Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
" Kiva" seurata, kuinka omat mielenterveyden ongelmat ovat syntyneet...
29.06.2007 |
Nyt kun itsellä on lapsi ja sen vie mummolaan nimittäin.
Esimerkki: lapsi kiukuttelee, ei halua laittaa päälleen tiettyä vaatetta joka olisi tärkeä saada päälle. Aikansa yritettyään mummo sanoo katso, nyt mummolle tuli paha mieli. Mummoa rupeaa ikkettämään! Kuka nyt lohduttaa mummoa? Kuka lohduttaa mummoa. Ja niin edelleen. Lapsi hämmentyy, lopettaa kiukuttelun. Myöhemmin lapsi sanoo toisessa tilanteessa että ei saa tehdä noin, mummo suuttuu ja sitten sitä rupeaa itkettämään.
Eipä ihme, että koko ikäni olen kärsinyt aivan järkyistä syyllisyydentunteista. Mitään en voi itselleni pyytää tai koskaan keneltäkään mitään vaatia ilman että tajuton syyllisyyden aalto hyökkää päälle. Nyt vasta kun olen nähnyt mummon/äitini in action, ymmärrän mistä se johtuu.
Kommentit (6)
Minun on aina pitänyt olla kiltti tyttö, siskoni sen sijaan on saanut purkaa paineitaa ihan koko suvun edestä... Jos minä olen joskus ollut pahalla tuulella, äitini on heittäytynyt marttyyriksi, että kuinka sinä nyt noin vaikka hän niiiin parhaansa tehnyt jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki olen tehnytkin. Mutta kun tässä tapauksessa syy on kyllä äidissäni, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Nyt kun olen asian ymmärtänyt, mun on myös hyvin paljon helpompi hallita tätä ongelmaa. Aikaisemmin syytin vaan itseäni luuseriudesta, kun en millään meinannut pärjätä näiden syyllisyysongelmien kanssa. Jatkuva syyllisyys pienimmästäkin asiasta oli todella raskasta ja aiheutti suuria ongelmia esim. parisuhteeseen.
Mua helpotti aivan äärettömän suuresti ymmärtää, että syyllisyydentunteeni ei ole synnynnäistä luuseriutta minussa, vaan kasvatuksen tulos. Ja mieheni ymmärtää käytöstäni nyt myös paljon paremmin.
ja itselläni on voimakkaat syyllisyydentunteet ja itseinhoa. Mutta en vie lastani mummon (=äitini) hoiviin! Älä vie sinäkään, jos välität lapsestasi.
Mutta ymmärrän sinua.
Sekä minä että toinen sisarus ollaan jouduttu käymään terapiassakin vuosien varrella.
Eikä mummo pysty lastenlapsia " pilaamaan" siinä pienessä ajassa minkä ne viettää siellä. Muuten on rakastava mummo ja lapset tykkää. Se on vaan aivan pihalla, itsekin ylikiltti, kotoaan tietysti oppinut tällaiset toimintatavat.
Vierailija:
Mutta, ketä se auttaa että hakee syyllistä ja katkeroittaa mielensä??
Liian monta aikuista olen nähnyt, että koko elämänsä antaa katkeruudelle ja muut kärsii siitä, ennenkaikkea katkera ihminen itse.
Alue: Aihe vapaa
Mutta, ketä se auttaa että hakee syyllistä ja katkeroittaa mielensä??
Liian monta aikuista olen nähnyt, että koko elämänsä antaa katkeruudelle ja muut kärsii siitä, ennenkaikkea katkera ihminen itse.