Kokemuksia ambulanssimatkasta?
Odottelen toista lastani syntyväksi lähipäivinä (la 2.7) ja koskapa ensimmäinen oli muutaman tunnin syöksyoperaatio, jossa ei Tyksiin asti edes keritty, on nyt suositeltu otttamaan hetimiten ambulanssikyyti kohti Turkua.
Itseä vähän jopa hävettää soittaa hätänumeroon, josko ei sitten olekaan mikään tulipalokiire ja olisin mahdollisesti kerinnyt omallakin autolla perille. Toisaalta pelottaa mitä miehiä siellä on oikein mukana?! (oma mies on päättänyt tulla autolla perässä, että pääse takaisin kotiin kätevämmin)
Onko ne koskaan ollut synnytyksessä mukana ja aikooko ne matkalla tarkistaa tilannetta lähemmin. Esikoisen kanssa siirryttiin lanssin kyydissä Tyksiin ja " sänky" oli jotain älyttömän epämukavaa. Kamala semmosessa olis liikkeessä ponnistaa=(
Onko kellään siis kokemusta tämmösestä kyydistä;
mitä kivunlievitystä on tarjolla? (viimeksihän mulla oli ihan vaan kostea paperi otsalla, että nyt vois jotain kokeillakin..)
onko kyydissäoleva alan asiantuntija?
voiko matkan aikana liikkua vai pitääkö muka maata siinä lavitsalla??
mitä jos on hirvee pissahätä? (nytkin käyn TOSI usein)
onko joku synnyttänyt vauhdissa ennen sairaalaan pääsyä?
ja miten nää suhtautuu siihen, et synnyttäjä, jolla ei varsinaista hätää olekaan, soittaa kyydin? Oon jo valmistautunu selittelemään..
Neuvolan täti ja lekuri patistavat menemään ambulanssilla ja kieltävät ensiapuun tulon. Mutta eivät tienneet edes mitä kivunlievitystä kuuluu auton varusteisiin=/
Kommentit (10)
Ja onnistuneesta synnytyksestä :)
S rv 20+2
Kiva kun tulit kertomaan kuinka kävi.
Enpä usko että ambulanssissa on muuta kun hätävalmius, kivunlievityksiä en usko sieltä saavan, ellei sitten ole ilokaasupulloa mukana...
Tähän mun pitikin kommentoida, että kukaan ei synnytä lanssiin liikkeessä, auto pysäytetään tien sivuun siksi aikaa, eihän se henkilökuntakaan pysty sinua auttamaan jos auto on liikkeessä.
Jos et viimeksi kerennyt sairaalaan niin synnytitkö omaan autoon? ihan vaan mielenkiinnolla kysyn... meidän kolmonen syntyi kans syöksyllä mutta olin silloin jo valmiiksi sairaalassa onneksi, ei olisi keretty sairaalaan.
S rv 17+4
Juu ekan kanssa tuli kiire, kun Tyksissä kehotettiin vaan takas nukkumaan ja muutenkin ei otettu ensisynnyttäjää yhtään tosissaan. Suihkusta ja kaurapussista vaan höpöttelivät.. Jäi tosi ikävä fiilis kun ite olis jo lähdössä, mutta kun aikaa supistusten alusta oli kulunut niin onnettoman vähän enkä kuulemma " huutanut tarpeeksi puhelimessa" niin olivat ohimenevää sorttia. Olis tehny mieli selvittää kuka antoi nämä neuvot ja sanoa, että ohi menivät joo, mutta lapsikin siinä siiten jo syntyi!
Mulle siis sanottiin, että kestää keskimäärin 12 tuntia ja että ole vaan kotona niin kauan kun pystyt. Tilanne muuttui radikaalisti enkä meinannu enää päästä vessan lattialta autoon. Miehelle karjuin, että aja ensiapuun etten kestä Turkuun asti. Ajattelin sekopäisenä, että tekisivät edes tänne helvetilliselle kivulle jotain, kun kerran kestää sen 12 tuntia. Ensiavussa kapsahdin ekan valkotakkisen kaulaan ja olin siinä sitten valmis synnyttämään. (onnex löyty yks vapaa huone) Eivät laittaneet enää matkaan, mutta joku ylilääkäri tuli sitten vauvan synnyttyä kyselemään, että kuka sulle on sanonut, että tänne saa tulla!
Nyt ihan alusta asti neuvolasta (kun lukevat kortista missä eka synty) on annettu erittäin vahvat terveiset, ettei paikalliseen sairaalaan ole sitten mitään asiaa. Ja kun vielä tutulle pariskunnalle kävi meidän jälkeen heti sama keissi, niin nyt siellä lukee joka paikassa seinilläkin ohjeita, ettei saa tulla synnyttämään tänne. Tämmöstä meillä täällä pikkukaupungissa...
Niin, yks lääkäri sanoi, että varusteisiin kuuluisi ilokaasu (olispa ainakin kiva kokeilla) ja toinen neuvolatäti taas sano, että on siellä jotain vahvoja kipulääkkeitä ainakin. Toivottavasti en tarvis taaskaan mitään, mutta mieltä rauhottaisi kovasti, jos jotain olisi kuitenkin tarjolla. Masennuin kovasti ekan kohdalla, kun sanottiin, ettei meillä ole täällä mitään. Olisin halunnu lähteä takas kotiin ja unohtaa koko jutun..
mutta koulutukseltani olen ensihoitton erikoistunut lähihoitaja, eli jos mun vastaus yhtään auttaa...
meille ainakin opetettiin, että kukaan ei ikinä synnytä vauhdissa, vaan mikäli kuljetuksen aikana tilanne menee sellaiseksi, että on alettava ponnistamaan, niin auto pysäytetään ja molemmat miehistöstä on avustamassa synnytystä.
kivun lievitys on todella rajallinen, mutta oletuksena on siinäkin se, että jos lapsi tulee niin nopeasti maailmaan, että sairaalaan ei ehditä (esim. tyksin alue on kuitenkin aika pieni, tilanne eri esim lapissa), on synnytys niin nopea, ettei paljoa ehditä miettiäkkään kipua.
tarvittaessahan täälläpäin suomea on medihelin lääkärikin paikalla kohtalaisen nopeasti.
toivottavasti sulla menee kaikki kuitenkin hyvin ja pääset tyksiin asti synnyttämään =) ja mitä auton soittamiseen tulee, niin soita huoletta, mummot tilaavat ambulansseja pissatulehdukseenkin, joten sulla on ihan hyvä syy soittaa se.
onnea ja tsemppiä =)
mitä ambulanssissa tehdään. Synnytys on tilanne, jossa ei voida " stay and play" vaan suoraan " load and go" ;) Kuten voi arvatakin, sairaankuljettajat joutuvat synnytyksiin harvoin, mutta toisaalta niin ihan tavan ensiavussakin (jos sairaalassa ei ole synnytystoimintaa) joudutaan synnytystilanteisiin äärimmäisen harvoin ja olet siitäkin kerran jo selvinnyt. Kivunlievitystä et ambulanssissa saa, ihan jo yksinkertaisesti siksi, että kun tilanne on " load and go" sairaanlujettajat eivät todennäköisesti tee sisätutkimusta ja muutenkaan tiedä mikä vauvan tahi synnytyksen tila on eli ei sokkona voi konsultaationkaan perusteella antaa kipulääkitystä. Etkä varmaan itsekään halua kipulääkitystä ennen kuin on arvioitu, että sitä voidaan antaa turvallisesti antaa. Ja ambulanssin liikkellä ollessa ei tehdä mitään tai ainakin hyvin rajallisesti, koska n 120km/h vauhdissa ei aleta urheilemaan. Jos pitää hoitaa, niin auto tien sivuun, hoitajat hoitamaan ja kun selvää, niin matka jatkuu.
Kaikesta huolimatta uskon, että kaikki menee hyvin. Ne synnytykset, jotka viedään ambulanssissa loppuun ovat yleensä normisynnytyksiä ilman sen kummempia ongelmia ja vauvat terveitä, varsinkin kun välimatkat lyhyet täällä etelä Suomessa eli lähes aina selvitään sairaalaan asti. Meinasin kirjoittaa, että kipulääkitystäkään et tarvitse, kun vauva tulee nopeasti, mutta ymmärrän kyllä enemmin kuin hyvin, että haluaisit kunnon lääkityksen kuitenkin.
Tilaa ambulanssi heti kun synnytys käynnistyy, äläkä häpeile sitä yhtään, apua on saatava silloin kun sitä tarvitsee.
Lähes kaikki terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat saaneet koulutuksen hätäsynnytyksen hoitoon, konsultoida voi aina (puhelimet on käytössä) ja Mediheli vapaana ollessaan lehahtaa ilmaan melkoisen nopeasti. Eli uskon, että voit olla ihan huoleti, nauti nyt vaan raskaudesta :)
Nämä ajatukset tulivat pitkän linjan päivystyspolin sairaanhoitajan kokemuksella ;)
Mun ensimmäinen synnytys oli nopea ja toinen vielä nopeampi ja kolmatta odottelen, vähän hirvittää kun asutaan täällä keskellä ei mitään ja la on joulun tietämissä, siis talvella, voi olla, että on lumipyry tai voi olla ettei ole... Mies on paljon töissä ja minä lasten kanssa kotona, kiva kesäkuussa miettiä, että mitenköhän se teiden auraus jos... Matkaan sairaalaan menee reilu puolituntia normaalioloissa ja muutakaan paikkaa ei ole liki.
Mutta se mitä halusin sulle kirjoittaa oli oman kätilöni ohje jo ekalta neuvolareissulta tänä keväänä. Lähdet heti kun vähänkään siltä tuntuu ja et jää kuuntelemaan olojasi. Ja soita ihmeessä se lanssi henkilökunta on kuitenkin saanut jonkinlaisen koulutuksen, parempi se varmaan on kuin se oma mies joka joutuisi kylmiltään asiaan, eikö?
Toivottavasti kuulemme myöhemmin positiivisen synnytystarinan täällä, onnea matkaan=)
vaikken olekaan synnyttänyt ambulanssissa. Kakkoseni synnytys oli hyvin nopea ja koska matka lohkaisi siitä reilut puoli tuntia oli se jokseenkin kaoottisen hätäinen. Sairaalaan ehdittiin kuitenkin. Kolmatta odottaessani puhuin nopean synnytyksen pelosta neuvolassa ja sain lähetteen pelkopolille. Siellä tehtiin synnytyssuunnitelma ja lupailtiin kypsän tilanteen sattuessa myös käynnistystä. Pelkäsin siis nopean synnytyksen lisäksi myös sitä että mieheni on töissä ja itsellä on hoidettavana kaksi alle neljävuotiasta. Sukulaisia ei lähimaillakaan. Paikkakunnan ambulanssihenkilökunta taas erittäin tuttua väkeä, ja vaikka luotto pelasikin ammattitaitoon nähden niin en mitenkään olisi tahtonut olla pienen paikkakunnan puheenaihe :D
Niinpä koitti tuo synnytystapa-arvio ja koska paikat oli pehmeät, suu " raollaan" ja kanavaa tuskin lainkaan niin päätettiin käynnistellä cytotecilla. Painoarviokin jo 4 kiloa. Oli helpottava tunne saada jäädä sairaalaan odottamaan syntymää. Pian se sitten tapahtuikin, heti seuraavan vuorokauden vaihduttua. Vajaa tunti aiemmin olin kävellyt synnytyssaliin hyvissä voimissa, ehdin saada kaipaamani kivunlievityksen eli suihkun ja varmasti muutakin jos olisin ehtinyt haluta :)
Tilanteesi kuulostaa siltä että käynnistelyä kannattaa ainakin miettiä ja puhua neuvolassa. Myös pelkopolilla oli mulle suuri merkitys vaikken sinänsä synnytystä pelännyt vaan " sivuseikkoja" . Tsemppiä!!
äitikolmelle (siis neljälle) rv 26+6 innokkaana odottamassa synnyttämistä
vaikka en ole lanssiin synnyttänytkään mutta useita synnyttäjiä synnyttämään työssäni ensihoitoyksikössä saatellut. Hyviä vastauksia olet jo saanutkin.
Kivunlievitystä ei ole muuta tarjolla kuin hieronta ja jos itse esim. ennättäisi (tai siis mies) lämmittää kaurapussi mukaan. Mutta kipulääkkeitä ei voida antaa (edellä mainittiin jo hyvät syyt) ja ilokaasua ei löydy. Itse en ainakaan ole lähtenyt yhdenkään synnyttäjän kohdunsuun tilannetta tarkastamaan, jotten siten lisäisi/nopeuttaisi tapahtumia. Suositeltavin asento on vasemmalla kyljellään paareilla, mutta toki istuma-asentokin on halutessa mahdollinen (paitsi vesien menon jälkeen ei suositeltava). Tosin istuessa vauvan tarjoutuva osa painaa kohdunsuuta ja tilanne voi nopeutua. Koulutus henkilökunnalta asiaan löytyy ja ainakin oman alueeni ambulansseista löytyy myös synnytyksen hoitoon tarkoitetut pakkaukset. Tosin meillä matkaakin jonkin verran jo löytyy sairaalaan.
Ai niin, ihan vain heittona vielä, että ei hoitajat välttämättä ole miehiä vaan kyllä meitä naisia sieltä löytyy ja nykyisin jo ihan kiitettävästikin ;-)
Omalla kohdalla tulee myös sama asia sitten ajankohtaiseksi, kunhan seuraava lapsosta odotellaan syntyväksi. Esikoinen kun syntyi 2 ja puolessa tunnissa ensimmäisestä supistuksesta. Sinällään ei tietysti huvittaisi synnytellä lanssiin omien kollegoiden silmien edessä, mutta siinä tilanteessa luotan heidän ammattitaitoonsa täysin. Toki toivon, että ennättäisin kuitenkin sairaalaan synnyttämään mutta jos vaihtoehto on ambulanssi niin luottamus siihen löytyy.
Mutta luottavaisin mielin vain synnyttelemään. Kerrohan sitten kuinka kävi
- ensihoitoon suuntautunut sh ja tuleva kätilö-
ja kerittiin tällä kertaa Turkuun asti!!
kiitokset vastauksista, huojensivat kyllä mieltä ja lasketun ajan jäädessä taakse paniikkikin väheni päivä päivältä.
Oltiin menossa miehen veljen häihin ja itse supisteluja tuntiessani jäinkin kirkon pihalle soittamaan ambulanssia miehen jäädessä esikoisen kanssa kirkkonmenoihin. Pyysin tulemaan vasta perässä omalla autolla ettei esikoinen joutuisi jäämään " vieraiden" (siis miehen sukulaisten..) kanssa outoon paikkaan.
Matka meni mukavasti ja miehet olivat oikein kivoja (hiukan huolestuneen oloisia..) Päästyäni sairaalaan soitin miehelle, että kyllä voisit jo lähteä, kun en oikein pysty enää istumaan käyrällä. Kätilökin, että istu siinä nyt ekax vaikka tunti..heh.
Joo ja hätäkeskukseen ei tarvinnu ollenkaan selitellä. Sanoin kyllä ihan suoraa, että voi kai nämä supistukset mennä ohikin, enkä tosiaan haluaisi, että joku kriittinen tapaus joutuu odottelemaan kyytiä mun takia. Sieltä sanottiin, että on erittäin aiheellista soittaa lanssikyyti ja laitetaan heti tulemaan. Jäi kiva fiilis=)
Poika syntyi ilokaasulla auteltuna neljä tuntia siitä, kun olin soittanut kyydin eli ihan sopiva aika. Ei liian pitkä kärsimykselle, muttei mikään syöksyvä maailmaan tulokaan.
Kiire tuntui olevan (halusivat varmaan muutkin ikimuistoisen syntymäpäiväajankohdan) kun jouduttiin oleskelemaan kolme tuntia kahestaan (mies lähti viemään ekaa nukkumaan) ja sitte ku joku vihdoin tuli kääntymään ja tuomaan syötävää, niin kukaan ei sitte tullukkaa ottamaan lasta mittauksiin. No, sitte ikuisuuksien päästä lapsi pestiin ja puettiin ja annettiin lupa mennä suihkuun. Ihmettelin, etteivät saa lasta hiljaiseksi hetkeksikään siinä suihkutellessani, mutta kun tulin takaisin synnytyshuoneeseen, oli vauva laitettu yksinään vaa´alle oottelemaan. Ei ihme että huusi kun syötävä=(
Yhen päivän viihdyin kuuntelemassa kuorsaavia kämppiksiäni ja nyt taas opeteltu ihanaa vauvantuoksuista arkea=)