Mieheni haluaa eron 12 vuoden jälkeen...
Kertoi sen eilen. Meillä on mennyt ihan ok. Vähän enemmän ollaan toki oltu kaveripohjalta, nyt kun neljäskin syntyi.
Olen ihan shokissa. Mies lupasi muuttaa pois puutalostamme, ja saamme jäädä tänne asumaan.
Mies sanoi, ettei eroon liity kolmatta osapuolta, mutta kovasti firman puutarhajuhlissa katseli erästä todella näyttävää kolleegaa, joka oli selvästi myös kiinnostunut.
En osaa jäsennellä tätä nyt yhtään. Vauva nukkuu ja mies otti isommat mukaan mummulaan täksi päiväksi.
Selviänkö ikinä yksin neljän kanssa yksin? Olen ollut kotona kohta kymmenen vuotta. Oikiksen opiskelut ovat vielä kesken. Vauva on 3 kuukautta. Mitä teen?
Kommentit (61)
saat jäädä vauvan kanssa taloonne ja lapset on isällään suurimman osan aikaa. Ei sillä ole oikeutta lähteä yksin huitelemaan kollegan kanssa kesänviettoon ja jättää sua huoltamaan neljää yhteistä lastanne yksin. Joten lapset isälle sit!
Panehan isoimmat isin mukaan. Voi halut lähtemiseenkin kadota :-).
Kohtuutonta jättää sinulle 4 lasta yksin hoidettavaksi, älä suostu!
Järkytyshän se on mutta kyllä sinä selviät lasten kanssa, olet vahva nainen.
Tai voithan sinä myös ilmoittaa miehelle että keskityt nyt opiskeluihin, mies saa hoitaa lapset. Voi olla tosin että miehen romanssi näyttävän kollegan kanssa siitä hieman kärsisi.
Voit tietysti myös antaa lapset isälleen huollettavaksi kunnes saat opintosi päätökseen ja työpaikan. Mutta se on aika rankka vaihtoehto eikä mikään tietysti takaa, että miehesi haluaa lapset. Toivon sinulle jaksamista, asiat selviävät aina lopulta.
tottahan se on. Tapellaan käytännön asioista ja yritetään samalla olla keikuttamatta venettä liikaa, että arki sujuisi.
Sisko ja veli...
ap
Älä oikeasti pidä itte kaikkia. Väsytät itsesi loppuun. Sinullakin on oikeus elämään, ei pelkästään miehelläsi.
Me selvittiin 3 lapsen pikkuvauva-ajat ja nyt suhde parempi kuin koskaan. Se intohimokin palautui! Toivottavasti ette ero nyt " turhaan" niin moni katuu jälkeenpäin. Voisitteko kokeilla jotain pariterapiaa tai vastaavaa?
Miehesikin on varmaan väsynyt ja kyllästynytkin ainaisiin vauvaitkuihin ja valvomisiin. Se on ihan ymmärrettävää. Nyt vain hakee siihen helpotusta ihan väärästä suunasta.
Yrittäkää puhua!!!
Ja miehelle vastuuta lasten hoidosta. Ota hirtehisellä huumorilla vastaan mitä tuleman pitää. Vahvista naisellista itsetuntoasi. Itke ja naura. Nyt on aika itsenäistyä lopullisesti. Et ole kenestäkään (= miehestäsi) riippuvainen, mutta toki odotat, että mies hoitaa puolet lastenne tarpeista.
Miettikääpä itse haluaisitteko 10 kotiäitivuoden jälkeen elää erossa esim. kahdesta vanhemmasta lapsestanne.
t. yhden lapsen etä- ja yhden lapsen lähivanhempi pakon edessä
se kollega sieltä kesäjuhlista liittyy tähän juttuun enemmän kuin mä tiedän. Itse olen väsynyt ja turvonnut ja arkinen. Se oli kuin jostain amerikkalaisesta saippuaoopperasta. Freesi, laiha, laitettu.
Pitää varmaan tehdä lista asioista, joista puhua. Pelottaa vaan kovin.
ap
Vierailija:
Miettikääpä itse haluaisitteko 10 kotiäitivuoden jälkeen elää erossa esim. kahdesta vanhemmasta lapsestanne.
t. yhden lapsen etä- ja yhden lapsen lähivanhempi pakon edessä
Että jos ap " uhkailisi" miestä sillä, että hän saa isommat lapset hoidettavakseen, voisi mies miettiä uudemman kerran eroa. Monesti tuntuu, että kun mies on väsynyt tilanteeseen, hänen on vain niin helppo lähteä. Ja jättää koko paletti pyöritettäväksi puolisolle.
Sanoisin ap:nä, että jos joku tuossa lähtee, niin se olen minä(+vauva)!
Varsinkin ilman tutkintoa ja työkokemusta työttömyyskortistossa tai kotihoidontuella ja elatusavuilla kitkutellessa. Jos on tarkoitus vielä opiskella ja työllistyä kun se vauvakin kasvaa niin se on kaikista helpointa tehdä nopeasti kun voi keskittyä opiskeluun eikä neljän lapsen hoitoon, kouluun, päiväkotiin ja harrastuksiin kuskaamiseen.
Tiedä vaikka mieskin miettisi asiaa vielä uudestaan kun ei pääsekään viettämään iloista ja huoletonta poikamieselämää.
useimmiten kantaa päävastuun lapsista ja arjesta. Se on isompi osa elämää kotiäidille, kuin isälle, joka tekee päivät töitä.
t. se etä- ja lähi-
vaan tavan vuoksi? Varmaan aika harvalla itse rakkaus kestää loppuelämän, minun mielestäni hyvä kaveruus kantaa pitemmälle. Välillä on sitten himokkaitakin kausia. Miksi ei voisi vaan jatkaa yhdessä ja vaikka salaa haaveilla välillä toisista jos kerta on pakko? Mulle kävi nimittäin ihan samalla tavalla kuin ap:lle, voimia sulle. Minä selvisin, rankkaa se oli.
Haluaisin tietää kenellä on intohimo kukkeimmillaan vauva-aikana, kun on vielä kolme muuta lasta perheessä. Miehesi on törppö, koita jaksaa!
Eihän toinen voi vain ' liu' eta' tilanteesta, jos on arkista. Syitä varmasti on - tai siis täytyykin olla - mutta tuo arvuuttelu mikä ap:llä nyt on, on vielä lisälasti tuossa vaikeassa tilanteessa. ASiat pitää selvittää, muuten jatkosta ei tule yhtikäs mitään.
Ainahan sanotaan, että miehen on helppo lähteä, kun on uusi kiikarissa, mutta ei tuo nyt varmaan kaikkien kanssa päde.
Puhukaa, keskustelkaa :-)
Jos ei tähänkään asti ole laittanut tikkua ristiin lastensa eteen niin nyt on viimeinen hetki tai muuten huomaa ettei lapset tunnekaan isäänsä enää. Eron jälkeen helposti vieraantuu jos tapaamiset on vain viikonloppuisin ja työkiireiden takia harvenee ja uusi vaimokaan ei halua että neljä lasta tulee mellastamaan rauhalliseen kotiin jne.
Älä anna sen unohtaa velvollisuuksiaan! Kyllä siinä uusi vaimo äkkiä kyllästyy, kun ovesta ryntää neljä nälkäistä vaativaa suuta.
Naiselle hyvä tekosyy ikuiseen ylioppiluuteen on lapset. Oma kurssikaverini kolmine lapsineen on aina iäti " gradua vaille valmis" . Miehellä vastaava tekosyy on työ.
Oma tätini opiskeli 60-luvulla yksinhuoltajana ja vuorotyöläisenä itselleen maisterin paperit. Siihen aikaan ei isät paljoa hoitovastuuta ottaneet. Ai niin, mutta hänellä olikin vain yksi lapsi.