Kurkistus lestadiolaisten suviseuroihin
ja stereotypioiden tuolle puolen
Harvaan uskontoryhmään liittyy yhtä paljon uskomuksia ja ennakkoluuloja kuin lestadiolaisiin. Kaikki tietävät, mitä he eivät tee. He eivät juo alkoholia, katso televisiota tai harrasta esiaviollista seksiä. Mutta miksi? Entä miltä yli sadan vuoden takaiset perinteet tuntuvat lestadiolaisnuorista? Näihin kysymyksiin hain vastauksia viime viikonloppuna vanhoillislestadiolaisten suviseuroissa Sotkamossa.
Palasin viikonlopun yli jatkuneista suviseuroista viime yönä. Päässäni soi vieläkin alueen kaiuttimista lukuisaan kertaan veisattu Siionin laulu 192 " Oi katsohan lintua oksalla puun" . Suviseurojen tunnelmaa on vaikea kääntää sanoiksi. Tämä laulu onnistuu kuitenkin taltioimaan edes jotenkuten sen huolettomaan tunteen, joka jäi viikonlopusta päällimäisenä mieleeni.
Oi katsohan lintua oksalla puun
Se laulaa niin kauniisti aina
Se korkeimman kiitokseen aukaisee suun
Sen mieltä ei huolet ne paina
Se laulaen Luojaansa kiittää.
Heti alueelle saavuttuamme lestadiolainen kuvaajaparini antoi yhden neuvon: " Älä ole ahne" . Pian minulle selvisi, mitä hän tarkoitti. Suviseuroissa kaksi erilaista maailmaa kohtasivat, kun toimittajat yrittivät minuuttiaikataululla nyhtää haastatteluja rauhallista viikonloppua viettäviltä seuravierailta.
Tulos ei aina miellytä. Jututtamani lestadiolaisnuoret olivat sitä mieltä, että suviseuroja ja lestadiolaisia koskevat artikkelit eivät anna oikeaa kuvaa heidän elämästään ja uskostaan. Palstalle päätyvät aina samanlaiset kuvat suurperheistä ja jutuissa hehkutetaan, kuinka paljon pitsaa suviksissa taas kerran meni.
Usein puhutaan säännöistä, siitä mitä EI saa tehdä. Harvemmin puhutaan siitä, mitä lestadiolaiset tekevät. Suviseuroissa he tapasivat ystäviään, istuskelivat nurmikolla, söivät jäätelöä ja pysähtyivät välillä kuuntelemaan suuressa teltassa pidettyjä puheita.
Olen kuullut usein sanottavan, että uskovaiset eivät ajattele omilla aivoillaan, vaan toimivat ulkoa opittujen käskyjen mukaisesti. Tapaamani nuoret aikuiset saavat ajattelemaan toisin. Nuoret olivat matkustelleet, nähneet maailmaa ja punninneet eri vaihtoehtoja. Uskonasioistaan he puhuivat avoimesti ja kiertelemättä.
Töiden takia suviseurat olivat vasta toinen tapahtuma, johon olen tänä kesänä osallistunut. Ensimmäinen oli Raumanmeren juhannus. RMJ:ssä tuntui parin tunnin jälkeen, että jokainen päivä on liikaa. Suviseuroilla tapaamieni humorististen ja oman paikkansa löytäneiden nuorten seurassa asioista olisi voinut jutella illan jos toisenkin.
Viikonloppuna käymieni keskustelujen antiin voi tutustua ensi viikonvaihteen Satakunnan Kansassa. Jutussa ei kuvata kymmenenlapsisen perheen superäitiä tai kerrota, kuinka paljon pitsaa suviseuroissa syötiin(sunnuntaihin mennessä 4 100 kg).
Kommentit (6)
Meidän mummi lauloi minulle sitä aina ollessani lapsi ja nyt haluaisin opettaa sen lapsilleni, mutten ole sitä löytänyt. Miten siis ne muut säkeistöt menee, kun itse en muista kuin yhden ( siis sen ensimmäisen ).
kondomivarastot tyhjiksi.
" Kerran vuodessa porukalla pijetään hauskaa!"
JOTKA NÄYTTÄVÄT IHAN NORMAALEILTA NUORILTA! OOH, MIKÄ UUTINEN! Saatetaan jopa mainita että nuoret ovat pukeutunueet trendikkäästi merkkivaatteisiin tai heitä ei erottaisi rockfestareiden yleisöstä. :)))))
" OI, KATSOHAN LINTUA OKSALLA PUUN
1. Oi, katsohan lintua oksalla puun.
Se laulaa niin kauniisti aina.
Se Korkeimman kiitokseen aukaisee suun.
Sen mieltä ei huolet ne paina.
Se laulaen Luojaansa kiittää.
2. Ei kylvä, ei niitä, ei myös kokoa.
Se vastaisten päivien ruokaa.
Vaan aina sen mieli on riemuisena.
Ei huomisen huolista huokaa.
Vaan silti ei puutetta kärsi.
3. Se laulaen aamulla alkavi työt.
Ja päättää ne laululla illoin.
Niin rauhassa oksalla nukkuu se yöt.
Kuin vuode ois peitetty villoin.
Ja kattona sillä on taivas.
4. Oi, jospa kuin lintunen päiväni vain.
Myös kiittäen alkaa mä voisin.
Ja murheetta, vaikkakin puuttehissa.
Mä ain Isän hoidossa oisin.
Ei lapsensa tarvitse surra."
Siellä ei ainakaan kukaan tukehdu oksennukseensa sammuneena ja kavereiden hylkäämänä...