HYväosaisuus periytyy

Koulutus tutkimusten mukaan periytyy. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset kouluttautuvat itsekin, tutkimukset (Hesarissa oli joskus) ja omat kokemukset sanovat. Ehkä kotona arvostetaan koulutusta, on aina korostettu koulutuksen tärkeyttä tms. En tiedä. Monilla akateemisilla aloilla on hyvät palkat (TKK, lääkis, oikis, kauppis...)



Sitten tietysti suora rahan periminen. Auttaa monessa asiassa.

Kun joskus valmistuu. Saa putkimiehenä todella hyvät ansiot.

lääkäreiden lapset, joilla on kontakteja.



Akateemiset kannustavat ja ovat esimerkkeinä opiskeluissa.



Raha tulee rahan luo.

Putkimiehet hankkivat hyvin ja luetaan varmaankin taloudellisesti pärjääviin. Hyväosaisuuden voi käsittää niin monella tavalla.



t 2

rahalla saa koulutusta (mm. yksityiset opistot), terapiaa, yksityislääkäreitä yms. Ei ole asiaa, mitä rahalla ei saisi. Tosin vanhempien täytyy sen verta jälkikasvustaan välittää.

Suomalainen koulusysteemihän on siitä hyvä, että aika lailla " sosiaaliluokasta" riippumatta voi korkeakouluttautua, jos vain lukupäätä ja älyä riittää. Eikö se ole juuri tavoite, että korkeakouluihin pääsevät lahjakkaimmat taustasta riippumatta? Ja kun älykkyys periytyy, niin tietysti heti toisen sukupolven kohdalla pitäisikin olla korkeakoulutettujen lapset yliedustettuina korkeakouluissa.

Sisko ja minä ollaan duunariperheestä. Siskolla ÄO 136 ja mulla 120.

Minulla on myös huippuälykkäitä ystäviä jotka todellakin viihtyy liukuhihnahommissa koska eivät arvosta koulutusta ja ovat kouluaikoina pitkästyttyään kaiken helppouteen niin, että eivät edes viitsi opiskella ja sitten on näitä joilla mielenterveys ei kestä. Kaikilla tosin on yhteinen nimittäjä. Vanhemmilla joko ei ole koulutusta tai korkeintaan opistotason tutkinto.

Kertoo muuten jotain sinusta, että uskot muutaman yksittäistapauksen voimalla todistavasi asianlaidan muuksi ;)

Miten on jos syntyy kurjiin olosuhteisiin onko valinnan vapautta?

Lahjakkuus, sosiaalinen asema ja koulutus muodostavat huomattavasti monimutkaisemman yhtälön kuin mitä tuolla valitutpalat totuudellasi esität.

Onko joku valinnut vangin roolin siitä vain jos vanhemmat ovat sitä. Onko ihmeisellä vapaata tahtoa?

Varakkaista perheistä tulevat pääsevät helpommin vaikeisiin paikkoihin opiskelemaan kalliiden pääsykoekurssien avulla. Jos ei tarvitse ottaa opintolainaa eikä tehdä töitä, voi valmistua nopeammin ja pääsee tienaamaan nopeammin. Hyvissä asemissa olevat vanhemmat voivat suhteillaan auttaa työpaikkojen saannissa.



Ja tosiaan älykkyys auttaa pääsemään hyväpalkkaisiin töihin. Älykkyysosamäärä ei mittaa kuin erästä älykkyyden osaa ja sitäpaitsi 120 ei ole vielä mitenkään erityisen hyvä äo (ja riippuen siitä, miten on testattu, ei välttämättä edes luotettava).

Miten minä olen voinut päästä, kun äitini on apuhoitaja (aiemmin oli vielä sellainen ammattinimike, ei ole enää) ja isäni oli kirvesmies?



Kyllä se on niin, että yliopistoon kuten kaikkiin muihinkin kouluihin otetaan pääsykokeiden tai aiempien koulutodistusten perusteella.



Ihan vain tiedoksi sinulle. Ellet ollut provo ja taas haksahdin...

Sitten tutkittu juttu on että äidin koulutustaso on ätrkein lapsen koulumenestystä ennustava seikka.

Tuoreessa brittitutkimuksessa esimerkiksi todetaan, että nykypäivän työväenluokalta puuttuu halu nousta keskiluokkaan. Vielä sotavuotien jälkeen tämä oli todella yleistä ja moni siinä onnistuikin.

Nykyisen työväenluokan edustajilla taas on aiempaa vähempää mielenkiintoa nousta tuloasteikossa ylöspäin. Tämä siis Briteissä, tiedä sitten Suomesta.

Sen kummempia kirjoja siteeraamatta, ihan mutu-tuntumalta sanoisin, että kyllä se vanhempien asenne ja tuttavapiiri yms vaikuttavat valintoihin. Oma äitini esim piti haihatuksena sitä, kun olin peruskoulun jälkeen hakemassa sisätautikirurgian sairaanhoitajan opintoihin. Opinnot olisivat olleet toisella paikkakunnalla.

Olin nuori, eikä tämä nyt ollut mikään unelma-ammatti, vain järkevä opiskeluvaihtoehto, niin jätin sitten hakematta ja menin kauppikseen. Sittemmin aloin lukeman avoimessa korkeakoulussa mm sosiologiaa ja kulttuurihistoriaa, niin taas sain kotoani vanhemmiltani näitä haihattelu-kommentteja.

Vähän kuin tyyliin " etkö ymmärrä mistä olet kotoisin, mikä oikein luulet olevasi kun haahuilet yliopiston suuntaan" . Nyt opintoviikkoja takana avoimessa viitisenkymmentä. Kun perhetilanne sallii, aion hakea opinto-oikeutta.

Uskon, että ei kukaan akateeminen vanhempi olisi kauhistellut jos lapsi olisi halunnut opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Työväenluokkaisten vanhempien odotukset taas ovat alempana, kuten nyt tämän oman äitini kohdalla, joka piti akateemista tutkintoa aivan huuhaa-hommana - eihän hänen tuttavissaan ollut ketään akateemista.

lapset painostetaan lähtemään ns " hyviin ammatteihin" , vaikka taipumukset osoittaisivat ihan muualle. Surullista.

Ja yksi ei-niinkään-vähäpätöinen juttu on se, missä perhe asuu. Lapsen on paljon helpompi ns. päästä piireihin (hyviin kouluihin ja harrastuksiin ja kaveriporukoihin), jos hän asuu Eirassa kuin Kontulassa! Tuohon vaikuttaa jo mahdollisuuksien sijainti (hyvät tarhat ja koulut ja harrastukset lähellä), mutta myös se, millaisia ihmisiä lapsi tapaa lähiympäristössään. Onko elämisen mallina lähiöräkälän edessä tappelevat kansallisasuiset kännikalat vai naapurin geenitutkija, akatemiaprofessori ja kansallisoopperan pianisti...

Vaikka vanhemmat matalapalkalla, niin kaikilla on ainakin vielä oikeus maksuttomaan koulutukseen. Ja jos kotona siihen kasvatetaan ja kannustetaan, niin ei se tosiaan ole rahasta kiinni...



Oikeastaan päinvastoin; ainakin suurten ikäluokkien vanhemmat kannustavat lapsiaan kouluttautumaan kun heillä itsellään siihen ei juuri ollut mahdollisuutta.



Se sitten on eri asia, onko korkea koulutus avain onneen ja hyville palkoille; itse en pistä yhtään vastaan jos poikani päättää hakeutua esim. putkimieheksi jos ainoastaan palkasta puhutaan...



T. myyjän ja raksamiehen tytär, tradenomi ja FM

Korkeasti kouluttautuneissa perheissä arvostetaan (tilastollisesti) enemmän kouluttautumista valkokaulusammatteihin. Osaksi poikien kohdalla kyse on myös maskuliinisuuskäsityksistä - miehisenä pidetään lihaksia ja fyysisyyttä vaativia työtehtäviä, ja konttorissa istumista pidetään helposti " neitimäisenä" - ainakin aikaisemmin näin eri ammatit on mielletty. Tosi mies siis tekee jotain ruumiillaan, se on ollut arvostettua. Ehkä mieskuvan monipuolistuttua tähänkin tulee muutos ja arvostukset siten muuttuvat?



Aivan varmasti monet amislaiset tai kokonaan kouluttautumattomat ovat älykkäitä, kuten myös monet akateemiset ovat vain korkeintaan keskitason ajattelijoita. Koulutusvalintoihin kun vaikuttaa niin monet muutkin tekijät kuin vain lahjat ja äly.

Elämänkokemukseni myötä olen huomannut, että pelkästään koulutustaso ei vielä kerro ihmisen sivistyksestä, viisaudesta tai älykkyydestä koko totuutta. Saati sosiaalisista taidoista ja miellyttävyydestä.

Alemmalla koulutustasolla olevat vanhemmat eivät välttämättä kannusta opiskelemaan, koska tietävät ettei se tuo parempaa palkkaa. Omat vanhempani kannustivat, koska aikoinaan heillä ei edes ollut mahdollisuutta opiskella (toinen suoraan kansakoulusta töihin ja toinen kesken ammattikoulun). Lisäksi kun on painanut kesätöissä liukuhihnahommia niin opiskelu maistui ja tiesi mitä tulevaisuudeltaan ei halua.