-,_,-' _`-,_,- HELMIEN' 06 heinäkuu -,_,-' _`-,_,-

Onpas monille taas tulossa uusia pienokaisia. Onnea vaan kaikille! =) Meillä ei ole edes puhuttu asiasta, paitsi et ehkä sit joskus neljän vuoden päästä. Mies aloittaa opiskelut työn ohella nyt syksyllä, eikä kiinnosta jäädä sit kahden lapsen kans yksinhuoltajaks... Mut ei oo kummallakaan ees mitään vauvakuumetta, et hyvin pärjätään pienen perheemme kans.



Nii ja me päätettiin mun äidin kans ruveta yrittäjiks. Siinäkin riittää sit vähäks aikaa hommaa, ennen ku kaikki alkaa meneen rutiinilla. Sanoin itseni irti töistä perjantaina ja nyt laitetaan sit paperit eteenpäin. Täyden palvelun tilitoimisto ois kyseessä. Ja mulla on enää syksy koulua ja sit alkuvuodesta pitäis valmistua. Niin kiirettä taas muutenkin, ettei ehdi uutta vauvaa miettimään.



Mut tuon Janikan kans riittää kyllä myös tekemistä. Varsinainen touhuserkku tuo neiti. Ja jotain uhmaa alkaa olla, saa komentaa oikein kunnolla, kun neiti vaan kiukuttelee. Omaa tahtoa on vähä liikaakin... Sanoja opettelee koko ajan hirveetä vauhtia ja luulen, et se sekoittaakin unet taas. Juttelee meinaan unissaanki ja muutenki nukkuu tosi levottomasti. Usein ei enää kuudelta auta muuta kun ottaa meidän viereen jatkaan unia. Tänä aamuna nukku sentään seitsemään omassa sängyssä, aina jaksaa toivoa, et ne yöt taas paranis...



Jahas, neiti tuli räpeltään koneelle.. Parempi lopettaa, ennen ku se keksii poistaa koko jutun...



Jansku

Ihanaa, lisää vauvoja tulossa! Olipas mukava kuulla teidän kuulumisia pitkästä aikaa, samoin Janskun. Ja tosiaan meidän Emma aloittaa ensi viikolla päiväkodissa. Kyllähän tämä on tietyllä tavalla huono ikä, mutta äkkiä lapset sopeutuvat. Meillä ainakin äidille päiväkodin aloitus on varmasti paljon vaikeampaa kuin Emmalle. Tosin meilläkin on nyt sellainen takertumisvaihe meneillään. Tyttö on niin äidin perään että... Kun käväisen vessassa ja vaikka isä olisi Emman kanssa, niin huuto alkaa silti... Myös vierastaminen on nyt tullut kuvioihin, mutta pohjimmiltaanhan Emma on tosi reipas ja sosiaalinen, joten uskon, että tuo päiväkodin aloitus sujuu hienosti... Vaikeinta taitaa olla se, että mulle jäi tutustumiskäynnillä tosi huono kuva tuosta päiväkodista ja henkilökunnasta... Yritän kuitenkin suhtautua päiväkotiin positiivisesti, ehkäpä tädeillä oli huono päivä juuri kun olimme tutustumassa...



Mäkin olen pari kertaa käynyt kirjoittelemassa tuolla odotus-puolella, mutta en ole kotiutunut. Te helmikuiset olette mun palstani!



Tulen myös mielelläni tamperelaisten tapaamisiin, varsinkin se illallismiittinki kiinnostaisi tällä hetkellä! Päivisin mua ei saa nyt pariin kuukauteen mihinkään, kun pitää mennä töihin! Mutta äitiysloman alettua on taas aikaa...



Oon oikeasti tosi innoissani töihin menosta. Kyllä tää puolentoista vuoden kotona olo jo alkaa tuntua. Kiva päästä hetkeksi muihin kuvioihin, jaksaa sitten taas olla kotona vauvan synnyttyä!



Enni rv 26+5

Tulin juuri neuvolasta ja hauska huomata miten samaan tahtiin näyttävät nämä kaksi raskautta menevän :). Painoa tullut suurinpiirtein yhtä paljon (~4 kg), sf-mitta senttimetrin vähemmän, paineet lähes samat. Hb huonompi, mutta valmiste vaihtuu joten ehkä nämä toiset purevat paremmin.



Kävin myös labrassa antamassa verinäytteen, josta katotaan mm. veren hyytymistekijöitä tms. Mulle on tullut vasempaan nivuseen paitsi suonikohjuja (ah miten ihanaa) myös kipeä, laajeneva mustelma, joka näyttäis vuotavan pikkuhiljaa. Eilenillalla ehdin jo pelästyä suihkusta tullessani -olin ripustamassa pyyhettä kuivumaan kun huomasin että vaalea pyyhe oli aivan veressä. Jummijammi, katoin äkkiä kädet ja jalat, ei mitään, verta vaan vuotaa jostain... No alapäästähän se, oikea reisi ihan punaisena. Katoin tarkemmin vuotokohtaa ja huh, toiseen häpyhuuleen oli tullut reikä. Ei kertakaikkiaan mitään hajua mitä oli tapahtunut, mutta niin vaan verta tuli oikein pulppuamalla enkä tahtonut saada vuotoa tyrehtymään millään. Hetkisen jouduin konkkaamaan tuppo kourassa ja käsi haaroissa mutta loppui se onneksi kuitenkin. Ilmeisesti pyyhe oli hangannut ihon? luomen? jonkun näpyn? rikki tai irti. Ei sillä että olisin aikaisemmin huomannut luomea -sen voin sanoa että varmuudella sitä ei ainakaan muutama viikko sitten ollut :}. Eikä ole tapana kauheasti revitellä pyyhkeenkään kanssa...



Mut joo. Kumppari, onneksi on tämä palsta, jonne voi aina tulla vuodattamaan kun siltä tuntuu eikä kukaan pahastu ;).



Kuumetta, olipa sopiva nimi pojalle! Mä olen Silpulla käyttänyt jo pitkään niitä Lidlin sinisiä vaippoja, vaikka kilot nyt on mitä on. Tolle ne on sopinu hyvin, ei tule läpi.



Jansku82, onnea omalle yritykselle! Saadaanks me perustamiskakkukahvit tms. ;).



Lähden ahtamaan mustikkamuffinia tähän napaan ->



KL.

Onnea Autenille =) Mukavaa odotusta.



Täällä kaikki sujuu entiseen malliin. Koko perhe opetellaan uutta kieltä ja se sujuu koko ajan paremmin. Inkerikään ei ole moksiskaan vaikka kuulee kahta kieltä koko ajan vaan latelee sanoja sekä saksaksi että suomeksi. Lapsille se on niin paljon helpompaa...



Meillä on ollut vieraita koko heinäkuun ajan ja on edelleen. Mukavaa on ollut ja hyvin olen jaksanut. Onneksi täällä on niin paljon nähtävää ettei tarvitse samoja paikkoja koluta moneen kertaan. Viikonloppuna kävimme Moselin laaksossa (upea paikka) sekä Heidelbergissa ja molemmissa paikoissa oli upea linna. Lapset tykkäsivät todella paljon (isommat leikkivät linnanneitoa) ja kyllä me aikuisetkin haukoimme henkeä ihastuksesta. Molemmat linnat sijaitsivat ylhäällä vuorella joten liikuntaakin saatiin kiitettävästi.



Elokuun 30. päivä saavumme Suomeen pienelle lomalle, olemme Tampereella reilun viikon. Silloin olisi kiva tavata Tampereen helmiä mikäli jolla kulla löytyy aikaa.



Olen kohta lähdössä hakemaan Alinaa tarhasta ja Inkeri odottaakin jo innokkaana ovella. Repii lakkia päähänsä ja vaatii laittamaan kengät jalkaan :) Hän tietää, että pääsee hakemaan isosiskoa ja on siksi niin innoissaan ettei meninaa pysyä pystyssä. Alina on kaikki kaikessa ja kaikki pitäsi saada tehdä perässä mitä siskokin tekee (aina se ei vaan onnistu). Millaiset välit teidän pikkuisilla on isompiin sisaruksiin?



Kohta myöhästyn....



Birdy ja Rinkeli

KL: Eiköhän sitä jotain vois järjestää, kun saadaan tää pulju pystyyn. =)





Jansku

Vai osaa Dunsku jo laulaa ihan sanoilla. Meillä se on vasta ihan ulinaa ja lähinnä autossa. Kotona vaan aina tanssii laulujen tahdissa.



Kuumetta kyseli myös vauvan sukupuolesta. Ei ole tiedossa, kyselty kyllä on. Rakenneultrassa ei näkynyt ja äippäpolilla intialainen lääkäri ei viitsinyt kertoa. Jääpähän jotain ylläriksikin.



-niisku

Viime perjantai-lauantai yöna Joona valvoi ensin yhteen asti ja sitten alkoi itkeminen, eikä poika rauhoittunut millään. Panadolia annoin niin paljon, kuin ilman maksavauriota uskaltaa antaa. Mitään vaikutusta en huomannut. Arvasin että korvat ovat taas tulehtuneet ja koska meillä ei ollut mitään Panadolia vahvempaa lasten kipulääkettä eikä Tampereella ole öisin mikään apteekki auki, oli pakko soittaa sisko tänne Veetin kanssa ja lähteä Joonan kanssa päivystykseen. Siellä odottelimme vähän yli kaksi tuntia vastaanotolle pääsyä ja toinen korva oli tulehtunut. Saimme antibiootit ja yhden annoksen kipulääkettä. Emme siis saaneet siihen edes reseptiä. No korva on lääkkeistä huolimatta edelleen vaivannut öisin, joten eilen aamulla taas vaihteeksi raahasin pojat lääkäriin. Joona sai vahvempaa särkylääkettä, ja nyt myös Veetiltä löytyi korvatulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Itse syön antibioottia poskiontelontulehdukseen ja isukki keuhkoputkentulehdukseen.



Joonalla on onneksi loppunut se vinkuminen keuhkoissa ja yskiminenkin on selvästi vähentynyt, joten tuon astmapiipun käytön voi kohta toivottavasti lopettaa. Olen kyllä ollut viikon aikana iloinen, että pojilla on vakuutukset!



Pitäisi alkaa varaamaan risteilyä, en vaan osaa päättää millä laivalla menisimme. Siljan laivat on niin paljon kivempia, mutta Vikingin hinnat miellyttävät enemmän...Helsingistä ajattelimme mennä ja päivän viettää Tukholmassa.



Kiva kuulla Ennin ja Emman kuulumisia! Mitäs Austenille ja Marcelille kuuluu?



nonnu78 ja vekarat

Ja paranemis aaltoja pikkuisille kiipeilijöille... Meillä myös muksahdellaan milloin mistäkin. onneksi (*koputtaa puuta*) ei ole vakavammin käynyt! KL, mites oliko miehesi Silpun synnytyksessä? Heikkottaako häntä synnytys? Mä itse olen piikkikammoinen (ja olen myös ammatiltani hoitaja) ja mä pyörryn helposti kun multa esim otetaan verikoe. Ja jännitinkin synnytystä miten siellä pysyn tajuissani... Mut kyllä vain pysyinkin, vaix verikin lensi... Onneksi työssäni en joudu juurikaan kovinkaan hoidollisiin tehtäviin, joskus vain jotain haavahoitoja.



Olen muuten nyt sitten ollut töissä tällä vko:lla ja olen kyllä nauttinut. Vaikkakin tuota pikku kiitäjää on ollut ihan kaamea iksu...



Nyt mua kaivataan, oten palaan paremmalla ajalla...

kenelläkä oli lapset pienellä ikäerolla. Kuten arvaatte meillä on nyt sitten kaks vauvaa, toinen vauva vaan on taantunut kummasti viime viikkojen aikana.



Nukkumaan meno on yhtä helvettiä, huudetaan ja raivotaan tuntikausia, päivällä kiukku- ja mustiskohtauksia tulee uskomattomalla syötöllä. Miten te oikeen selvisitte järkeä menettämättä!!!! Kai tässä rupee uhmaakin olemaan, mut selkeetä mustistakin on kehissä.Apua ja neuvoja tarvitaan.



Me kyllä tehdään tytön kans juttuja samalla tavalla ku ennenkin, eli mennään hiekkiksellä kaksin, päivällä puistoon vauvan kans, leikitään, luetaan jne. Mut tuntuu ettei huomio riitä tytölle, vaan pitäs olla kaiken keskipisteenä ihan koko ajan, välistä mulla onkin palanut käämit...mutta toi nukkumaan meno on ihan hurjinta.Kertokaa nyt viisaammat mulle miten tästä selvitään.



Mä muuten kans olen piikkikammoinen, ironista onkin se et joudun nyt piikittämään itteeni kaks kertaa päivässä ;))



nyt nukkumaan, niin ja nonnulle(?) jaksamisia.



kuumetta ja penskat

...ja rankkaa on ollut. Eli helmestämme06 tuli isoveli 3kk sitten ja tämä aika on ollut yhtä kaaosta. Meillä siis neljä lasta 3kk, 1v4kk, 3v3kk ja 5v4kk. Tämä neljäs pienokainen on kärsinyt jonkinasteiseta koliikista ja nyt vasta alkaa hieman helpottamaan....Pikkuhelmipoikamme on vielä kaikenlisäksi varsinainen " duracell-pupu" jonka perässä yritän vauva sylissä pysyä. Pienokaiset nukkuvat eriaikaa, joten ainut levhdystauko on illalla kun mieheni tulee töistä. Onneksi mieheni auttaakin sitten enemmän kun pyydänkään, heräilee 1v kanssa öisin,kantaa vauvaa öisin jne.



Onko muuten muilla 1v ollut rikkonaisia öitä? Meillä niitä on riittänyt. Mieheni nukkuukin yleensä aamulla sohvalla 1v kanssa kun se ei muuten hiljene...jos tulevat makkariin niin vauvakin herää.



MUTTA ihana huomata että kokoajan helpottaa, vauva viihtyy jo lattialla itsekseen, yöt ovat vauvan kanssa helpottaneet (ei enää huuda, herään vaan imettämään) ja helmipoikammekin ottaa vauvan ihanasti huomioon, halaa, suukottelee jne. Enemmänkin tämä arjen rankkuus tällä hetkellä johtuu siitä että omaa aikaa ei jää itselleni päivisin yhtään, onneksi mieheni jää tänään lomalle ja uskon että kuukauden päästä olen taas tankannut energiaa ja jaksan pitkän syksyn.



Kaksi vanhinta (poika ja tyttö) leikkivät aika kivasti keskenään, joskus tietenkin on päiviä jolloin hekin kinastelevat kokopäivän, mutta onneksi harvemmin.



Mutta summasummarum, kun muistaa otta sen oman ajan niin paljon paremmin jaksaa arjen hulinat.

Perjantaina kotiuduttiin Vierumäeltä, tällä kertaa jopa urheilin. Tai no, ehkä hyvällä tahdolla voi sitä tenniskentällä köntystelyä kutsua urheiluksi. Jousiammuin ensimmäistä kertaa noin viiteentoista vuoteen ja se sujui huonosti. Vaihdoin jousen tiukempaan ja sen jälkeen meni vielä huonommin. Kas kummaa miten ne taidot ovat ruostuneet sitten teinivuosien.



Eilen olimme hautajaisissa. Fassiloora kyselikin juhlista -meillä on (valitettavasti) ollut kolmet hautajaiset noin vuoden sisään, Silppu on ollut kaikissa mukana. Eilen emme pukelon kanssa istuneet kirkossa kuin hetken, kukaan ei yllättyne tiedosta ettei 1 v. 5 kk:n ikäinen juuri perusta kirkonmenoista... Eikä äitikään, joten söimme lapsen kanssa pihalla mustikoita. Pappina taisi kaiken lisäksi olla tämä julkisuudessa ollut " syrjijäpappi" , joten jo etukäteen varoittelin miestä että mua ei mahdollisesti kirkossa näy. No mustikansyönnillä asia saatiin hoidettua ilman että kukaan loukkaantui.



Enni80, ois kiva nähdä se sun maha :). Mulla tämä vauvavatsa tuntuu paaaljon isommalta kuin Silppurin kanssa, asia lienee juuri kuten kuumetta sen ilmaisi -ei ole torttu eikä paljon muukaan ehtinyt tässä reilussa vuodessa kiinteytyä :P.



Nonnu78, toivon todella että teillä sairastelut jo pian helpottaisivat!



Hupulinäiti, mies oli mukana synnytyksessä. Mun systeri oli myös vähän niin kuin hälytysvalmiudessa, olisin pyytänyt häntä paikalle jos tuleva isukki olisi huomannut ettei kestäkään synnytystä. Isäntä viihtyi yllättävän hyvin mun pääpuolella radiota kuunnellen (synnytin Ilveksen pelin tahtiin) ja lähti pois ainoastaan silloin, kun mulle laitettiin epiduraali.



Hipsu_02_04, kylläpä teillä on hulinaa! Luulen että tässä yhden vuoden hujakoilla tulee monelle muksulle uni- tai nukahtamispulmia, Fassiloora aloitti hyvän ketjunkin aiheesta. Mä odottelen että mitä meillä tapahtuu, jätettiin Silpulta nyt kokonaan pullo pois. Tähän asti on saanut iltapuuron jälkeen vellin pullosta (maitopullo jäi jo ajat sitten), mutta haluan koko vellipullotouhusta eroon kertaheitolla. Eilen lykkäsin vellin nokkamukiin eikä Silppuri sitä juuri juonut, ennen meni aina 2 dl. Eiköhän jatkossa juo puuron kanssa maitoa sen mitä tarvitsee.



Lähdetään ensi perjantaina viikoksi Espanjaan. Saapa nähdä miten matka sujuu -pulloja en ainakaan pakkaa mukaan :).



Kuuluillaan!



KL.

Kiitos vaan kaikille paranemis toivotteluista! Oli kyllä kaamea viikko.



Mä jouduin vielä eilen käymään lääkärissä, kun heräsin aamulla kauheaan kutinaan ja koko keho kasvoja lukuunottamatta oli ihottuman peitossa aivan kuin mua olis hyttyset pistäneet joka paikkaan. Yksityisella lääkäriasemallakin oli niin paljon jonoa, että jouduin odottamaan kaksi tuntia vastaanotolle pääsyä. Antihistamiinit ei vielä ole kunnolla tehonneet, kutina jatkuu vielä, mutta huomenna pitäisi jo helpottaa. Tämä oli siis allerginen reaktio siitä syömästäni antibioottikuurista.



Mutta muuten olemme terveitä. Ihanaa kun saa nukkua ja kyllä me sitten on nukuttukin. Pojat on nukkuneet kolmena aamuna puoli kymmeneen-ihanaa!



Minä varasin meille risteilyn Helsingistä Tukholmaan. Kahden viikon päästä menemme ja mun sisko lähtee miehensä kanssa mukaan. Onko teistä joku käynyt lasten kanssa siellä Djurgårdenissa? Muistanko väärin vai kävikö Kaalilaatikko Silvan kanssa? Onko kiva paikka ja miten sinne pääsee kätevästi Viking Linen terminaalista? Tosi mukava lähteä vaikka onkin vain tuollainen minimatka. Jos on hyvät ilmat niin on kiva ihailla maisemia siellä kannella. Ja illalla laittaa miehet lapsenvahdeiksi ja lähtee siskon kanssa vähän ravintolaan... Otin sellaisen isomman perhehytin, niin mahtuu tavarat ja rattaat paremmin. Pitänee ottaa rattaat Veetillekin, jos siellä Tukholmassa tulee käveltyä paljon. Vanhassa kaupungissa ainakin on pakko ehtiä käymään. Toisaalta olisin halunnut A-hytin, jossa on ikkuna, mutta ehkä tuo muutama ylimääräinen neliö tilaa ja parivuode on kuitenkin käytännöllisempi ratkaisu. Veeti kyselee koko ajan, että " koska lähdetään laivalle" tai " mitähän leluja voisin pakata reppuun mukaan" .



Nyt alan laittamaan valokuvia albumeihin.

nonnu78 ja vekarat

Hyvä että vihdoin teillä sairastelut sairasteltu, toivottavasti pitkäksi aikaa... Juu, se oltiin me jotka käytiin Djurgårdenissa, se oli kiva! Nyt en valitettavasti osaa sanoa reitistä mitään, me mennään aina

Siljalla. Mies tuossa vieressä muistelee että sieltä Vikingin terminaalista olisi pidempi kävelymatka mutta lautta kuulemma menee vierestä. Sitä kannattaa käyttää. Kysy vielä laivan infosta! Jos etukäteen haluat kysäistä niillä näyttää olevan myyntipalvelun sähköpostiosoite booking@vikingline.fi, ehkäpä vastaavat sieltä. Soittaminen taitaa olla pirun kallista (maksullinen palvelunumero).



Hauskaa matkaa :).



KL.

Muahan ei enää saa kirveelläkään miehen (oman, ja vain oman) kanssa samaan hyttiin jollei ole parisänkyä, tuoreessa muistissa viime reissun kuorsauspainajainen. Viis ikkunasta, lisäneliöt ja parisänky on must!



KL.

Kuumetta: Ihanan nimen poikanne sai! Mä olen kans yrittänyt katsella sitä Serranon perhe- sarjaa(hulvaton aamu sarja:), mutta nykyään kun istahdan sohvalle, Eino kiskoo mua siitä pois ja leikkimään kanssaan. Ja jos äippä ei persaustaan siitä nosta alkaa huuuuto... Täytynee seuraavaksi vaan laittaa tv:stä volyymi lujalle, jot jotain kuulis;)



Meillä myös sitä että mä en saa mennä minneen, jos meen yläkert(Eino jää iskänsä kans alas) huuto alkaa silloinkin. (Ehtiköhän pojalle tulla trauma, kun olin 2vkoa töissä... :) Ja tänään kun oltiin koko perheen voimin puistoilemassa ja Eino kaatui, äipän syliin piti päästä, vaikka iskä oli pojan vieressä. en tiiä... " Se on se IKÄ!(vastaus kaikkeen)" Sanoisi hyvä (terkkari) ystäväni;)



Kuumetta: Meillä kans käytössä Lidlin " siniset" vaipat. Ja muistanko oikein että ne pitäis venyä jopa 25kg mukelolle... Täytyy tarkastaa pussin kyljestä. Pampersseja käytetään toisinaan, mutta tuntuu kuin niistä tulisi " läpi" , ainakin jos ollut yön, on ihan nihkeä/märkä päälipuolelta. Ne on kyllä ohuempia ja päiväkäytössä buenot. Mites Dunsku meinaa kun vaihdat yöllä vaippaa? herääkö? Toivott löydät hyvät ja pitävät yö vaipat.



Ennille työn iloa ja varmasti päiväkoti elämä alkaa sujua hyvin!

Ja Janskulle onnea omalle yritykselle!



jatkoa kohta...

KL: huh, pelästys ollut varmaan kauhea... Onneksi vain olit sen pyyhkeen kans revitellyt(repesin tuossa revittely kohassa). Ja raskaus muuten sujuu ihanasti? Koska seur ultra?

Meillä kans " vintin" rappuset sileää puuta ja pähkäilty mitä liukuesteeksi? Mies meinasi että " jyrsitään" rappusien reunaan 2 ohutta uraa, kavereilla tehty niin ja kokeneet hyviksi. Mä mietin että ne on meillä hetken käytön jlk ihan mustat pölystä ja liasta... Voi kuinka olenkaan laiska imuroimaan rappusia!?! Se on niin hankalaankin... Ne " liukuestetarrat" olisi varmasti turvallisemmat/varmemmat. (jääköhän niihin tomu helposti kiinni=)

Mut oles nyt sitten tarkkana portaissa silakka masu-asukin kera:) Ootkohan vielä moista kuullutkaan? Muistan vain kuinka meitä neuvottiin että pitäisi muuttaa makkari alakertaan, kun Eino oli vielä masussa...



Kumpparille kotieloon voimisia! Tiedän tunteen. Mulle tuli " pelastukseksi" se kahden viikon työssä olo. On vain sellaisia päiviä ettei jaksaisi enää yhtään kiukuttelua, päivää jolloin ei näe kuin kaupan kassalla toisen aikuisen, pyykkivuoria ja ruoan laittoa... Sitten taasen joku toinen päivä niistä nauttii. Olen yrittänyt käydä seurakunnan avoimissa ja mll:n kahvilassa, mutta sitten siellä on kuppikuntia... Ja kuinka niihin on vaikea " päästä mukaan" . Ystävät ovat kans mun henkireikä, vaikkei kovin usein nähdä, kun asuvat kaukana.



Mut nyt tämä lakkaa tämän keskiyön valituksen ja painuu unille.



Hyvät yöt!

niin piti kysymäni teiltä kenen mukelot ovat kovin äitin perään... Ja muiltakin! Lähdettekö " salaa" kotoa pois???



Mä olen nyt " joutunut" tekemään tuota, ihan jos olen mennyt käymään kaupassa tai muutavastaavaa... En itse halua jättää huutavaa poitsua kotiin ja poistua... onkohan tässä syy miksi on nyt niin äidin poikaa????





mut NYT mä meen

eli huomenia vaan.



Meillä kans Dunsku huutaa äitiä vähän väliä, illalla otin mukaan koiraa pissittämään, päästiin roskiksen kulmalle ku alko vätystely. Mä sit hilasin tytön takas kotiin ni huuto kuulu pihalle saakka,sit katteli iskän kaa parvekkeelta ja huuteli äitiä perään. Mut pakko on päästä yksin(tai vauva liinassa) johonkin. Mut tuskin mitään traumoja muut tässä saa ku naapurit ;)))



Vaippoja vaihdettaessa yöllä tyttö ei edes herää, nyt viime yönä en vaihtanut ni vaippa riippu nilkoissa litimärkänä, mut ei ollut vielä tullut läpi. Mä menen tänään ostamaan niitä sinisiä lidlin vaippoja, katotaan huomenna miten kävi. Toinen paskansi vaipan täyteen yöllän niin et kauluksesta tuli ulos...joo narina jo kuuluu sängystä.



Kl, ole tarkkana suonikohjun kanssa ettei tuu tukosta, raskaus kun altistaa niihin. Sit ku se on vielä nivusessa..en haluu pelotella mut jos tunnet siinä pattia tai se on punanen tai kuuma ni heti lekuriin. Nimimerkillä kokemusta on.



Nyt tissiä kehiin et saa kattoo ton serranon..jaha sterkat on saatu päälle ja volyymit on kaakossa. ja kello on vasta 8.53, naapurit kiittää!!!!!!!!!!!!!



kuumetta hullujen huoneelta

ja kiitos onnitteluista kaikille. Vaikka en nyt tiedä mitä ajatella, kun ei mulla ole mitään oireita. En vielä viitsi kuitenkaan alkaa tekemään uusia testejä, kun ne ovat niin kalliita, eikä kuukautisia näy. Eiköhän se ajan kanssa selviä, että ollaanko sitä oikeasti vai ei..



Kaalilaatikko, kuulostaa hurjalle! Mä kyllä repesin kanssa sun pyyherevittelyille. Mutta nuo suonikohjut alapäässä on kai aika yleinenkin ongelma? Kaikkea kamalaa raskaus teettääkin naisen vartalolle, aina sanotaan että nainen hehkuu raskaana, mutta en minä ainakaan. Iho menee hirveään kuntoon, tulee luomia, tulee läskiä, tukka rasvoittuu ennätysvauhtia ja karvan kasvun voi nähdä silmissä. Että hehkuu mitä hehkuu..



Meillä tosiaan on kanssa tuollainen äititakiainen, niin kuin muutamalla muullakin. Minäkin lähden kauppaan salaa, turha sitä on huudattaa jos jää vilkuttelemaan ja suukottelemaan kun lähtee. Isi ei kelpaa ollenkaan, puhumattakaan nyt muista. Reetta kirjaimellisesti roikkuu mun hameen helmassa tai housun puntissa kiinni, tai sitten seisoo edessä kädet harallaa pyytäen syliin.



Katsoiko kukaan eilen Punaista lankaa (siis tv-ohjelma) jossa puhuttiin ujoudesta? Mun mies on ihan sikaujo, ja näyttää siltä että niin myös Reetta. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen ohjelma, tuo psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen on muutenkin mun guruni, puhuu niin asiaa eri temperamenttityypeistä, kehoittaen vanhempia kunnioittamaan ja tukemaan lapsen yksilöllistä persoonaa ja kehitystä. Tuo ohjelma sai mut taas miettimään, että onko päiväkoti sittenkään paras paikka Reetalle vielä, koska on sellainen ujo piimä. Siellä kun kasvatetaan reippaita ja tehokkaita lapsia suurissa ryhmissä, eikä tuo mun tyttöni ole sellainen. Kamala jaakobin paini päässä, että jos lähden töihin, uhraan lapseni rahan puolesta, jos taas en, on tiedossa äitiysloma minimi äitiyspäivärahalla. Ja se on vähän se. Ääh, miksei meillä voi olla isovanhempia jotka hoitaisivat lasta, mielipiteitä ja ohjeita kyllä jaetaan, mutta ei aikaa. Meilläkään ei ole mitään mahdollisuutta että mun mies jäisi kotiin, en tienaisi niin hyvin vaikka olisin ollut töissä useita vuosia. Puhumattakaan nyt näin uran alussa.



Mitähän muuta mun piti? Niin, Janskulle onnea uuden yrityksen johdosta! Kuulostaa tosi hienolle, yrittäjyys kiinnostaisi minuakin, mutta en tiedä että mitä sitä tekisi. Mielellään vielä helppo ja rahakas ala olla pitäisi ;-)



Ja tapaamisesta Tamperelaisille, illallistreffit sopii kyllä mullekin ja töihin lähtiätkin pääsisivät myös mukaan. Tai meille sopii tulla, ihan miten vaan. Mulla ainakin oli muidenkin sähköpostiosoitteita, täytyy katsoa olenko ne säilyttänyt.



Mutta nyt on tsekattava olisiko tuolla edes mitään töitä tarjolla missään. Mies ja Reetta lähtivät puistoon sitä varten että saan hakea töitä rauhassa, mutta täällä mä luuhaan nettipalstoille. Hyi minua...



Voikaahan hyvin!

Austen ja Reetu-Peetu

Eipä ole tullut viime aikoina kirjoiteltua eikä oikein luettuakaan, töissä yritän välttää kun humpsahtaa äkkiä kumman paljon työaikaa, eikä kotona sitten paljon viitsi tietokonetta avata kun saa sitä koko päivän töissä tuijottaa.



Onnea minunkin puolestani raskautuneille ja jo vauvansa saaneille. Meille ei näillä näkymin ole vauveleita ainakaan heti tulossa, vaikka ajatuksena vielä yksi ei ole mahdoton. Let´s see.



Eveliina ei ole moksiskaan lähdin sitten töihin tai lenkille, heiluttelee iloisesti. Tuntuu muutenkin pärjäävän hoidossa mainiosti, niinkuin veljensäkin kyllä aikoinaan. Kotiin tultua roikkuu kyllä sitten sylissä, mutta iltaisin onkin ihan kiva leikkiä lasten kanssa kun on päivät saanut tehdä " aikuisten" juttuja. Mun mielenterveydelle on kyllä varmaankin parempi käydä töissä kuin olla kotiäitinä.



Meillä ei noita pottailuja ole vielä juurikaan aloitettu, Emppu tykkää kyllä istuskella potalla vaatteet päällä mutta ilman housuja ei. Mutta en pidä mitään kiirettä, esikoinenkin oppi melkein itsekseen tuon pottailun jalon taidon kun oli siihen valmis reilu kaks vuotiaana.



Birdy kysyi sisarussuhteista... meillä Eveliina jaksaa naureskella Niklaksen touhuille vaikka kuinka, ja toinen tietysti innostuu yleisöstä. Varsinaisesti eivät vielä kuitenkaan leiki keskenään. Onpa sitä kuultu jo sekin, että " äiti laita Eveliina takaisin mahaan, mä en tykkää siitä" . =)



Nyt sitten pitäis varmaan taas niitä töitä tehdä =( Yritän palailla asiaan!



Manna, Eveliina 1v4kk ja Niklas 3v9kk