Jehovat ja verenantokielto

Ei se verensiirto vuotoa tyrehdytä, jollet tiennyt.

Haittavaikutusilmoituksien kokonaismäärä vuonna 2006 oli samaa tasoa kuin vuonna 2005 (Taulukko 2).

(11kB) Taulukko 2

Aikaisempaa enemmän tehtiin ilmoituksia vääristä verensiirroista ja vaaratilanteista, mikä heijastaa lisääntynyttä tietoisuutta ja kiinnostusta veriturvatoimintaan uusien määräysten voimaantulon myötä.

Yhteensä verensiirtoihin liittyviä haittavaikutuksia, vaaratilanteita ja vääriä verensiirtoja ilmoitettiin Veriturvatoimistoon 335 kappaletta. Näistä verensiirtoon liittyviä haittavaikutusreaktioita oli 296, joista 26 (8.8%) luokiteltiin reaktioiksi, joilla oli mahdollisesti vakavaan haittaan johtava vaikutusmekanismi (2005: 27/296=9.1%). Haittavaikutusten tilastointi tehtiin käyttäen kansainvälisen verensiirtoyhdistyksen joulukuussa 2006 julkaisemaa luokittelua (ISBT, International Society of Blood Transfusion

Öööö... ihmisessä on se n.5 litraa verta.

ja kuinka usein se pelasti hengen?



Moniko kuoli siihen että sai verensiirron, vs. olisi kuollut jos ei olisi saanut?

tasapuolisuuden nimessä leikkaussalihoitaja voinee kertoa niistäkin kun on valmis kertomaan JT työtä teettävistä hoidoista.



Verensiirtoihin kuolee enemmän potilaita kun sitä ilman jääneitä kuolleita on, eikös asia ole kuitenkin niin. Toki on surullista jos joku kuolee oli syy siihen mikä tahansa.



Onko otsikoihin noussut koskaan kuolemantapaus joka olisi aiheutunut verensiirrosta minä en ainakaan sitä muista, muistan vuosikymmenten takaa yhden mihen kertomuksen JT vaimonsa kuolemasta joka aiheutui verensiirrosta kieltäytymisestä.

Nykyään on kehitelty verettömiä hoitoja, joilla saadaan veri korvattua. Ihan totta ja se on nykylääketiedettä. Äitini on Jehovan todistaja, joten olen iloinen että hätätapauksessa vaihtoehtoja verelle on olemassa.

koska niitä jotka ovat kieltäneet verensiirrot on häviävän pieni porukka. Pitää verrata verensiirtoon kuolleiden määrää niihin, jotka ovat pelastuneet saatuaan verensiirron. Eikä nuo läheskään kaikki tuossa pätkässä mainitut verensiirron haittavaikutukset ole kuolemantapauksia, joten verensiirtoon kuolleita on hyvin pieni määrä.

Verensiirtohoidon haittavaikutukset



Verensiirtohoidon vakavia haittavaikutuksia ovat välitön ja viivästynyt hemolyysi, sepsis, anafylaksia, akuutti keuhkovaurio (TRALI), posttransfuusiopurppura (PTP) ja käänteishyljintäreaktio (GvHD). Lieviä haittavaikutuksia ovat lievä lämmön nousu ja allergiset oireet kuten ihon kutina ja urtikaria. Taulukossa 1 esitetään kunkin haittavaikutuksen ominaiset piirteet ja arvioitu esiintyvyys. Reaktioiden hoidossa noudatetaan yleisiä oireen mukaisia hoito-ohjeita (ks. esim. Meilahden akuuttihoito-opas, 2001).



Akuutit haittavaikutukset



Välitön hemolyysi



Kuume, rinta- ja alaselkäkipu, huonovointisuus, verenpaineen lasku, pulssin nopeutuminen, hengenahdistus, virtsan ja plasman muuttuminen punaiseksi, yleinen vuototaipumus, virtsan erityksen vähentyminen ja loppuminen verivalmisteen siirron yhteydessä ovat oireita hemolyysistä. Hemolyysin syynä voi olla 1) serologisesti sopimattoman punasoluvalmisteen siirto 2) kontaminoituneen (kts. sepsis), ylilämmenneen, vanhentuneen tai väärin säilytetyn verivalmisteen siirto tai 3) perfuusiokoneen vaurioittamien punasolujensiirto. Oireet voivat vaihdella henkeä uhkaavasta tilasta (esim. ABO-epäsopivuus) oireettomaan lievään hemolyysiin riippuen siirretyn veren määrästä ja potilaan vasta-ainepitoisuudesta. Tajuttomalla potilaalla DIC:n laukaisema vuototaipumus sekä sokki saattavat olla hemolyysin ainoat oireet. Epäiltäessä hemolyysiä, verensiirto tulee välittömästi keskeyttää.



Isoagglutiniinit ja Kidd-veriryhmäjärjestelmän vasta-aineet aiheuttavat suonensisäistä hemolyysiä. Sen sijaan Rh-, Duffy- ja Kell-veriryhmäjärjestelmien vasta-aineet aiheuttavat suonen ulkoista hemolyysiä. Tavallisin syy serologisesti sopimattomien punasolujensiirtoon on potilaan ja veriyksikön välinen tunnistusvirhe, minkä vuoksi mahdollisesti ristiin vaihtuneen yksikön tilanne tulee selvittää. Aiemmin todettuja punasoluvasta-aineita koskevan tiedonkulun katkos potilasta hoitavien toimipisteiden välillä on toinen yleinen hemolyyttisen verensiirtoreaktion syy. Laboratorion määritysvirheen poissulkemiseksi tulee toistaa vasta-aineiden seulonta/tunnistus ja sopivuuskoe ennen verensiirtoa otetulla näytteellä sekä veriryhmämääritykset ja potilaan antiglobuliinikoe (suora Coombs) ennen ja jälkeen verensiirron otetuilla näytteillä.



Potilaan hoidossa on keskeistä riittävä nesteytys verenkiertokollapsin ja munuaisvaurion ehkäisemiseksi. Vaikeassa hemolyyttisessä reaktiossa harkitaan laskimonsisäisen hepariini-infuusion aloittamista DIC:in ehkäisemiseksi. Jos potilas vuotaa DIC:n vuoksi, harkitaan jääplasman ja trombosyyttien antoa. Munuaisvaurion hoito noudattaa tavanomaisia hoitolinjoja.



Sepsis



Äkillinen potilaan voinnin huonontuminen, korkea kuume, horkka, kipu rintalastan takana ja selässä, hengenahdistus, syanoosi, oksennukset, verenpaineen lasku ja pulssin nopeutuminen verivalmisteen, etenkin trombosyyttivalmisteen, siirron yhteydessä herättävät vakavan epäilyn siirretyn verivalmisteen bakteerikontaminaatiosta. Verivalmisteen siirto tulee välittömästi keskeyttää ja aloittaa oireiden sekä bakteremian hoito. Veriviljelyt tulisi ottaa mahdollisimman pian, mikäli mahdollista ainakin yksi ennen antibioottihoidon aloittamista. Joskus oireet voivat kuitenkin kehittyä vasta lyhyellä viiveellä nopeasti siirretyn trombosyyttiyksikön jälkeen. Tästä syystä polikliinisestikin suoritetun verivalmisteen siirron jälkeen on tärkeää seurata potilasta ainakin 1-2 tunnin ajan ennen kotiutumista.



Veriyksikön jäljellä olevan osan ulkonäkö tulisi tarkastella välittömästi uudelleen. Epätavallisen tumma väri ja hyytymät, pussin verinen ulkopinta ja kaasukuplat viittaavat kontaminaatioon. Veripalveluun saapuneiden yksiköiden loppuosat (ks. näytteet verensiirtoreaktion selvittelyssä ja valmisteen palautus kontaminaatioepäilytapauksissa) siirtolaitteineen lähetetään edelleen viljeltäväksi HYKS-Laboratoriodiagnostiikan bakteriologian osastolle. Mikäli valmisteesta löytyy bakteerikasvua, tehdään bakteerin tarkemmat tyypitykset yhdessä potilaan veriviljelyssä mahdollisesti löytyneen bakteerikannan (tilataan sairaalasta) kanssa Kansanterveyslaitoksen sairaalabakteriologian laboratoriossa.



Trali (Transfusion-Related Acute Lung Injury)



Muutamia minuutteja tai tunteja jääplasman tai harvemmin verisoluvalmisteen siirron aloittamisen jälkeen ilmaantuva hengenahdistus, hapetusvaikeus, vilunväristykset, kuume, verenpaineen lasku ja keuhkojen auskultaatiossa kuultavat kosteat rahinat ovat tyypillisiä TRALI:n oireita. Keuhkoröntgenkuvaan ilmaantuvat molemminpuoliset infiltraatit selittyvät mikroverenkierron endoteelivauriolla, joka johtaa proteiinipitoisen nesteen kertymiseen keuhkokudokseen. Mekanismia ei tarkalleen tunneta, mutta tapahtumaketjun alkuun panevana tekijänä pidetään mm. verenluovuttajasta peräisin olevia potilaan valkosolujen antigeenirakenteisiin kohdistuvia vasta-aineita (HLA-vasta-aineita / granulosyytti vasta-aineita). Potilaista 80 % toipuu muutaman vuorokauden sisällä, kun hapetuksen tukeminen ja nesteytys aloitetaan ajoissa. Myös suurista kortisoniannoksista voi olla apua.



Koska tarkkaa mekanismia ei tunneta, diagnoosi tehdään useimmiten kliinisten oireiden perusteella poissulkien mm. sydämen vajaatoiminta, nesteylikuormitus ja keuhkoembolia. Veripalvelu tutkii onko verenluovuttajalla HLA-vasta-aineita. (Granulosyyttivasta-aineiden tutkimusta pyydetään tarvittaessa ulkomaisesta laboratoriosta).



Anafylaksia



Verensiirron alussa alkava voimakas hengenahdistus, verenpaineen lasku, pulssin nopeutuminen, vatsakipu, pahoinvointi, oksennukset ja yleistynyt urtikaria ovat oireita anti-IgA-vasta-aineiden aiheuttamista verensiirron haittavaikutuksista. Verensiirto tulee välittömästi keskeyttää. Veripalvelun tutkimusten mukaan noin 20 % henkilöistä, joilta puuttuu seerumista IgA (esiintyvyys väestössä 1/400), muodostavat vasta-aineita IgA:a kohtaan (anti-IgA). Erityisesti korkeat (yli 1 000 AU/l) vasta-ainepitoisuudet ennustavat anafylaktista reaktiota tavanomaisen verivalmisteen siirron yhteydessä. Reaktio voidaan välttää käyttämällä pestyjä soluvalmisteita. Jääplasmansiirto tulee hätätilanteissa korvata spesifisillä hyytymistekijävalmisteilla (Haemocomplettan®, Fibrogammin®, Cofact®, Haemate®, pestyt trombosyytit), joskaan kaikkia hyytymistekijöitä ei näin pystytä korvaamaan.



Seerumin IgA-pitoisuuden saa useimmissa sairaaloissa määritettyä päivystysluonteisesti. Mikäli IgA:ta ei ole havaittavissa, toistetaan IgA-määritys Veripalvelussa EIA-menetelmällä (määritysraja 0,05 mg/l) ja tutkitaan onko potilaalla anti-IgA vasta-aineita.



Kuume



Lämmön nousu kuuluu eri asteisena lähes kaikkiin verensiirtohoidon haittavaikutuksiin. Potilaasta peräisin olevat valkosoluvasta-aineet tai valmisteen säilytys voivat aktivoida verivalmisteen valkosolut erittämään sytokiineja, jotka voivat aiheuttaa lämmönnousua potilaassa. Tällainen reaktio on yleensä lievä, alkaa noin tunnin kuluttua verensiirron aloituksesta, kestää 2-6 tuntia ja menee ohi noin 10 tunnin kuluessa. Kuumereaktioiden määrän odotetaan vähenevän selvästi siirryttäessä valkosoluttomiin punasoluvalmisteisiin. Reaktioita voi lieventää myös verivalmisteen hidas infuusio, ennakkoon annettu parasetamoli (ei asetyylisalisyylihappoa trombosyyttiensiirroissa) sekä oireiden hoitona antihistamiini ja vaikeissa tapauksissa hydrokortisoni. Jos potilas lääkityksestä huolimatta saa toistuvia vaikeita kuumereaktioita valkosoluttomistakin verivalmisteista, etenkin trombosyyttivalmisteista, voidaan soluvalmisteen pesulla edelleen vähentää oireiden esiintymistä ja vaikeusastetta.



Sairaala voi tutkituttaa potilaan valkosoluvasta-aineet Veripalvelun kudostyypitysosastolla. Vasta-aineet voidaan määrittää luotettavasti ennen verensiirtoa tai aikaisintaan 2 viikkoa verensiirron jälkeen otetusta seeruminäytteestä (ks. Veripalvelun kliiniset laboratoriotutkimukset).



Urtikaria ja muut lievät allergiset oireet



Kysymyksessä voi olla potilaan allergia jollekin verivalmisteen sisältämälle tekijälle. Koska tarkkaa syytä ei tunneta, ei verivalmisteen osuutta reaktioon voida selvittää. Oireita voidaan vähentää antihistamiinilla ja kortisonilla.



Epäillessäsi akuuttia verensiirtoreaktiota, MUISTA:



1. keskeytä verensiirto

2. tarkista yksikön ja potilaan tunnistustiedot ja estä mahdollisesti ristiin vaihtuneen yksikön siirto

3. aloita tavanomainen oireenmukainen hoito:

* huolehdi riittävästä hapetuksesta ja nesteytyksestä

* sepsisepäilyssä aloita antibioottihoito sepsisannoksin

* huomioi hoidossa mahdollinen DIC ja munuaisen vajaatoiminta

4. jos joudut keskeyttämään verensiirron vakavan oireen vuoksi, jätä verensiirtoletku kiinni yksikköön ja sulje letku rullasulkijalla sekä letkun pää omalla sulkijalla ja vedä siirtoletku tiukkaan solmuun mahdollisimman läheltä rullasulkijaa

5. pakkaa veriyksikkö siirtolaitteineen siistiin muovipussiin ja säilytä suljettuna jääkaappilämpötilassa

6. pakkaa myös muut samassa yhteydessä siirretyt yksiköiden jäänteet siisteihin muovipusseihin ja säilytä suljettuina jääkaappilämpötilassa

7. pyydä laboratoriohoitajaa tarkistamaan yksikön ja potilaan veriryhmä ja suora Coombsin koe (ennen ja jälkeen verensiirron otetuista näytteistä), sopivuuskoe ja punasoluvasta-aineiden seulonta (ennen verensiirtoa otetusta näytteestä)

8. pyydä laboratoriohoitajaa ottamaan 2 x 7 ml EDTA-verta jatkotutkimuksia varten sekä tutkimaan muista siirron jälkeisistä näytteistä: plasman väri, U-Hb, P-Hb, S-LD, S-haptog, tarv. DIC kokeet (P-D-Dimeeri, P-AT3, P-TT)

9. täytä ilmoitus/selvityspyyntö verensiirron haittavaikutuksista ja lähetä näytteiden (ks. näytteet verensiirtoreaktion selvittelyssä) mukana Veripalveluun.



Myöhäiset haittavaikutukset



Hemolyysi



Potilaan anemisoituminen ja ikteruksen kehittyminen 1-3 viikkoa verensiirron jälkeen voi johtua serologisesti sopimattoman punasoluvalmisteen siirron aiheuttamasta hemolyysistä. Kysymyksessä voi olla joko primaarinen tai (yleensä) sekundaarinen immuunivaste. Oireet ovat yleensä lieviä, ja siksi hemolyysi jää usein diagnosoimatta. Punasoluvasta-aineiden löytyminen vasta seuraavan määrityksen yhteydessä paljastaa tapahtuneen immunisaation. Tila saattaa kuitenkin olla vakava perustautinsa vuoksi huonokuntoiselle potilaalle. Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi kun määrityshetkellä sairaalassa ei ole tietoa potilaan aiemmista punasoluvasta-ainelöydöksistä ja vasta-ainepitoisuus on alle käytetyn määritysmenetelmän herkkyysrajan.



Posttransfuusiopurppura (PTP)



Noin viikon kuluttua trombosyyttien, punasolujen tai plasman siirrosta potilaalle kehittyvä trombosytopenia ja vuototaipumus voivat johtua verivalmisteen siirron käynnistämästä trombosyyttispesifisten vasta-aineiden tuotannosta. Nämä vasta-aineet aiheuttavat myös potilaan omien trombosyyttien tuhoutumista. Hoitona käytetään laskimon sisäisesti annettavaa gammaglobuliinia. Hoitamattomana trombosytopenia voi kestää jopa viikkoja.



Reaktiota epäiltäessä vasta-aineet tutkitaan Veripalvelun trombosyyttilaboratoriossa.



Käänteishyljintä (GVH)



Noin 2-3 viikon kuluttua verensiirrosta vaikeasti immuunipuutteiselle potilaalle ilmaantuva kuume, ihon punoitus, lymfadenopatia, pahoinvointi ja ripuli voivat olla merkki siirrettyjen lymfosyyttien aiheuttamasta käänteishyljintäreaktiosta. Tämän lisäksi tyypillisiä löydöksiä ovat maksavaurio ja luuytimen aplasian aiheuttama pansytopenia. Reaktio on myös mahdollinen verensiirroissa, joissa verenluovuttaja ja saaja ovat läheisesti samaa kudostyyppiä. Vakavien oireiden progrediointiin ei hoidolla ole yleensä pystytty vaikuttamaan. Verivalmisteen sädetys estää reaktion synnyn.

Vuotava kolaripotilas kuolee jollei saa a) punasoluja, joita tarvitaan hapen kuljettamiseen soluille b) jääplasmaa ja trombosyyttejä, mitkä auttavat hyyytymistapahtumassa c)plasmaekspanderia d) kirkasta kolloidia e) kirurgin veistä d)tehohoitoa. Näitä kaikkia tarvitaan, sekä apua yläkerrasta.

" 26 (8.8%) luokiteltiin reaktioiksi, joilla oli mahdollisesti vakavaan haittaan johtava vaikutusmekanismi"



Eli 26 ihmiselle oli tapahtunut verensiirrossa joku virhe tai haitta, jolla oli MAHDOLLISUUS johtaa vakavaan haittaan. Ei edes sitä että 26 ihmiselle oli tapahtunut joku vakava haitta vaan että olisi ehkä voinut tulla vakava haitta. Ja tämä vakava haitta ei ole välttämättä kuolema vaan jotain mistä selviää. Ja näille samoille 26 ihmiselle saattoi olla myös hengenpelastavaa hyötyä saamastaan verensiirrosta.



Vuosittain n. 60 000 ihmistä saa verivalmisteita. He saavat niitä pääosin siksi, koska heille on siitä hyötyä, harvemmin vain ihan lääkärin huvin vuoksi. Heistä osan henki pelastuu tämän takia. Jos 26 ihmiselle tulee ehkä mahdollisuus saada vakava haitta niin verensiirrot ovat ehdottomasti hyödyllisiä noin keskimäärin.

Ei JT:t ole kieltäneet verensiirtoja lääketieteellisten riskien vuoksi, koska ei niitä sen vuoksi ole perusteltua kieltää, vaan siksi että tulkitsevat Raamattua tietyllä tavalla.

kuumeen ja anafylaksian ja mitä muuta tuleekin.

Suunnitelluissa leikkauksissa voidaan valmistatua verettömään leikkaukseen ja todella vaativia leikkauksia tehdään ilman vierasta verta niin aivo- kuin sydänkirurgiaakin.



Suomessa on kirurgeja jotka suostuvat leikkaamaan ilman verta.



Oletteko miettineet että HIV taittoi siirrännäisverenkäytön huomattavaan laskuun ja se sai osaltaan miettimään korvaavien valmisteiden käyttöä ja kehittelyä samoin JT kieltäytyminen verstä. Joten kaikkiin verensiirtoihin ei ollut selkeää tarvetta vaan oli tapana käyttää verta ihan tavan ja tottumuksen vuoksi.



Ranskassa tapahtui paha AIDS katastrofi saastuneiden verivalmisteiden välityksellä ja myös muita tapauksia on maailmalla rekisteröity.



Mielestäni on hienoa että verta korvaavia vaihtoehtoja on olemassa.



Hemoglobiini on käynyt jopa alle 30 eräällä todistajalla mutta on edelleen hengissä vaikkei suostunut veren käyttöön.

Monessa uskonnossa on kummallisia ja outoja tapoja jota muut eivät voi käsittää kuten possunlihan syöntikielto tai teurastustapa tms.



Sitäkin on vaikea käsittää että tekee pyhiinvaellusmatkoja ja ui likaisessa saastaisessa vedessä jossain Intiassa tms. mutta kukin tehköön tavallaan.

Veriä tiputellaan kuitenkin päivittäin. Harvinaista onneksi on.

Niille, jotka ihmettelevät jonkun vuotaneen yli 10litraa, näin tosiaankin on. Leikkausvuodoksi ilmoitetaan kuitenkin potilaan kokonaan vuotama veri, tässä tosin on mukana potilaan saamat verituotteet jne.

t. se leikkurin hoitsu