Mistä sen tosirakkauden tunnistaa?

arjen alkamisen jälkeen kausia, esim. muutaman päivän mittaisia tai vähän pidempiäkin, jolloin ei ole yhtään suurta tunnehetkeä, sellaista mahanpohjasta kouraisua niinkuin alussa? ei siis tunnu mitään, paitsi välillä suunnatonta ärsytystä jostain pikkuasioista. voiko tästä vielä nousta?

"pitää sinua seksikkäimpänä naisena maailmassa..."

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä... ei muistele kärsimäänsä pahaa... kaikki se uskoo, kaikki se kärsii, kaikki se toivoo... mun mielestä nää Raamatun määritelmät on kauniita.



Aattelen että tosirakkaus on se syvä pohjavire miehen ja naisen välillä, joka kestää vaikeimmatkin ajat. Saa yrittämään vaikka olis kriisi. Saa uhrautumaan toisen hyväksi, etsimään yhteyttä, muuttamaan omaa käytöstä yhteiseksi hyväksi. Saa näkemään toisen tarpeet tärkeinä ja toisen unelmat arvokkaina.

Rakkaus ei pohjimmiltaan ole se tunne, jonka vallassa aletaan seurustella tms. Vaan se on tahtotila, joka etsii sitä, miten voisi antaa rakkautta. Jos molemmat näin tekevät, rakkaussuhteelle on hyvät mahdollisuudet. Niin kauan, kuin rakkaus on vain tunnetta, se on tuomittu kuolemaan jossain vaiheessa. On opittava tahtomaan ensin, vailla tunteitakin. Tunteet tulee sitten perässä kyllä.

Eikö tuo ole jo aika paljon vaadittu?



"pitää sinua seksikkäimpänä naisena maailmassa..."



- Juu totta kai on paljon vaadittu eikä tämä mikään vaatimuslista ollutkaan! Vastasin kysymykseen "mistä tosirakkauden tuntee" kuvailemalla omaa suhdettani, jossa olemme vieläkin sokeasti rakastuneita kahden vuoden jälkeen ja jossa mielestäni todellakin tosirakkaus kyseessä. - Emme tosin asu yhdessä, mikä varmasti auttaa siihen että suhde on pysynyt näin hehkeänä eikä mitään laantumista ole näkyvissä!

ja tulee. Mä aina mietin kun mies käy hermoon, että etenkin niissä vastoinkäymisissä (luvataan tahtoa rakastaa). Silloin sitä rakkautta just tarvitaan.



Itseäni tsemppaan kun hermostuttaa muistelemalla: "Rakasta minua eniten silloin, kun ansaitsen sitä vähiten". Joskus olen antanut oman ärtymyksen mennä ohi ja vaikka hellinyt, halannut miestä, hieronut selkää. Samoin toisin päin. Helpottaa hurjasti kun voi olla oma epätäydellinen itsensä suhteessa. Ja jos on itse törttöillyt, ollut yliärsyttävä, niin sen tietää itse ja kärvistelee jo muutenkin. Tuntuu hyvältä, kun voi luottaa siihen, että toinen pysyy.

Mun tosirakkaus tajuaa faktan, etten ole maailman seksikkäin nainen, mutta ei ikinä koskaan haluaisi rakastella kenekään muun kanssa kuin minun, ei vaikka se maailman seksikkäin nainen vonkaisi.

Eikö tuo ole jo aika paljon vaadittu?

"pitää sinua seksikkäimpänä naisena maailmassa..."

- Juu totta kai on paljon vaadittu eikä tämä mikään vaatimuslista ollutkaan! Vastasin kysymykseen "mistä tosirakkauden tuntee" kuvailemalla omaa suhdettani, jossa olemme vieläkin sokeasti rakastuneita kahden vuoden jälkeen ja jossa mielestäni todellakin tosirakkaus kyseessä. - Emme tosin asu yhdessä, mikä varmasti auttaa siihen että suhde on pysynyt näin hehkeänä eikä mitään laantumista ole näkyvissä!

Ja heität kommentin "minusta tuo ei ole todellista rakkautta?"? Milläköhän perusteella?



8 yhtä kaikki toivoo että ap löytää ratkaisun mietintöihinsä ja löytää tosirakkauden, joko tässä suhteessa tai jossain muussa. Soisin kaikille tämänlaista onnea jota itse saan kokea.

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä... ei muistele kärsimäänsä pahaa... kaikki se uskoo, kaikki se kärsii, kaikki se toivoo... mun mielestä nää Raamatun määritelmät on kauniita.

Aattelen että tosirakkaus on se syvä pohjavire miehen ja naisen välillä, joka kestää vaikeimmatkin ajat. Saa yrittämään vaikka olis kriisi. Saa uhrautumaan toisen hyväksi, etsimään yhteyttä, muuttamaan omaa käytöstä yhteiseksi hyväksi. Saa näkemään toisen tarpeet tärkeinä ja toisen unelmat arvokkaina.

juuri noin...jos se siis on sitä tosirakkautta!!

oli asia sitten mikä hyvänsä jos toinen haluaa aikaa.

rakkaudesta kysymys?

Onko psyykkisiä ongelmia, jos ensin on ihan varma rakkaudestaan ja sitten vuoden päästä alkaa pinnalliset asiat häiritsemään?

arjen ja haluat elää sitää tylsää arkeakin sen kanssa... ihastuminen on sit niitä glamourhetkiä&suurta tunnetta...



Ja minulle vielä rakkaus on sitä,että haluan jakaa pikku asiatkin miehen kanssa ja hän jaksaa kuunnella ne tylsemmätkin jutut :D ja samoin toisinpäin ja se arjessa ärsytä ne toisen omituisuudet,niitä kun KAIKISTA löytyy :D

Onko psyykkisiä ongelmia, jos ensin on ihan varma rakkaudestaan ja sitten vuoden päästä alkaa pinnalliset asiat häiritsemään?

Eiköhän tässä ole kyse enemmän siitä, että ensin on ihastunut/ rakastunut enemmän mielikuvaan kuin todelliseen ihmiseen ja ajan kanssa - ennemmin tai myöhemmin - tulee aika tutustua todelliseen ihmiseen, jonka kaikki piirteet eivät miellytäkään.

Jossakin haikuruonossa sanotaan, että eron hetkellä varminkin rakkaus on veteen satava lumi.

voimaan hyvin, rohkaisee sinua toteuttamaan omia haaveitasi ja halujasi, haluaa vanheta rinnallasi, pitää sinua mielenkiintoisenpana kuin työtään vielä vuosien kuluttua sekä pitää sinua seksikkäinpänä naisena maailmassa eikä kuitenkaan ota sinua itsestäänselvyytenä - ja kaikki tämä myös käänteisenä eli sinä tunnet samoin häntä kohtaan.