Ei tulis meileenikään viedä mistään syystä 3 vuotiastani hoitoon kodin ulkopuolelle!
Kuinka saatatte alle vuoden ikäisiä jättää???????????????
Kommentit (65)
Ja lapset joutuvat olemaan sen ajan hoidossa olivat sitten väsyneitä, toipilaita tai ikävissään, ei auta.
Olen siis tehnyt päätökseni hoitovapaasta itseäni ajatellen ja koska tiedän päätökseni olevan lapsillekin hyväksi ei sen tekeminen ollut vaikeaa:)
t. eräs kotiäiti
Juuri näin!!!!!! Itseäsi ja rahaa ajatellen. Ajattele lapsiasi!!!!
Kun kerran tiedät heidän olleen väsyneitä, toipilaita (viho viimeiseksi toipilaana veisin hoitoon) tai ikävissään. ap
Et sitten ap vastannut kysymykseen miksi ei tulisi meileenkään viedä 3v hoitoon.
Vastaathan että ymmärtäisin. Hyvää yötä ps. sen kruunun saa täältä kun vaan vastaa.
No ehkä sua vähän helpottaa tietää, että he saavat kyllä virikkeitä, sillä olen alan ammattilainen.
59
Vierailija:
59: Säälix käy sunkin muksuja. Ap puhuu asiaa!
Sä oot hullu 63.
Meidän kaikkien käy sääliksi sua.
LUe aloitus ja ketju kele että oot tampio
Aika hysteeristä ja helposti provosoituvaa sakkia täällä! Ehheheh!! Onneksi on popparit tuossa vieressä kun näitä ketjuja lueskelee.
No jos kuka haluaa ehdoin tahdoin kasavattaa nynny nyhverön mamiksen, niin siitä vaan kaikin mokomin. Curling-harja varmaan onkin varattuna, helikopterikin kannattaisi pian panna tilaukseen
Teillä Suomessa on aika hel*etin hyvin asiat jos voi olla kolme vuotta kotona. Täällä äidit laittaa lapsiaan päiväkotiin noin puolivuotiaina. Miksi? Koska ei meilläpäin tunneta valtion maksamaa kotona lusmuilua.
Kauhistelkaa tätä: Olen vienyt esikoiseni 1 v 2 kk ikäisenä ja kuopukseni 11 kk:n ikäisenä.
Äitiysloman jälkeen olin kertyneillä lomilla, sen aikaa kotona. Esikoista hoisi isovanhemmat tuohon ikään asti, kuopuksella se ei ollut mahdollista, kun isovanhemmat saivat töitä.
Molemmat lapset ovat vuorohoidossa. Viikonloppuisin aina kotona, itse teen lyhyitä aamuvuoroja tai iltavuoroja. Lasten päivät ovat 2-6 tuntisia, erittäin harvoin 5 päivää viikossa. Yleensä 2 tai 3.
Ryhmä on sopivan kokoinen, esikoinen on isompien ryhmässä ja kuopus pienempien ryhmässä. Päiväkodissa lapset ovat ilopillereitä, viihtyvät ikäistensä seurassa, ikinä ei ole jäänyt itkemään, kun heidät on sinne viety, vilkuttavat ja siirtyvät leikkeihinsä. Päivällä haen pois viimeistään klo 14 ja meillä on koko loppu päivä aikaa viettää yhdessä! Jos olen illassa vien kahdelta ja mies hakee puoli viideltä.
Ja ei, en koe huonoa omatuntoa, asiat olisivat toisin, jos lapset eivät viihtyisi, pk olisi yhtä huutoa. Sitten katsoisimme kuviot uusiksi, mutta uskokaa tai älkää, kaikki sujuu hyvin.
Olen itse sellainen ihminen, että tykkään käydä töissä. Tarvitsen vuorovaikutusta, kotona masennun. Ja joo, olen sitte huono äiti ja jne. En omasta mielestäni, meillä halitaan, suukotellaan päivittäin. Kerrotaan miten rakkaita ollaan toisillemme, touhutaan perheenä ja jne.
Eikun alapeukuttamaan kommenttiani!
Lapsia on erilaisia, toisille se pk sopii, toisille ei. Turha sitä on ulkopuolisten kauhistella ja arvostella. En mäkään arvostele sua, ole kotona jos haluat, kaikkia ei ole luotu siihen.
Kiitos ja kumarrus.
ao luulee saavansa kirkkaamman kruunun...
Taas näitä samoja keskusteluita. Kuinka joku jaksaa?
Minusta on mukavaa viedä lapsi päiväkotiin: hän saasiellä ilikäistääm seuraa, näkee muitakin ihmisiä ja tajuaa että jos äiti ja isi ei ole metrin päässä, se ei ole maailmanloppu. Plussana se, että minä saan omaa aikaa ja koen olevani parempi äiti kun käyn välillä töissä. Siinäpähän kauhistelette, meillä voidaan hyvin!
Mulle tulee montakin. Vaikka: töiden vuoksi, lapsen viivästyneen puheenkehityksen vuoksi tai opintojen vuoksi...
toiset haluaa tehdä töitä ja toiset haluaa maata kotona..
No ap:n lapset on kyllä jo koulussa, ellei sitten omistushaluissaan ole päättänyt pitää heitä kotikoulussa.. :D :D
Omani meni 9kk iässä päiväkotiin, koska halusin töihin. Kotona oli helvetin tylsää.
Olen niin samaa mieltä kuin aloittaja. Miksi ihmeessä ihmiset hankkivat lapsia jos eivät halua heitä itse hoitaa, vaan työntävät hoito- ja kasvatusvastuun muille, sehän on ihan hölmöhommaa!
Lapsi on niin vähän aikaa lapsi, luulisi jokaisen rakastavan äidin sen haluavan viettää oman pikkuisen kanssa. Mutta ei, nämä huutaa suureen ääneen että pienen lapsen on parempi olla päiväkodissa..miten hoito voi olla parempaa kuin oman äidin jolle luulisi hänen olevan niin ainutkertainen, se kallein ja tärkein asia.
Päiväkodissa lapsi ei ole kenellekään tärkein ja se ainoa, hoito ehkä sujuu ja säilytys.
Tunnen muutamia päiväkodin työntekijöitä jotka sanovat melkein tulevansa hulluksi siinä kamalassa metelissä, eivät siedä mitään ääniä kun menevät kotiin, entäs lapset?
Sosiaalisi ja sosiaalisi, ihan höpö höpöä, jokaisesta normaalista lapsesta tulee sosiaalinen yksilö vaikka kuinka kitona hoidettaisi, on kerhot ja monet muut ihmissuhteet.
Itse en myöskään olisi voinut kuvitella vieväni lapsia toisten hoitoon, he ansaitsivat jotain parempaa, rauhallisen ja kiireettömän alun elämään ja empaattisia ja sosiaalisia tuli, omaavat hyvät ihmissuhdetaidot, kaikki menestyivät koulussa ja opinnoissa erittäin hyvin! Se lapsuus vaikuttaa niin moniin asioihin ja kaikki varmasti haluavat lapsilleen sen parhaan mahdollisen. Jonkun mielestä paras on vieraan hoito päiväkodissa, omasta mielestäni se oli minun hoitoni kotona. Viisitoista vuotta siinä meni ja päivääkään en kadu, mikä olisi mahtavampaa kuin saada hoitaa omat ihanat lapsensa, ei mikään minusta! Jonkun toisen mielestä hänen lapsensa saa parempaa hoitoa päiväkodissa kuin kotona ja kenties itse on hienompaa olla työssä, se hänelle suotakoon. Se on se valinnan vapaus ja asioiden tärkeysjärjestys kullakin omansa.
No odotapas vaikka kymmenen vuotta ja tee vaikka neljä lasta siinä välissä. Voisi vaikka maailma avartua.
Niin... eipä tietenkään sulle tulis mieleen. Ja koska kaikki lapset on temperamenteiltään niin samanlaisia että voit olla varma, että kenenkään ei pitäis. Hoh hoijakkaa!
Olen saanut hoitaa omat lapseni esikouluikään asti kotona. Kuopuksen täytettyä kolme ja hoitovapaan päätyttyä, tein töitä perhepäivähoitajana.
Hyvin hoidin hoitolapset, vanhemmat oli tyytyväisiä ja lapset viihtyi. Annoin syliä, halia ja hoivaa. Ulkoiltiin ja käytiin kerhossa. Luettiin ja askarreltiin. Tavallisia asioita.
Silti, en tietenkään voinut korvata omaa kotia ja vanhempia. Toisinaan lapset tuli hoitoon puolikuntoisina. Kun kuumetta ei enää ollut, tuotiin hoitoon kun töihin oli mentävä. Meillä sitten oltiin väsyneitä, yskittiin ja pärskittiin. Kotona olis ollu paras sairastaa. Kuitenkin pphoidossa pystyi esim.ulkoiluja miettimään tilanteen mukaan, jos joku oikein flunssainen niin ulkoillaan pienempi hetki, annetaan hänen levätä. Tätä mahdollisuutta ei monessakaan pkssa ole. Vaan mennään ryhmän ja päivärytmin mukaan.
Lapset tietysti aina iloisia kun vanhemmat haki. Varmasti olisi mieluummin ollut kotona hoidossa. En kuitenkaan arvostele, hyviä vanhempia suurin osa. Ja sen huomasi lapsesta, joka sai vanhempien aikaa ja huomiota illalla ja viikonloppuisin.
Toiset myös halusi hakea heti töiden jälkeen, toiset halus käydä ensin kaupassa tai kotona kahvilla.
Mutta koin, että omilleni halusin tarjota sitä parasta mitä voin. Lapset sai rauhassa sairastaa ja parannella kotona kun olivat kipeinä. Hoitoon ei tarvinnut lähteä väsyneenä. Pääsi äidin syliin, joka rakasti. Tasapainoisia ja fiksuja ovat lapseni.
Kuten suurin osa lapsista olivatpa sitten koti/päivähoidossa
Kotivanhemmuus ei tee kenestäkään automaattisesti hyvää vanhempaa! Eikä se, että lapsi päivähoidossa kodin ulkopuolella, tarkoita että olet huono vanhempi!
Viihdyn kotona, nautin siitä, että saan itse päättää rytmeistämme, menoistamme, seurastamme, tekemisistämme.
Kun taas palaan töihin olen sidottu palkanmaksaja ehtoihin; työaikaan, paikkaan, työtovereihin jne. Ja lapset joutuvat olemaan sen ajan hoidossa olivat sitten väsyneitä, toipilaita tai ikävissään, ei auta.
Olen siis tehnyt päätökseni hoitovapaasta itseäni ajatellen ja koska tiedän päätökseni olevan lapsillekin hyväksi ei sen tekeminen ollut vaikeaa:)
t. eräs kotiäiti
Vierailija: