selkään pistäminen!!! Onko muut jo miettineet tai mietittekö edes synnytysasentoa, -tapaa, kivunlievitystä..jne.?



pönttö-örvelö rv 33+2

Minä olen huomannut jo nyt jotenkin " herkistyneeni" . En muista kuinka on aiempien kanssa ollut. Mutta nyt huomaan pahoittavani mieleni aivan tosi mitättömistä jutuista.. Miehenkin pitäisi huomioida minua suurinpiirtein koko ajan jotenkin.. Mutta sitten kun hän tulee ja halaa tai jotain saatankin ärähtää, että älä nyt mun on muutenkin kuuma, nipistää, kolottaa, pahaolla..jne. Hänen pitäisi huomata tehdä kaikki rankat, nostamisia yms. vaativat kotihommat kun minähän olen raskaana!! Toisaalta taas ärsyttää paapominen tyylin ethän sinä nyt enää voi.. sinähän olet raskaana.. En minä mikään rampa ole!! Eikä raskaus ole mikään sairaus!! Tiedän kyllä itsekkin mitä voi ja jaksan tehdä!!! Miehen pitäisi vain olla ajatusten lukija..!!!!!



Sääli miesparkaani.. Onneksi sentää pystymme hyvin puhumaan tästäkin tai en tiedä uskaltaako mies sanoa aina kaikkea mitähän todella ajattelee.. No hän kuitenkin ymmärtää, että tämä on ohimenevää!!! Itsekkin pyydän anteeksi kummaa käytöstäni..!!



pönttö-örvelö

Täällä yks laiskamato kuittautuu...



Siis mun ääretön väsymys se vaan jatkuu ja jatkuu... Tää on tällästä ihme väsyä, että nukkuminen siihen ei juurikaan auta, sitten väsyttää vaan enemmän, jos yleensäkkään nukahtaa päikkäreille yms.



Neuvolakin oli perjantaina ja normihommat ookoo, mutta perätila edelleen. =/

Kaikenlisäks neukkatäti epäili et kääntäminen ei onnistu, koska maha on niin tiukka paketti.

Mariksen koostakin puhuttiin nyt ekaa kertaa hänen aloitteestaan ja veikkas normaali-himpun isompaa vauvaa, muttei kuulemma jättiläistä.

Mun maha kuulemma hämää aika lailla. se on hänen mielestää niin ylhäällä, että siks näyttää todella suurelta.



Ja mun mielestä mun maha on alhaalla... Että ilmeisesti se sitten laskeutuessaa rojahtaa polviin! =D

Mua ei myöskään ahdista hengittäminen yms, yleensäkkin kaikki mitä muuta valittaa jos maha on ylhäällä, ei toteudu mulla.

Ehkä tää perätila vaikuttaa myös niihin?



neukkatädin pienen pelottelu saarnan jälkeen sain uutta puhtia hempan nostoon ja kävin hakemassa sitä nestemäistä " verimehua" luontaistuotekaupasta. Onneks se on ihan juotavaa, joten aamuisin meikä kippaa sen 20milliä kurkusta alas ja alan sitten vasta pähkäillä aamupalaa.



Niin se kun siis näyttää siltä, että meiän vauva syntyy sektiolla, ellei ihmettä perjantaina tapahdu...



Kukas muu tuskaili perätilan kanssa? Oli käännettykin jo pariin otteeseen, mutta aina vaan löytää tiensä takas puolittain istuvaan asentoon?

Mites sun tilanne, milloin ne luovuttavat sen kääntämisen kanssa, kun eikös siinäkin oo joku raja mihin asti voi kääntää?



Masiksesta: En oo muuten lainkaan miettiny raskauden sitä puolta! Mutta olettaisin, et mun luonteen perusteella vois iskeä joku pieni masis hetkellisesti?

Tunneihmisenä kun kaikki tunteet on normaalistikkin potenssiin kymmenen.... Hmmm.... Saas nähä miten käy!



Kyssäri: Te jotka juotte magneesiumia suonenvetoja estääksenne, miten on käyny öisten pissa juoksujen kanssa? tai yleensä janon kanssa?



Mulla on juominen jääny todella vähiin, ja öisin herään ainoastaan melko pian nukkumaan menon jälkeen kerran vessaan ja seuraavaks n. 4-6h kuluttua, kun muutenkin herään....

ja tää alko sen jälkeen kun aloin tota porettajuomaan iltaisin ennen nukkumaan menoa.



T Helga & Maris rv 35!!!!



Hauskaa maanantaita mahakkaat!!!

Piti kysyä mielipiteitä, et voitaisko alkaa laittaa ketjun ekaks viestiks se meiän LA-lista?

(Onko sitä missään muuten enää..?)



Meinaan kun tässähän hyvällä tsäkällä ensmäiset voi poksahtaa jo parin viikon kuluttua....

ja ois kiva vähä silmäillä, että kenes meistä pitäis olla ensimmäisenä pungertamassa! =D



Västis, ookko sie meiän listaemo? vai onko meillä sellasta? Kun jonkunhan tarttis sit alkaa lisäileen niitä syntyneitäkin sitten joskus siihen meiän listaan.



Tälläset tuli mieleen tässä äkkiseltään. =)

Juuri kun supistelujen puuttumista ihmettelin/harmittelin niin alkoi pistämään taas hetkittäin tuonne kohdun suulle, kai siellä valmistellaan sitten paikkoja synnytykseen, vaikkei viimeksi torstaina neuvolassa mitään muutoksia kohdun suulla ollutkaan tapahtunut. Lyhentymisestä kovin varmaksi ei pysty sanomaan, kun taas ihan eri lääkäri ja kai niillä kaikilla hieman erilainen käsituntuma siihenkin on.



Helga:Hyvä idea, se laskettuaika lista, tai sitten voidaan myös kirjata viikkojen perään laskettu aika, ihan kuinka vaan.



Minullakin tunteet hieman pinnassa, vaikken yleensä oikeastaan koskaan suutu, eilen oli tilanne jossa pinnan palaminen oli todella lähellä ja sitten tuli mies sanomaan minulle, että jollakin olis asiaa ulkosalla (naapurin rouvalla) niin olin ihan hermona, ettei vois vähempää kiinnostaa yms. ja olin juuri meikkaamassakin. Vähän on myöhemmin nolottanut, kun se rouva kuuli minun kommentit, mut toivottavasti ymmärtää ja menis raskauden piikkiin, kun ei tuollanen käytös ole todellakaan minun tapaistani.



Jotain piti vielä kommentoida, mutten muista enää.



vauva2006 rv35+2, la 4.8.

jonka päivityksen västis tehnyt 28.6.

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=10648919&p=5&tm…



vauva2006 rv35+2, la 4.8.

Yhdessä paketissa vielä kuitenkin ollaan. Perjantai-iltana alkoi supistelemaan tuntuvasti ja alamasu vasemmalta meni tosi kipeeksi. Kahteen asti kärvistelin, menin sitte nukkumaan, parin tunnin päästä ylös, kun supisti. En tarkemmin kellottanu kuin että alle 10 minuutin tulee. ei ne mitään megasupistuksia ollu, mutta kipeitä. Ja mies tietty työkaverin läksiäisissä. Neljän aikaan soitin, josko ois kohta kotiin tulossa, jos mun pitää lähtee näytille. Viiden jälkeen nukahdin taas pariksi tunniksi, mutta aamulla oli olo niin kipeä, että tuonne synnärille soittelin ja pyysivät näytille.



Vauvalla kaikki hyvin, mutta kohdun suu pehmeä ja sormelle auki, ultralla kohdunkaulaa oli kuintenkin vielä 4,4mm. Ja seurantaan. Antoivat päivän mittaan jos jonkinlaista lääkettä, se supistuksen estolääke pistää inhottavasti tärisyttämään. Kohdunsuulla ei muutoksia, mutta supistelut piti kuulemma saada loppumaan, joten yöksi piti jäädä. Osastolle ja siellä sain vielä kolme eri lääkettä ja nukkumaan. Puolen yön jälkeen tuli hoitaja ottamaan vauvan sydänkäyrää, ei saanu kunnolla otettua, ja taas mentiin synnärille. Siellä kunnollinen käyrä, ja sain nukkuakin jo. Yöllä vielä supisteli, muttei enää säännöllisesti. Aamulla kohdunsuun tilanne ennallaan ja nyt ollaan kotona. Eilisen päivän nukuin kotona, mies touhus meidän esikon kanssa. Viime yö meni niin ja näin, viiden aikaan otin yhen panadolin ja nukuttiin esikon kanssa yli kymmeneen.



Kyllä vähän säikäytti, mitään en oo saanu vauvalle laitettua, nyt on sitten vaatteet haettu sentään varastosta, ja laitan nyt kyllä vauvan sängynkin valmiiksi! Mitään ei tämä episodi enteile, voi mennä vielä hyvin vaikka yliaikaseksi, mutten enää siihen luota. Sanoivat vaan, että usein tulee sisarukset samoilla viikoilla, mähän synnytin esikon 40+3, joten eiköhän tämäkin sinne paikkeille mene. On olo ollu kyllä kuin junan alle jääneellä, tuommoiset supistelut tekee masun kipeäksi. Tämän jälkeenhän ne ei enää estele, jos lähtee syntymään, joten seuraavan kerran menen sinne, kun en enää pysty kotona olemaan supistusten kanssa. Ei ollu kauhean kivaa, ihan kuin olisin ollut sielä turhaan ruikuttamassa :(



Joten voi olla, että piankin saa Teresa seuraa, niin yllättäen lähti mulla supistelemaan. Vielä torstaina kävelin esikon kanssa pitkiäkin matkoja, nyt ei paljo houkuttele. Ei mitään kummempaa tapahtunu, yhtäkkiä vaan alko säännölliset.



Niin ja vauva on rt ja painoarvio oli 2600g. Piti huomenna mennä gynelle, mutta peruin sen pois. Tiedän, että vauvalla on nyt kaikki hyvin, jos vielä pari viikkoakin pysyisi tuolla sisällä, niin saa sitte jo tulla. Parin viikon päästä alkaisi painoakin olla jo 3kg.



Että näin meillä! Voikaa hyvin ja koetetaan vielä pysyä kasassa ;)

emma 34+3, la 10.8.

löydän, vaikka olisi kais maattava tuossa sohvalla.

Vaan kun on NIIIIIIN tylsää!!! Ulkona helle, puutarha kasvaa rikkaruohoa ja kärvistelee kuivuudesta, kämppä on melkein kuin pommin jäljiltä, ei juttuseuraa, lapset hoidossa mummoilla... Joo, tiedän tietenkin tämän kestävän vain hetken ja olevan luonnollisesti lapsen etu ja niin eelleen, mutta edes tähän koneelle pykään kyllä itseni toviksi.



Vai on Emmakin perjantaina kokenut samoja lystejä kuin meikä, sympatiat! Supisteluista joku kysyi: Esikoiselta en moista muista, mutta kakkosella maha kovettui tuon tuosta. Lapsi syntyi kuitenkin vasta rv 42+1. Nyt sen sijaan to (silloinrv 34+5) supistukset alkoivat yhtäkkiä säännöllisinä, ja niitä kesti kuusi tuntia (tosin silloin olin jo sairaalassa ja tosiaan TÄRISIN siitä bricanyl-piikistä). Eivät olleet niitä kauheita viiltäviä hirmusupistuksia, joita sitten tosipaikan tullen tietää odottaa, mutta varsin napakoita kumminkin, ja toistuivat muutaman, käyrän mukaan jopa kahden minuutin välein, vaikka vain makasin. Perjantaina erehdyin nostamaan kuopuksen pinniksestä, ja sama lysti alkoi heti säännöllisenä uudelleen. Kun puolitoista tuntia oli supistellut, soitin epäilevänä synnärille ja sieltä käskettiin heti tulemaan. Että näin.



Wintergirlilläkö ne paineet taas nousevat? Lepoa ja tsemppiä sinnekin!



Mä nyt täällä olen tutustunut perätilasynnytyksiin ihan varoilta, ja pohdin, mikä synnytysreitti valita, jos poika sitkeästi mötkähtää perätilaansa yhä uudelleen... Onko jollain kokemusta? Tosin poju mahtuu pyörimään kohdussa, joka on veltostunut, kun tyttömme sen vuosis itten venytti äärimmilleen, eikä ole lihasparka näköjään siitä vielä timmiksi palautunut. Eli omassa uima-altaassaan on vauvan tilaa porhaltaa!

Perhana, heti alkaa tämä istuva asento tuntua: painaa alas ja supistuttaa. Palaan tuolle samperin sohvalle Nopolan " Kyä tässä ny jotain häikkää o" -opuksen pariin.



Vointeja!!!



Vitanova rv 35+2, la 4.8

Kylläpä olettekin saaneet jo pitkän pinon aikaiseksi.. Tuosta esittelypinosta. Päivittelen sitä, kun uusia tietoja tulee. Sen linkki voi olla ihan hyvin aina näissä pinoissa. En kuitenkaan suosittele, että koko litaniaa laitetaan heti alkuun, kun lista on pitkä (oisko 7 sivua tiedostoa?) ja helpompi on päivittää tietoja, jos pino on erillään ja pinon alle laitetaan vain ne tiedot, jotka sinne päivitetään. Välillä luen kuitenkin aika huolimattomasti (tai huonolla muistilla) pinoja, joten tietoja voi jäädä päivittämättä. Jos joku muu haluaa ryhtyä päivittämään listaa yhdessä tai yksin, niin sekin käy.



Voimia myös Emmalle supistelujen kanssa. Itselläkin supistelee silloin tällöin epämiellyttävästi, eikä meilläkään ole vielä laitettu vauvalle asioita valmiiksi. Hommat kyllä pikku hiljaa etenevät. Itse olen niin asennoitunut elokuuhun, että en osaa ajatellakaan, että vauva tulisikin jo heinäkuussa. Esikoiselta harjoitussupistukset saivat paikat pehmenemään ja kohdunsuun vähän lyhentymään ennen viikkoa 36 ja esikoinen syntyi 40+4. Silloin supisteluja oli noin pari vuorokautta putkeen ennen lapsen syntymistä, jotka sitten lopullisesti avasivat paikat. Ne avaavat supistulut olivat selvästi polttoja ja tuntuivat selässäkin, kun muuten tuntuvat vain mahassa.



Ja muillekin voimia verenpaineen tai muun olon kanssa. Kyllä monella alkaa olla jo aika hyvät raskausviikot.



Masennuksesta ym. Usein masennushan voi alkaa vähän milloin sattuu, jos on kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. joskus jopa loppuraskaudesta tai sitten synnytyksen jälkeen viikkojen tai kuukausien kuluessa. Se hormonaalinen " itkukausi" ajoittuu usein 3-5 päivää synnytyksen jälkeen. Usein kaikki asiat itkettää, vaikka järjellä voisi tietää, että kaiken pitäisi olla ihan hyvin. Esikoisen jälkeen vauva vielä joutui silloin 3. päivänä valohoitoon ja itkusta ei meinannut tulla loppua.. Itkukohtaukset sairaalassa (onneksi meillä oli perhehuone) ei tuntuneet oikein kivoilta, mutta ne menevät ohi. Masennus ja myös baby blues kestävät usein kauemmin. Baby blues voi kestää vähän kauemmin, mutta usein vain viikkoja. Baby bluesta voi kyllä alkaa pidempi masennus. Masennusta monet äidit peittelevät tahallaan tai tahattomasti, jonka vuoksi ympäristö voi hoksata asian nopeammin kuin äiti itse. Masennuksen jälkeinen psykoosi on taas usein sen verran hurja, että sitä on vaikeampi jo peitellä.



Itse en pelkää niinkään masennusta, mutta sitä hurjaa väsymystä pelkään ja mitä se väsymys tekee itselle ja suhteelle esim. esikoiseen ja mieheen. Etten purkaisi väsymystä varsinkaan esikoiseen. JOstain syystä en usko, että meille tulee vauvaa, joka nukkuisi yöt hyvin ja esikoinen ei nuku päikkäreitä.. Onneksi imetys suojaa kuitenkin jonkin verran väsymykseltä. Väsymys on kuitenkin eri asia kuin masennus. Masennus ei helpota pelkästään nukkumalla.



Nyt täytyy mennä kotihommiin.. Mukavaa viikkoa!



Västis ja Taimi 33+3

Eli kaikki lapset ovat nyt sitten viety kyläilemään, jotta saisin lepäillä rauhassa. Outoa, mutta nyt ei muuta kuin pötköttelemään. Olo olikin jo aika huono, ennenkuin lapset lähtivät ja tuntuu, ettei paljon mitään voi tehdä, ettei päässä ala humista. Tämä ilta siis menee kotona makuuasennossa paineita mittaillen.



Ulkona tulee kaatamalla vettä ja pyykit pihalla, mutta olkoon, kyllä ne siitä sitten kuivavatkin joskus...



Kyllä nyt alkaa elokuisilla yhtä sun toista kremppaa olemaan, koitetaanhan vielä hetki pysyä kasassa!!!!!

masennuksesta ym:

itse olin esikosesta ihan superväsynyt, masennusta ei ollut,mutta tuota väsyä todellakin.samalla lailla kun västäräkki2 kirjoitti.

otin asian puheen neuvolassakin.meillä vehtasi vauva,ja kun vauvalle alkoi löytyä jotakin rytmiä minä sitten valvoskelin enkä osannut nukkua. puoli vuotta meni kuin sumussa ja aika oli kamalaa,sitten helpotti. normaali vauva hän oli joskin söi kahden tunnin välein päivät läpeensä,mutta mulla meni " yli" tuon valveilla olon kanssa.ja silloin se tuntui loputtomalta ajalta.

nyt osaan toivottavasti ajatella,että kyllä se loppuu jos samalla tavalla käy,ja osaahan sitä (sanon taas) toivottavasti suhtautua moneenkin asiaan erilailla.

mies oli aivan ihana.nukkui välillä vauvan kanssa öitä,ja minulle tieto siitä että saan koko yön olla rauhassa auttoi nukkumaan paremmin. imetin,mutta ne muutamat yöt maitopullon kanssa kanssa olivat kultaakin kalliimmat.



suppareista: muutamia kivuttomia päivän aikana. mutta sellaista menkkajomotusta myös joka päivä. tänään oli aamulla kun olin jonkin aikaan aamuaskareita tehnyt,ja eilen oli iltapäivällä kun oltiin oltu kaupunkiretkellä muutaman tunnin. kai se siellä valmistelee paikkoja. kun on kerran kaiken kokenut en hötkyile,ekaa odottaessa olisin varmasti kummissani ja jännittäisin jo kovin.



synnytystä olen miettinyt viime päivinä aika paljonkin,että miten se taas lähtee käyntiin ja mitäs se oikein olikaan.esikoisen synnytys meni kuin oppikirjasta.säännölliset supparit alkoivat kotona,niitä kärvistelin 4t ennen kuin sairaalaan.siellä 4cm auki ja heti pääsin huoneeseen. epiduraalia vielä pitkittelin,ja kun sen sain helpotti. tunti ponnistusta. se loppirutistus jäi mieleen ettei enää olisi jaksanut yhtään tippaa,eikä se sielä tule vaikka mitä teksi,vaikka tulihan se kuitenkin =) ja sitten olikin yhtä helpotuksen itkua,ei sellaista tunnetta osaa itselleen kuvitella =)

mutta kaikenkaikkiaan normaali hyvä synnytys.ja jäi hyvä maku suuhun.

mutta syke on varmasti 300 kun synnytys lähtee käyntiin ja tuskahiki pinnassa,se muistan, pelot ja ilot sitä käy kuin nauhalta läpi moneen kertaan tuona aikana.



nyt ollaan 4v pojan kanssa kesälomalla, ekaa päivää.minä aloitin vajaa 2vkoa sitten jo lomani.kotona touhuillaan ja lähipiirissä ollaan suurimmaksi osaksi.piknikristeilyllä käydään ja korkeasaaressa+ ikeassa autolla.mies ja poika saavat käydä keskenään kauemmassa mummulassa 150km päässä (oltiin siellä kaikki juhannus).minun vanhempani asuvatkin melkein vieressä.mitään yöreissuja en jaksa ajatella itselleni,kun nyt tuntuu että joka toinen päivä voi tuntua raskaalta ja joka toinen taas superhyvältä.ei ylimääräistä stressin aihetta enää kiitos toisten " nurkissa" olemisesta.



nyt kaikki valtakunnassa hyvin =) katsotaan alkaako mielenmyllerrykset jossain kohtaa!

neitiniiskunen rv 32+4 (olikohan se noin) =)

alkaa tosiaan jo kaikilla elokuisilla olla hyvin noita viikkoja kasassa.

et varmaan ekat jo alkaa pian tosissaan noita supistuksia toivomaankin.

mulla noita vatsan melkoisen napakoitakin vatsan kovettumisia välillä.

kävelykin tuntuu raskaalta. välil oikeen tuntee lyllertävänsä.



tänään onkin tosi hiostava ilma. ukkosta varmaan hautoo. suu kuivaa koko ajan, merkki siitä et oon juonu liian vähän. kuumuus kyl laittaa masun kovettumaan ja jos kauheesti kävelee ja puuhailee.



eilen illalla oli huono olo, oksetti ihan. oli syöny huonosti ja juossu kaupassa.söin ja istuskelin suihkussa ja sit makoilin loppu illan sohvalla.



esikoinen lähti vaarin ja pikkuenonsa kans mökille pariksi päiväksi.



ens viikol onkin sitten lääkärintarkistus, labra aika ja käynti kätilöopitolla sisätautilääkärillä. lisäksi esikoinen täyttää 5v. ja mummut, tädit ynms. kutsuttu kahville.



parempi nyt ottaa rauhas ja olla sisäl kun on näin kuuma. viel on hommia mut onneksi en taida olla ainut elokuinen jol viel vaatteita ynms. laitettavana.



hyvät voinnit.



äippä ja masuasukas 34+ tasan.

Kirjottelin viimeksi kait perjantaina,olo oli vielä ok.Lauantai oli ihan kaamea päivä,samoin eilinen..Supistelee ja väsyttää,jotenkin outo olo.Kaiken lisäksi kahdella pienimmällä melkoinen flunssa joten valvoakin pitää.Mies töissä,sukulaiset=ei ole.Mietin tossa että miten ikinä selviän tästä loppuun,itkukin pääsi.Pakko vaan yrittää jaksaa.Mulla noi kolme edellistä olleet talvivauvoja ja oma olo ollut parempi.No,ei enää pitkä aika!

Viikon päästä lääkäri,katsotaan onko vaavi kääntynyt vai pitääkö lähteä sitä käännöstä koittamaan.Lisää stressiä!Parempi ottaa päivä kerrallaan,paistaa se aurinko risukasaankin.Voimia kaikille olotilansa kanssa tuskaileville :)



MagicaL rv35+3,la 5.8. (eka oli 25.7,sitten 9.8 ja nyt tuo..)

Olitkos se sinä rapuäiti, joka mittailet sokeriarvoja kotosalla ?

Onko sulla ollut minkälaisia raja-arvojen ylityksiä ?



Mä nyt edelleen odotan sitä kutsua äpolille, jossa joudun kaiketi siihen vuorokausikäyrään sokereista. Tiedätkö, onko se sellainen yön yli keikka vai vaan päiväkäynti ? Olen nyt lukenut niin paljon erilaisia käytäntöjä asian suhteen, että olen ihan pihalla. Onko sulta koskaan otettu tätä ko käyrää ?



Sorit nyt muille, kun tämä mun viesti oli näin yksityinen...



lion rv 35+0

Meillä päin täällä itä-Suomessa ottavat yön yli sokereita jos sairalaan siis joutuu. Pissa kerättäneen vuorokauden ajalta sellaiseen portatiiviin ja siitä katotaan arvot..... kai jotenkin näin suurinpiirtein.



En ole koskaan ollut moisessa keräyksessä kun sokerit on olleet ihan jees tähän asti kaikissa edellisissä raskauksissa. Ja olipa sokerirasituskin vielä viikolla 28 melkeen kunnossa : 4.8 - 8.8 ja 8.6, muistaakseni... Sit on ollut juur rajoilla aterian jälkeinen (otetaan 1½ tuntia syömisen jälkeen) arvo eli meillä se raja on 6.7 ja lääkäri tokas äitipolilla et jos alkaa olla 7 ylityksiä jatkuvasti niin sit katellaan mitä tehään. Ei sitä enää tässä vaiheessa mielellään kävis insuliiniakaan pistelemään :o/



Syömisiä pitäs katella, mutta ei aina jaksa. Väsy onkin edelleen erittäin voimakasta ja en oikein saa mitään aikaan. Sehän ei kovin hyvä juttu ole kun nuo 5 mukeltavat jaloissa päivät... Ruuaksi ollaan " laitettu" pinaattilättyjä : eineksiä, jotka lapset itse lämmittävät mikrossa, riisipuuroa haudekeittimessä jne. En vaan jaksa töpöttää jalkeilla alvariinsa. Tosin toisinaan iltaa kohden piristyn ja keikun valveilla aamuyöhön. Unet on mitä on, mutta se kuulunee tähän hetkeen.



Juku puheli masennuksesta : eipä ole ollut yhdenkään lapsen kohdalla, mutta kun odotin toista (-97) niin mietin että mitenhän sitä pystyy rakastamaan ja hoitamaan KAHTA lasta... Kävin ennen ja jälkeen synnytyksen psykologilla juttelemassa ja eihän siinä mitään ongelmaa lopulta ollutkaan :o) Kyllä nuo kaikki ovat rakkaita ja sitä rakkautta riittää !



Vauvan eka vuosi on ollut vähän sellaista " sumeaa" , mutta ei kuitenkaan masennusta. Sitten kun vauveli on täyttänyt vuoden niin hän on ikäänkuin syntynyt uudelleen minulle. Se eka vuosi menee aina

" opetellessa" vaikka näitä on jo ennestään.



Sekavaa sepustusta, mutta tääl on ukkosta ilmassa ja hiostaa sekä voimat on loppu, joten ei ihme !



Kesäistä viikkoa eloisat



Rapuäiti ja Lahja 34+6 (la 7.8)

Johan hiostaa, just nukutin poitsun ja mikä työ olikaan, poitsu kävi vähän ylikierroksilla kun päivä touhuttu ulkona ja ei sit millään meinannu rauhoittua unille, käytin kylvyssä ja syötiin iltapuuro, ja olin varma että uni tulee heti.

Mieskin pelailemassa illalla, ni olin niin asennoitunut vapaaseen iltaan ihan yksikseen ja siinä meni sit sekin, ei voi mittään:)



Neuvola kuulumisia:)



Elikkäs....



RR:125/76

hb: 116

sf:32.5

Painoakin tullut sen 800g viikko, ei haittaa, saa vähän tullakkin.



Vauva olikin pysynyt rt, iso helpotus, ihan mielelläni synnyttäisin normaalisti alateitse.



Mut eipä siel kummempia...alapään kipua valittelin ja terveyden hoitaja sattui olemaan lisäksi koulutukseltaan vyöhyketerapeutti ja neuvoi mistä kohtaa mieheni TÄYTYY hieroa minua jalakapohjasta JOKA ILTA:)

Mieheni ei vaan hirveästi innostunut ajatuksesta, ilmankos läksi palloa pompottamaan salille. On mulla nyt aikaa kytätä ja odottaa koivet pystyssä täällä kun tuo poikakin nukahti:)



Täälläkin masua supistelee päivittäin, mutta ei onneks kivuliaita. Mutta kyl jänskättää kun rupeaa näitä pikku eloisia tupsahtamaan maailmaan.



Hormoneista, minäkin olen ollut aika herkkis, ainakin mökötän monta kertaa illassa miehelle, mutta onneks sitä itsekin sit tajuaa ja mieskin että olipas vähän turha juttu. Mutta kun sitä huomiota kaipaa niin kovin jne. Ja sit kun kolottaa ja väsyttää ja koskee alapäähän.



Yks ilta mies valitti kun silmää koskee, että näinköhän hänestä tulossa sokea. Silloin mietin, että onkohan tuo mies kulta saanut liian vähän huomiota. Sit ihan piti ottaa mies kainoloon ja helliä. Sitä tahtoo pyöriä niiiiin omien vaivojen ympärillä.



Mutta nyt lopettelen, aurinkoisia päiviä eloisat! voidaan hyvin! Ja hellikää miehiänne;)



Iivokki 35+3 (LA 3.8)