**KESÄKUU-07 viikon 26 kuulumisia.**
Noh, missäs te kaikki luuraatte? Päätin pistää pinon pystyyn vihdosta viimein, kun en ole sitä aiemmin ainakaan täältä huomannut. Anteeksi, jos on vaan epähuomiossa jäänyt huomaamatta. Pistetääs, vaikka väsymyksen piikkiin.;)
Mitenkäs teillä voidaan? Ollaan toivuttu synnytyksestä? Alkanut arki rullaamaan? Jne.
Tänne kuuluu edelleen pääsääntöisesti hyvää. Täti lähti kotiinsa ja mies painaa entiseen malliin hommia raksalla ja oman firmansa hommissa. VÄlillä hajottaa nuo miehen kiireet, mutta yhteistä kotiahan se toki rakentaa ja firman asioissa on vähän niin, että silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Joskus vaan väsyneimpinä hetkinä meinaa tämä totuus unohtua, kun käytännössä yh:na on aamusta iltamyöhiin. Mutta siis ihan suht hyvin täällä pärjätään ja voidaan arjen pyörityksen keskellä.:) Kun ei niuhota siivousten ja ym. velvollisuuksien kanssa kauheasti.
Meillä nukutaan ihan älyttömän hyvin tällä hetkellä.:) *koputtaa puuta* Vauva on alkanut löytää ilmi selvästi jonkinlaista rytmiä. Eli syö kerran yössä n. 02.00-03.00 ja seuraavan kerran 06.00-07.00. Päivälläkin tuntuu, että nukkuu kolme pitempää pätkää. (aamulla, päivällä ja illalla) Ja loppu aika sitten seurustellaankin. Syö edelleen hyvin ja ahnaasti ja käsi tuntumalla on kasvanutkin paljon, mutta tarkkaa painoa en tiedä, kun seuraava neuvola on vasta 3.7 ja edellisestä on jo reilu pari viikkoa aikaa.
Esikoista ei voi, kun kehua miten kultaisesti edelleenkin tilanteeseen ja uuteen perheenjäseneen suhtautuu.:)
Onkos teillä milloin tarkoitus viettää ristiäisiä?
Me lyötiin vasta eilen tarkka päivä lukkoon ja meillä ristiäisiä vietetään, vasta su 5.8. Oli järkevin ja paras päivä kaikille, kun meille ristiäisvieraat tulee pitkän matkan päästä, osa toiselta puolen Suomea ja minun sisaruksia tulee Ruotsista ja Italiasta saakka juhlimaan pienokaistamme niin oli pakko heidän takia venyttää noita juhlia noin pitkälle loppu kesään.
Halutaan pitää nimi salassa ristiäisiin saakka, mutta nyt saa olla vaan kieli keskellä suuta, että ei karkaa nimi vahingossa, kun me jo vauvaa kutsutaan tulevalla nimellä keskenämme kotona.
Tulkaahan muutkin kertomaan kuulumisianne. Jatketaan turinointia tälläkin puolella jahka aina kiireiltämme ehdimme.
Tuuli@ ja tyttö 1kk 2vrk
Kommentit (34)
Ajattelin taas tulla kurkkaamaan tälle puolelle, josko meille olisi omaa pinoa, johon voisi mieltään purkaa, kun ei tuonne odottajiinkaan viitsi toisaalta omia harmistuksia mennä purkamaan kun vauva kuitenkin on jo olemassa (ja omaa laiskuuttaan ei ole tullut tänne omaa pinoa pystytettyä vaan odotettu " valmista" ). No, ei meillä sen " kummempaa" harmistusta ole kuin että poju ei oikein tahdo saada painoaan nousuun. Toki tuttu " vaiva" jo edellisen kohdalta jolloin auttoi tehostettu lisämaidon antaminen ja niin on näköjään tehtävä taas :( Odotin niin, että oma maito riittäisi - no miksi riittäisi nyt kun ei ole kahdella ensimmäiselläkään riittänyt?! Mutta silti toiveet oli korkealla ja tänään punnituksessa sai vaan todeta, että vauvan paino oli vielä viime viikosta laskenut 10 grammaa. Virkeä ja jäntevä poika on, mutta kun ei vaan paino nouse, niin ei nouse. Ja omasta mielestä olen jo lisämaitoa antanut melko " kiltisti" ja olin aivan varma, että syntymäpaino olisi jo saavutettu edes lähestulkoon (poika nyt 2 vkoa 1 pvä). Edelleen ollaan melkein 300 g miinuksella :( Sairaalasta lähtiessä painoa oli 100 g enemmän.. Mutta ei auta itkut, lisämaitoa annetaan siis tällekin ja kasvatetaan sillä hyvinvoiva ja toivottavasti terve poika - ihan niin kuin siskonsakin.
Muuten meilläkin kaikki hyvin, siskot tietysti välillä kaipaavat äitiä omiinkin leikkeihinsä, mutta kovasti on selitelty että ei vauva noin pieni ja riippuvainen kauaa ole. Keskimmäinen varsinkin tahtoo kiukutella, kun häneltä vietiin " vauva-asema" . Mutta periaatteessa samalla tavalla arki rullaa kuin ennen vauvaakin. Vauva nukkuu ihan kivasti yöt - yöllä on vaan tissillä, kuten siskonsakin, koska en niin haluaisi pullojen kanssa yöllä " leikkiä" .
Ristiäiset on meillä heinäkuun lopussa, koska sitten elokuun alussa on rallia ym. ja suurin osa ristiäisiin tulevista on vielä heinäkuussa lomalla, joten siinä mielessä " helppo" järjestää silloin. Nimi on meilläkin valmiina, yritetään salailla sitä, mutta kutsumanimestä on lempinimi, joka varmaan tulee olemaan paljon sitten myöhemminkin käytössä, jota nyt käytämme kaikkien kuullen - on vaan sanottu että tyttöjen sadussa oli sellainen ja tytöt ehdottivat vauvan nimeksi sellaista jne.
Mutta täytyy lähteä katsomaa välipalaa tytöille ja itsellekin.. Kasvua kaikille enempi tai vähempi kesäkuisille :)
-sykkis ja poitsu 2 vko ja 1 pvä
En tiedä onko muilla, mut meillä ainakin kärsitään vauvan masuvaivoista. :/ Niitä on ollu kyllä lähes alusta asti, mut ovat nyt viikon ollu ihan tosissaan riesana. Itkee ainakin 3h päivittäin ja muutama päivä ollu jo kitinää ja ähinää vuorokausi läpeensä. Tänään sit pulauttelut on lisääntyny yms ja kahden allergisen lapsen äitinä alan kuvitella, että kolmaskin on allerginen. Reladropsit ja cuplatonit ei tehoa ja nyt aion kokeilla imetysdieettiä. Siis itse en käytä lehmänmaitoa, toivottavasti poika siitä siis saa helpotusta oireisiin ja me vanhemmat yöunet takaisin.
Muuta mulla ei tällä hetkellä päässä jaksa liikkuakaan kuin, että miten saadaan nuo itkut kuriin ja unta. JOten en enempiä viitsi masentaa muita jutuillani. Vauva on silti suloinen pikkuherra ja isot siskot on niinhullaantuneita veljeensä että pitää niitä koko ajan hätistää tiehensä, jos hetkeks saadaan poika unille. :D
Hulda ja Nuutti 17vrk
tulkaahan muutkin vauvalliset kertomaan kuulumisia!!
Meillä poika tänään viikon!! Ihana poika onkin, nukkuu loistavasti, syö hyvin ja kakkaa säännöllisesti. Ei juuri itkeskele. Seurailee tarkkaan ympäristöä jo sen minkä silmät auki pysyy...yölläkin kun herää niin pieni tirinä kuuluu kopasta ja sit ottaa tissiä ja taas jatketaan unia.
Toissa päivänä käytiin calmetoimassa vauva ja siinä sitten lääkäri huomasi (vasta) et solisluu on mennyt poikka, mutta jo luutumaan päin joten ei sitäkään tarvii varoa enää. Paino on lähtenyt nousuun todella hienosti, mut ei kyllä ollut epäilystäkään kun jätkä on jatkuvasti tissi suussa.
Mulla ei niin loistavasti oo lähtenyt käyntiin, maanantaina löydettiin taas kerran veritulppia jalasta, pinnallisia mut kuitenkin, läpimitta oli tällä kertaa 2 cm. Nyt sit pistän hepariiniä aamuin illoin mega-annokset kaks viikkoo ja sit vielä neljä viikkoo lisää pienemmällä annoksella. Sit katotaan uudelleen tilanne, voi olla et joudun jatkossakin pistämään...perkele! Mut sainpahan ainakin lähetteen kiireellisenä sinne suonikohjuleikkaukseen.
Mies on hienosti mukana hoitamassa vauvaa ja isosiskoa..isompi tyttö on vielä mummolassa..ens viikolla sitten ollaankin koko porukka koossa.
On muuten luxusta kun molemmat pikkuset nukkuu samanaikaisesti!!
Ristiäisistä vielä, meillä ei niitä vietetä koska lapsi saa uskonnon isänsä mukaan. Nimi on jo käytössä ja kaikkien tiedossa, nimi tarkoittaa yöllinen vieras ja aamun tähti suomennettuna. Huomenna soittelen lastenvalvojalle isyyden tunnustamisaikaa ja sit vaan viedään paperit maistraattiin ja that' s it. Meillä ei sen kummemmin juhlita.
Nyt menen ansaitusti makaamaans soffalle ja telkkaa kattomaan.
Kuumetta ja poika 1vko ja tyttö 1v 4kk ja toinenkin tyttö 12 v
Meillä arki menee hyvin. Synnytyksestä olen toipunut hyvin (eppari haava on hyvin parantunut ja painoa enää jäljellä 3 kiloa (jippii...)). Tosin synnytyksen jälkeen (eppari haavan takia istuin vinossa ja tuin vartaloa vasemmalla kädellä) sain jännetuppitulehduksen vasempaan ranteeseen. Tämä vaiva minulla on vieläkin ja synnytyksestä on nyt aikaa jo 4 viikkoa.
Vauva syö 2,5 tunnin välein päivin öin. Onneksi yöllä vauva nukahtaa välittömästi syötyään ja samoin minä nukahdan heti syötön jälkeen, eli en koe olevani väsynyt.
Nimi meillä on vielä miehen kanssa mietinnässä, tosin yksi " varanimi" meillä on, joka kelpaa kummallekkin. Heinäkuun puolessa välissä lähdemme vauvan kanssa reissuun minun kotiseudulle etelä-Suomeen. Samalla reissulla pidetään vauvan ristiäiset.
Eilen oli vauvan ensimmäinen neuvola (tai eka kerralla neuvolatäti tuli kotiin kun vauva oli vajaan viikon ikäinen). Painoa oli tullut lisää 1,150 kg ja pituutta 5 cm (eli kyllä meidän tyttö kasvaa). Ja kaikki muukin oli kunnossa. Seuraava neuvola onkin sitten vasta reissun jälkeen elokuussa.
Fay ja neiti 4 vkoa
Täällä on myös arki lähtenyt ihan kivasti rullamaan. Tänään oli eka neuvola ja poika oli jo ylittänyt syntymäpainonsa sadalla grammalla. On kyllä tosi suloinen pienimies =). Esikoinen on ylpeä veljestään, mutta mustasukkaisuutta on kyllä myös havaittavissa. Esikoinen pahoittaa mielensä tosi pienestä ja on tosi väsynyt kokoajan. Väsyttää tiettysti tämä elämän muutos kun on vauva talossa ja vieraita ramppaa normaalia useammin.
Itse olen toipunut ihan ok, synnytyksestä. Synnytys oli ihan positiivinen kokemus ja meni nopeasta. Epiduraali auttoi tosi hyvin ja ponnistusvaihe oli nopea. Ainut harmi oli, että jouduin taas istukan käsinirroitukseen mikä ei ole niin mukava kokemus. Sainkin nyt sitten vielä " kaupan päällisiksi" kohtutulehduksen ja kahta antibioottia tässä sitten syödään. Olo on kyllä onneksi jo ihan hyvä, väsynyt vaan kun lääkkeet väsyttää ja vauva herää sen kahden tunnin välein yöllä syömään. Puhuttiinkin miehen kanssa että nyt pitää rauhoittaa koti vierailta että mä saisin päiväunet nukuttua, muuten tässä väsyy ihan liikaa.
Mutta on se ihanaa, ettei enään tarvitse olla raskaana ja on saanut vauvan tänne kotiin! On se vauva kyllä kaiken raskaus ja synnytysongelmien arvoinen =)
Nimi meillä on vielä hakusessa, samoin ristiäisten ajankohtaa ei olla päätetty, mutta varmaan vasta elokuun alussa.
Kiva, että täällä oli pino pystyssä ja saa lukea miten kaikilla on elämä lähtenyt käyntiin!
Iiran+ poika 11pv
minäkin olen väijynyt täällä pinoa, mutta en ole jaksanut/ehtinyt sellaista aloittaa, nyt siis pitää kirjoittaa!
Poitsu tänään tasan 3 viikkoa. Alku on mennyt mukavasti ja poika nukkuu aika paljon. Paino lähtenyt hyvin nousuun, vaikka aluksi pelkäsinkin, ettei rintamaito riitä. Mutta nytkin tuntuu taas kasvaneen 56-senttisistä ohi, eli kaipa hän riittävästi ravintoa saa!
Huldan tavoin meilläkin on tullut noi masuvaivat tällä viikolla ongelmaksi. En tiedä, johtuuko siitä, että annoin perjantaina tutin, tulisiko siitä ilmaa masuun? Enivei siis välillä oikein vinkaisee tuskasta ja sitten tulee pieru. Cuplatonia ostin tänään, mutta en vielä ehtinyt kokeilla. Pulautuksia tulee myös, jos ei röyhtäytä. Yöllä röyhtäytys vaan on rasittavaa, kun se röyhy ei välttis tule heti ja sitten on noustava sängystä hytkyttelemään yms. Onko hyviä röyhyasentoja teillä tiedossa??
Melkoinen sylipoika tuo kyllä on, ei hirveesti viihdy yksikseen kopassa, edes tutin kanssa. Liekö syynä sitten masuvaivat vai mikä, mutta tietysti vastasyntyneellä varmasti on aika paljon myös läheisyydenkaipuuta! Kantoliinakin mulla on, mutta en ole uskaltanut vielä kokeilla, kun niska vielä niin heikko noin pienellä. Onko joku muu kokeillut, millaista sidontaa?
Esikko suhtautuu pääasiassa hyvin, on lähinnä mustis, jos isä pitää sylissä vauvaa, kun isä on ollut hänen " parinsa" tässä viime viikot. ON siis sulattanut sen, että äitillä menee paljon aikaa vauvan kans. Vauva nukkuu ulkona hyvin, jopa 3-4 h, joten niinä aikoina yritän sitten olla esikon kanssa.
Ite olen palautunut muuten hyvin, mutta epparihaava kiusaa. Muuten se on parantunut hyvin ja pystyn istumaan jne. mutta ulommainen tikki tulee just tohon ulkoisten häpyhuulten väliin ja se hankautuu sitten kun kävelen. Kävin lekurissa ja määräs lauantaina antibioottirasvaa, kun ei ollut kunnolla tulehtunut, mutta enpä tiedä, onko hirveesti auttanut :( TODELLA ärsyttävä riesa, kun muuten voisin hyvin ulkoilla ja kävellä yms. mutta haluaisin, et toi paranee, eikä pahene, kun hankaa siteeseen/alushousuun/ihoa vasten. Kaikenlaista riesaa, gggrrrrr! Onko teillä muuten missä vaiheess tikit sulaneet pois? Se vois auttaa tässä tilanteessa. Mulla siis 3 vkoa synnytyksestä ja tikit yhä paikoillaan.
Nyt pakko mennä nukkumaan, moi!!
Uula ja pikkumies 3 vkoa
Ainiin, ristiäiset viikolla 18.7., kun viikonloput ihmisillä varattuja ja kaikki tuolloin lomalla! Nimi miehen mielestä päätetty, mutta mä ehkä olisin toisen kannalla... katotaan!
Kiva, kun oli jo pistetty pino pystyyn. On kiva lukea teidän muiden kuulumisia : )
Meillä on arki vauvan kanssa lähtenyt hyvin käyntiin. Esikoinen on hieman mustasukkainen mutta sulattaa kuitenkin sen, että meille on tullut uusi perheenjäsen. Vaatii paljon huomiota ja haluaa koko ajan olla äidin kanssa ja äidin sylissä mutta nyt onneksi leikkii tuolla olohuoneessa iskän kanssa niin saan hetken olla tässä koneella. Ensi tietty syötin vauvan.
Vauva nukkuu yöt hyvin, varsinkin jos olen nukahtanut imetykseen ja on saanut jäädä nukkumaan tissin viereen. Omassa sängyssään ei niin mielellään nuku mutta nukkuu kuitenkin suht hyvin. Herää yöllä kerran tai kaksi kertaa syömään. Ihan ok. Päivät nukkuu mutta iltaisin on enemmän hereillä.
Meillä asuu tässä talossa oikea litrahuuli : ) Vauva syö älyttömästi mun mielestä. En mä sitä muuten ihmettelisi kun kerran täysimetän mutta eilen menin aleostoksille ja pumppasin pulloon 90 ml ja ajattelin et se riittää hyvin. Vauva joi heti 30 ml ennen kuin ehdin ovesta mennä ulos ja myöhemmin veti loput 60 ml pullosta ja vaati lisää. Onneksi olin jo kotimatkalla ja vauva pääsi pian tissille. Mutta siis joi aika paljon vielä ton 60 ml lisäksi! Juoko jonkun vauva pullosta? Millaisia määriä menee? Mä luulin, et tällanen reilu viikon ikäinen jois jotain 30-40 ml kerrallaan.
Itse olen toipunut synnytyksestä muuten hyvin mutta nuo tikit vaivaa ja sit sellanen inhottava painontunne tuolla alapäässä. Vähän sellainen kun sillon kun synnytyksessä tulee ponnistamisen tarve. Tuo painontunne johtuu vissiin siitä, et lantionpohjanlihakset on niin venyneet. Nyt täytyy vaan ahkerasti jumpata niitä. Aloitin eilen ja sillon kun niitä jumppaa, tuntuu paremmalta eli ei tunnu kipua. Nyt pitää vaan muistaa päivittäin jumpata!
Niin, maitoa tulee aivan liikaa kuten tuli myös esikoisella. Kävin jo sopimassa Tyksissä maidonluovutuksesta ja luovutin sinne eilen melkein 800 ml maitoa. Jos en tyhjennä rintoja, niin tulee rintatulehdus ja kun taas tyhjennän, tulee aina vaan lisää maitoa. Määrä vaan lisääntyy kun vauvakin rupeaa juomaan enemmän. Sit tulee luovutettua noin litra päivässä. No aika hyvä tapa päästä eroon raskauskiloista : )
Jeps, mutta nyt laittamaan perheelle ruokaa ja varaamaan aikaa neuvolaan. Äitiysneuvolassa käytiin viikon ikäisenä ja syntymäpaino oli jo saavutettu. Seuraava neuvola on varmaan parin viikon päästä. Niin ja ristiäiset on ehkä vasta syyskuussa.
Kalamami ja pikkupoitsu 1 vko 3 pv
Meillä alkoi heti sairaalasta kotiuduttuamme arki, kun mies lähti samantien takaisin töihin. Ei ihan onnistunut loman ajoittaminen, mutta ihmeen hyvin tässä olen kolmen tytön kanssa nyt pärjännyt. Mulla on äiti ollut kans vähän apuna ja hän onkin vienyt noita isompia tyttöjä luokseen ja mökille, niin ovat päässeet kunnolla purkamaan energiaa.
Olen kans epäillyt tuolla meidän vauvalla mahavaivoja. Hereillä ollessa ei juurikaan viihdy kuin sylissä ja liikkeessäkin pitäisi olla melkein koko ajan. Kantoliina on ollut avuksi. Uula taisi kysellä sidontoja. Olen käyttänyt sitä kietaisuristisidontaa, kun se on tarpeeksi napakka pitämään pienenkin vauvan pystyasennossa. Tuo asento tuntuu olevan vauvalle mieluisin ja rauhoittuu siinä parhaiten.
Mahavaivojen syyksi epäilen runsasta maidontuloa ja voimakasta herumista. Maito suorastaan suihkuaa ja vauva on tukehtua maitoon. Siinä hän varmaan samalla saa ilmaakin vatsaansa. :-(
Mutta olemme kyllä kaikki hurjan ihastuneita vauvaan ja onnen kyyneleitä pääsee vähän väliä. Ihan mieletön juttu, että meillä on nyt kolme ihanaa lasta! Jotenkin synnytyskin oli tällä kertaa semmoinen kokemus kaikessa rauhallisuudessaan, että miehen kanssakin ollaan paljon lähempänä toisiamme. Toipuminen synnytyksestä on ollut nopeaa ja ihmettelinkin tässä, että voiko jälkivuotokin loppua jo näin aikaisin!? Synnytyksestä siis 16vrk ja vuoto on enää semmoista tosi vähäistä. Muistelen, että aikaisemmilla kerroilla se on kestänyt paljon pitempään.
Raskauskiloista on enää pari jäljellä, että senkin puoleen tässä tuntee olonsa " ihan niinkuin ennenkin" . :-)
On mulla kyllä yksi ihmetyskin. Mistä erottaa maitokielen sammaksesta? Vauvan kieli on valkoinen, mutta mitään muita oireita en tunnista sammakseksi. Mitä muuta siinä voisi olla? Entäs hoito, onko kellään kokemusta?
Ristiäiset on meilläkin 5.8. Olin kirjoittanut vauvakirjaan nimiehdotuksia ja unohdin, että tuo esikko osaa jo lukea täyttä päätä. Niinpä annoin hänen katsoa kirjaa ja hän sitten luki tietysti ne nimetkin. Nyt nuo isommat ovat kertoneet kaikille nimen kyselijöille sieltä ehdotuksista heille mieluisamman nimen ja kun kaikki ovat vauvaa sillä nimellä alkaneet jo kutsuakin, niin hänpä alkaa näyttääkin ihan sen nimiseltä. :-) Ekaa kertaa ei saatu pidettyä nimeä salassa.
Mutta, nyt vähän pyykkihommiin, kun vauva nukkuu ja isotkin leikkii rauhassa.
miira ja pikkutypy 16vrk
Täälläkin on lähtenyt arki käyntiin.
Pientä baby bluesia oli havaittavissa noin 5 päivää synnytyksen jlk, ja itkinkin silloin päivittäin ja olin huolesta soikeena, että saako Miltsi riittävästi maitoa ym. Käytiin onneksi osastolla lastenlääkärillä punnitsemassa ja verikokeita ottamassa(lähinnä mun mielenterveyden takia) ja maito ei todellakaan riittänyt, eli saan nyt antaa lisämaitoa joka syötön jlk 40ml. Tiistaina paino olikin sitten lisääntynyt kahdessa päivässä 150g ja neidille on ilmestynyt jo oikein kunnon kaksoisleukakin pulleiden poskien seuraksi... :)
Vatsavaivat alkoivat täälläkin välittömästi kun lisämaitoa alettiin antaa vakituisesti. Ostin niitä rela-tippoja ja ne auttavat todella hyvin -kun vaan muistaisi antaa niitä. Pari päivää jäi väliin ja heti oli päivä kitinää ja raivoa täynnä. Ilmaa on masussa paljon ja relan avulla ne tulee onnneksi hyvin ulos.
Napatynkä tipahti jo 5 päivää synnytyksen jlk ja nyt napa on todella siisti. Putsailinkin sitä kyllä todella ahkeraan desinfiointiaineella kun pelkäsin tulehtumista.
Luonteeltaan tyttö on todella rauhallinen ja seurailee ympäristöään aktiivisesti. Hymyjäkin näkee useasti. Tiiviisti katselee silmiin, joka tietysti ilahduttaa äitiä ja isää kovasti. Äänimaailmassa ovat suosiossa erityyppiset kiljahdukset ja piipitys imettämisen yhteydessä. :)
Mun repeämät eivät todellakaan ole parantuneet. Mutta mullahan niitä tikkejä tosiaan olikin yli 50kpl, että tuskin ihan äkkiä värkki tutulta tuntuukaan. Se peräaukon sulkijalihas on onneksi parantunut parhaiten, eli ei tunnu tikkejä enää kovin kurjasti pyyhkiessä ja pidätyskykykin on normalisoitumassa. Burana 600:sta joudun silti napsimaan päivittäin useastikin. Kävelemään pystyn kuitenkin ihan ok. Pientä jomottelua tulee jos liian pitkään joudun olemaan pystyssä. Istuminenkin onnistuu useimmiten ihan kivutta.
Tosi kiva, kun tällainen pino oli laitettu pystyyn. Varsinkin näin ensimmäisen lapsen kyseessä ollessa on mieltä rauhoittavaa lukea, että muutkin painivat samojen ongelmien parissa. :)
Kirjoittelemisiin
Ode ja Miltsi 1vko 2vrk
P.s Nimiasiaa tai ristiäisiä ei todellakaan olla päätetty vielä. Kovaa vääntöä luvassa miehen kanssa. :)
Mulle tuli myös sellainen ponnistusvaiheen omainen kipu, joka esiintyi muutaman päivän aaltoillen. Sitten yhtäkkikä tulikin tosi kova alavatsa kipu, ikäänkuin olisi kovia supistuksia alavatsalla, mutta kipu ei lähde hetkeksikään pois. Ja kohtutulehdushan se sitten oli. En tarkoita, että sulla olisi sama vaiva tuloillaan, mutta kannattaa tarkkailla omaa oloa. Kohtutulehduksen pystyy hoitamaan kotona pois antibiooteilla kun se huomataan ajoissa. Nyt mulla on jo ihan ok olo, lääkkeet auttoi tosi nopeesti ja kipu ja se ponnistustunne on poissa. Toivotaan, ettei kukaan muu saa tätä samaa vikaa, mutta ajattelin vaan sanoa että tolla " ponnistustunteella" se alkoi mulla.
Jees, palaan muiden juttujen kera paremmalla ajalla, esikoisella on nyt hirmu kiukku...
Ettö jos sun tuntemukset on jo mennyt ohi niin varmasti kyse on niistä lantiopohjan lihaksista niikuiin sanoitkin.
No voi prkl, taas kuuluu ähinää ja rapinaa vaunuista... no nyt jäi tutin kanssa sinne. Rasittavaa, kun herra ei osaa oikein nukkua ilman, että olen siinä vieressä pötköttämässä, mieluiten tissi poskea vasten! Sori en muista nicciä, mut joku muukin sanoi heillä olevan samanlainen läheisriippuvainen vaavi ;) Ulkona sentään aikaisemmin on nukkunut hyvin, toivottavasti saa nyt unen päästä kiinni. Kitisee vaan muuten koko ajan, kun on aivan väsynyt, mutta ei osaa nukkua. Vaikka mies ja esikko lähtivätkin tänään mökille, niin mä en kyllä joutais koko päivää makaamaan vauvan vieressä (joo, kun pitää nettailla ;), ei kun pitäis siivota tätä asumusta, kun kerrankin ei ole niin paljon porukkaa sotkemassa. Sinällään mullekin tekis terää maata vaan ja tuulettaa tota toosaa, kun se epparitikkikohta edelleen punoittaa. Siis yhdessä tikkikohdassa on vähän sellanen finnin näköinen ärtynyt kohta, joka ei tahdo millään parantua. TOdella rasittavaa, kun olen koko viikon ollut kotona, kun yritän saada sitä parantumaan. Kävely nimittäin hiertää just sopivasti siihen.
Justjoo, joku on hereillä vaunuissa.... tähän ketutukseen auttaa se, että kyseessä on toinen lapsi ja sen myötä tiedän, että nää " vaiheet" eivät ole ikuisia, vaan tääkin kitinäkausi jossain vaiheessa päättyy. Hyvä vinkki noi Rela-tipat, harmi vaan et mentiin ostamaan ne Cuplatonit, jotka makso nekin 13 egee... kuinka paljon ne voi repii noista vauvakamoista. Nyt itku ylty kunnon meiningiksi, gotta go. Hohhoijakkaa, tätä vauvaonnea ;)
Piti sanoa ODESSALLE tsemppiä, onko mieliala nyt parempi, kun sanoit että kärsit alussa baby bluesista? Luin nyt vasta sun synnytyskertomuksen ja kuulosti toi avautumisen nopeus vähän samalta kuin mun esikoisen avautuminen. Oltiin sairaalassa aluksi yöstä klo 03-14 ennen kuin alkoi todella suppailla. Vielä klo 17 olin vasta 4 cm auki. Seuraavan tunnin aikana rävähdin sitten 4:stä 10:een cm ja muistan, että ennen epiduraalin laittoa oli sellasia supistuksia, että mä tärisin vaan (onneks mies oli poissa huoneesta, kun hän ei ois varmaan kestäny kattoa sitä). Laittoivat siis epiduraalin, kun luulivat, et vielä menee kauan. No heti kun epiduraali alkoi vaikuttaa, mua alkoi ponnistuttaa ja ponnistinkin sitten 10 minsassa neidin ulos, kun ei tuntunut missään. Kätilö teki epparin, mutta jotain pieniä repeämiä sissälle tuli. Epparihaava kuitenkin parani hyvin ja värkki oli aivan ehta (lääkäri ompeli, en tiedä, montako tikkiä).
Tää synnytys menikin sitten paaaaljon helpommin. Tosin epparihaavan paraneminen näyttää pitkittyvän, voi johtua kyllä hellekeleistä ja siitä ettei voi yhtä paljon levätä, kun on esikko talossa jo.
ROUVAIIllä näytti myös olleen pitkä synnytys, hienoja sissejä me kuitenkin ollaan, kuka mies pystyisi tähän?!?!
mitä kuuluu muuten KIINAN-PÖPÖLLE, joka oli Tuulian kans ekojen joukoissa? Nyt oikeesti siivoomaan, kun pikkumies nukkuu.
Itsellä kun tuntuu että kaikki vertaistuki on nyt tarpeen. Lieneekö mullakin hieman baby bluesia ja sitten sitä kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä... Niin ja myös sitä että olen tuolta tikeistäni aika kipeä ja tuntuu että särky vie voimia. Meillä poika on huomenna viikon vanha ja kotiuduttiin naikkarilt jo maanantaina. Onneksi mies on kotona ja tukena, on todella arvokasta mulle:)
Homma sujuu ihan harjoitellessa, niin imetystä kuin untakin/unettomuutta. Meillä myös tuntuu ettei vauva vihdy juuri muualla kuin sylissä, ei tarvitse unelmoida nukuttamisesta mihinkään muualle kuin viereen...
Olen nyt tullut siihen tulokseen ettei oma maito ihan riitä vielä kun tissien jälkeen uppoaa helposti vielä 40ml satsi korviketta päälle. Olen sen nyt silloin tällöin antanut, koska poika jää selvästi kitisemään nälkää aina välillä. Unirytmiä ei oikein ole, vaihtelevasti kukutaan koko vuorokausi ympäri. Imetysvälit ovat kaikkea tunnin ja kolmen välillä, muta ei juurikaan pidempiä.
Ja jep synnytys oli pitkä ja todella kivulia, ei mikään aivan unelmakokemus;) Seitsemäntoista tunnin avautumisvaihe oli kamalan kivulias!
Ihana lukea kyllä teidän muidenkin arjesta!
Rouvaii ja minibää 6 vrk
Minä täällä taas... esikko ja mies mökillä, joten ehdin koneelle! Vaavi nukkuu. Nyt masuvaivoja vähän vähemmän, kun olen ehtinyt pitää vaavia enemmäs sylissä = pystyasennossa, kun olen ollut yksin kotona.
Onko muilla toisen/useamman lapsen äidillä huono omatunto esikoisen vuoksi? Siis tuntuu, että aina kun vaavi nukkuu/suostuu olemaan itsekseen, haluaa antaa esikolle aikaa ja se on kyllä vähän stressaavaa. Meillä ei edes olla niin hirveän mustiksia, mutta haluan antaa huomiota myös esikolle, kun pikkuvauva on joka tapauksessa niin paljon tississä kiinni tai sylissä. Tuntuu, että koko ajan vähän syyllisyys kalvaa. No, se taitaa olla tämä äidin ikuinen osa.
Soitin tänään neuvolaan epparihaavasta ja terkka sanoi vaan, että pitää odotella, ne kestää aikansa parantua. Tai siis meillä oli nyt sellanen nuori sijainen, joka oli sit soittanu kokeneelle kätilölle aiheesta. Eipä kai sitten muu auta kuin kökkiä kotona hamaan tulevaisuuteen... urb!!!
Joo, meillä tuleekin sitten muutto toiseen kaupunkiin. Mies sai uuden työpaikan (oli just vaavin syntymäpäivänä soveltuvuustesteissä!!) ja muutetaan vanhaan kotikaupunkiimme, jossa isovanhemmat myös asuu. Isovanhemmista on varmasti apua, mutta enpä olis ite ollu niin innokas muuttamaan takaisin pikkukaupunkiin. No, mä oon seuraavat 2 v. enivei kotona, joten mies toteuttakoon nyt itseään. Hyvä puoli on se, että me voidaan ehkä ostaa miehen vanhempien omakotitalo, jossa omppopuita yms. No, sitä mä en tiedä onko meistä omakotiasujiksi, kun molemmilla peukalo keskellä kämmentä... just olin yhtenä päivänä urputtanu miehelle, et sun kanssas en ainakaan omakotitaloon muuta ikinä, kun hommat ei hoidu rivitalossakaan. Niin se mieli muuttuu... saas nähä.
Uula ja minimies 3 vkoa 2 pv
Mukavaa, että muutkin kesäkuiset on löytäneet tiensä tänne vauva-puolelle. Luen itsenikin teihin kesäkuisiin, vaikka vauva toukokuussa syntyikin, mutta, kun en tunne tuolta toukokuisista ketään ja ajattelen itseni kesäkuiseksi. Meillä on muuten molemmat tytöt syntyneet toukokuussa.:)
Äippä:): Ei meillä kauheasti ole tullut sanomista tilanteesta miehen kanssa. Kai me ollaan kummatkin niin väsyneitä aina iltaisin, että ei jaksa edes kinastella.:) Ja toisekseen ollaan kai niin tottuneita tähän tilanteeseen, että ei edes muisteta muullaista olevankaan. Ja kolmannekseen ei tämä rakentaminen KAI ikuisesti kestä ja sitten tilanne helpottaa. Minä kannan näin kotona olemalla ja kodin ja lapset hoitamalla oman panokseni rakentamiseen, kun en kauheasti pääse raksalle hommiin.
En odotakkaan, että mies olisi ikinä sellainen 8-16 töissä ja illat ja v-loput kotona. Huomattavasti enemmän saa/haluaakin olla kyllä kotona meidän kanssa jahka talo saadaan valmiiksi, mutta nuo miehen työt ja firman hommat vie mieheltä jatkossakin paljon aikaa. Eli minä tulen varmasti vielä pitkän aikaa jatkossakin hoitamaan kodin ja lapset pääpiirteittäin yksin. Onneksi olen luonteeltani aika positiivinen ja vilkas niin en tästä ihan kauheasti masennu ja liikaa väsy, vaikka välillä väsyttää niin, että tekisi mieli repiä hiukset päästä ja karata Kiinaan.:)
Meillä tytöt on päiväunilla ja toivon, että esikoinenkin nukkuu tänään vähän pidemmät unet, kun käytiin ihan sitä varten riehumassa ja leikkimässä lähipuistossa, että saisin vähän väsähtämään. Vauvakin oli hereillä vaunuissa koko sen ajan ,kun puistossa oltiin, mutta koti matkalla nukahti autuaan onnellisena taas tuttuun meteliin ja vaunujen heiluntaan.:) Saa olla kyllä onnellinen noista hyväunisista lapsista. Se on muuten yksi syy minkä takia, sitä itsekkin jaksaa näin hyvin ja täyspäisenä yksin arkea pyörittää.
Onko teillä tullut ongelmia D-vitamiini tippojen aloittamisesta? Kun minä olen alkanut epäillä, että meidän tytön kakka ongelmat johtuu noista tipoista. Eli annan vauvalle niitä vesipohjaisia Jekovit-tippoja, koska esikoiselle tuli aikanaan niistä toisista öljypohjaisista vatsavaivoja ja kipuja. Tippojen aloituksen jälkeen vauvalla oli 5 päivää, että ei tullut kakkaa ollenkaan ja nytten on vajaan viikon verran tullut kakkaa, mutta kakka on todella löysää siis ihan kuin vettä. Väri on kyllä keltainen. Määrältään tuota kakkaa tulee aina kerralla ihan kauheat määrät. Siis ihan liioittelematta on kakassa kainaloitaan myöten.:/ Joka vaipassa ei ole kakkaa, mutta isoja pissejä on kyllä eli kuivumisesta ei ole pelkoa ja jaksaa seurustella ja olla hereilläkin, mutta tuo kakan koostumus ja määrät ihmetyttää. Ei ole yhtään itkuinen tai kipeän oloinen vaan ihan tyytyväisen oloinen vauveli. Soittelin jo tänään neuvolaankin ja onneksi on ti se lääkärineuvola niin siellä sitten mietitään asiaa tarkemmin ja saa nuo punnitukset ja mittauksetkin tehtyä, että kasvaako tarpeeksi. Ainakin käsi/silmä määräisesti on kasvanut ja pyöristynyt ihan kivasti. Hitsit, että tää on niin tätä yhtää huolissaan olemista tämä äitinä oleminen
Ja toisekseen mulla on ongelmaa suihkutissien kanssa..Maitoa tulee ihan liikaa ja herumisrefleksi on jotenkin tosi voimakas. Maito suihkuaa ja lentää sellaisella voimalla ja paineella, että vauvalla on aina vähän vaikeuksia saada nieltyä samaa tahtia. Sitten, kun irrottaa rinnasta vähän hengähtämään/yskimään niin maitoa suihkuaa ihan joka paikkaan ja pitkänkin matkan päähän. Julkisilla paikoilla imettäminen varsinkin on aika mielenkiintoista puuhaa.:) Joudun pitämään koko ajan tuplakerrokset liivinsuojia, että ei paita märkänä tarvitse juosta ja siitä huolimatta paidassa on päivittäin isot märät läikät. Hehkeää!:)
Nyt laitan kahvinkeittimen tulille, että ehdin juoda kupposen kahvia ennen, kun pienempi tytöistä heräilee.
Jaksamista ja aurinkoisia päiviä toivottelee
Tuuli@ ja tytöt 250507 ja 060505
Kun äsken unohdin tuossa mega viestissäni kommentoida mitään.
Eli ensinnäkin Kuumettalle tsemppiä noiden tukosten ja pistosten kanssa. Onneksi huomasivat ajoissa ja sait asianmukaisen hoidon nopeasti, sekä jotain hyvääkin siitä seurasi eli pääset sinne suonikohju leikkaukseen. Mulla on vielä viikko edessä tuota pistelyä ja sitten loppu tuo vatsanahkan rääkkäys..huohh!
Oliko Miira vai Iiran, joka kyseli sammaksesta? Mulle th sanoi, että sammas tulee useimmin poskiin ja huulen sisäpuolelle, kun kieleen. En tiedä meneekö tosiaan näin? Mulla ei ole yhtään henk.koht. kokemusta aiheesta. Ja sammaksen hoitoon toiset käyttää kuulemma
sitruunaa ja toiset puolukkaa. Ja jos oikein pahaksi menee sitten neuvolasta lääkekuurin.
Nyt heipat.
Ompas kiva kun täällä on jo vauvapino, saa vertailla muiden tuntemuksia omiinsa kun kaikki tuntuu taas niin uudelta vaikka jo kolmas muksu onkin.
Me tultiin neidin kanssa kotiin tiistaina, kun tuli vaadittava 2vrk täyteen. Neiti on oikein rauhallinen ja kova tissittelemään ; ) Minä yritän kovasti imettää jotta vältyttäisiin lisämaidolta, meillä kun noita mahavaivoja on ollut aikaisemmin niin paljon. Sairaalassa tiistaina oli paino vielä laskussa eli 3870g ja eilen kävi neuvolan täti kotikäynnillä ja paino oli 4100g eli luulis maidon riittävän..... Mä olen vaan niin kova stressaamaan tuon maidon riittävyyden kanssa. Päivät meillä on mennyt oikein hienosti mutta yöt on mitä on....nukkumaan aletaan klo 2-4 kolmen tunnin tissittelyn ja yliväsyn kera, ONKO MUILLA NÄIN???? Viime yönä sitten kokeilin lisämaitoa antaa 40ml, hyvin maistui mutta uni ei tullut ja tissilläkin roikuttiin vielä, kait tää kuuluu asiaan! Sitten itkin sängyssä harmiani kun ei riitä maito ; / Ens yönä ajattelin antaa lisämaidon hieman aikaisemmin jos vauva ei ehtisi väsyttää itseään liikaa ja unikin tulis helpommin.......Katsotaan....
Muuten arki menee ihan normaalisti. Mies on tämän ja ens viikon lomalla vielä ja sitten käy pari viikkoa töissä ja sitten elokuun kesälomalla. Siskot on ottaneet vauvan oikein hyvin vastaan, 3v. pari ekaa päivää oli tosi hankalaa ja heittäytymisiä nähtiinkin oikein urakalla ; ) Huono omatunto on kun vauvan kanssa menee niin aikaa mutta eiköhän se tästä.
Synnytyksestä olen parantunut hyvin. Pientä kohdunlaskeumaa on havaittavissa, joten täytyy vaan jumpata. Kiloja ei jäänyt laitokselle kuin 5kg joten nyt sitten seuraillaan vähän mitä syödään, eiköhän nämä syksyyn mennessä lähde. Sairaalassa taas sitä mietti että josko sitä vielä yhden tekisi kun ovat niin ihania....... Meidän neiti tosiaan tutkittiin sairaalassa perin pohjin ja sydänkin ultrattiin ja se oli terve. Kivi putosi sydämeltä ja nyt voi nauttia....vaikka huolta riittää ainakin minun luonteellani.
Ristiäiset mekin vietämme joskus elokuulla, päivää ei olla vielä päätetty. Nimeä ei ollut valmiina mutta mies sitten keksi kauniin nimen ja otimme sen heti käyttöön....kolmas prinsessamme on siis Aino Emilia.
Nyt keittiöön siivoileen vähäsen......
Tiina ja Aino 5vrk
Kivuista huolimatta ponnistin itseni pihalle ja käytiin vaunujen kanssa moikkaamassa kavereita ja kierrettiin Kaivarikin hissukseen miehen ja vauvan kanssa. Vaikka kävely ei vielä oikein sujukaan niin oli kaiken sen arvoista:) Tuntui niin ihanalta olla ihmisten ilmoilla, pieni poika tuhisi vaunuissa ja mies työnsi kaikki matkat uuden isin ylpeydellä. Yhteensä oltiin melkein pari tuntia reissussa. Eka kerta vaunujen kanssa, muuten ollaan tehty lyhyitä reissuja autoistuimen kanssa kauppaan.
Ja meidän sylikipeä pikkumies siis nautti päiväunia tyytyväisenä vaunuissa keksikaupungin ruuhkametelissä:) Tuli sellainen fiilis että päästään tekemään tosi kivoja juttuja perheenä. Mun blues mieli parani sadalla asteella!!!
Äsken kylvettiin myös kotona ekaa kertaa ja sekin oli meistä aivan mahtavaa, ihana päivä, olisiko vaikea yö edessä;)
Olen edelleen antanut korviketta muutamia kertoja päivässä ja juuri yhden kerran ennenkuin mennään nukkumaan, sillä rauhallisempi uni tulee selvästi. Taidan jatkaa satunnaista pullottelua ihan senkin takia että meidän yli-innokkaat mummit voi näin pitää vauvaa sitten ajallaan vähän pidempiäkin jaksoja. Ja olihan tuo pullo kiva vara reissussa jos ei satu paikkaa missä imettää...
Jaahas, bää-ääni kutsuu..
Rouvaii ja poika 1 vko
Terkut myös täältä...
Mekin saatiin siis toinen prinsessa ja alku ollut myös enempi vähempi yh-hommia, kun mies toisessa kaupungissa töissä viikot. Nyt sillä alkoi loma, mutta uuden talon piha ja autotalli, terassi yms. rakennuspuuhat pitävät kyllä kiireisenä miestä siis...
Tiedän siis niin hyvin tuon ristiriitaisuuden tunteen. Onko teillä tullut sanomista miehen kanssa? Itseä vähän huvittaa, kuinka stereotypistä meiän parisuhde on tällä hetkellä. Väsymyksen ja muun aiheuttamaa pientä nahistelua miehen kanssa, heh! Ja se jaksaa hämmästyttää aina vaan, kuinka eri puolelta kolikkoa mies ja nainen voivat tilannetta katsoa. Mies sanoo, että tekee kaiken meidän perheen vuoksi ja itselle riittäisi, kun se vaan unohtais kaikki projektinsa ja viettäis kaiken vapaa-ajan perheen kanssa.
Meilläkin 3,5-vuotias esikko ollut todella kultainen toistaiseksi. Puuhaa paljon omiaan ja jotenkin " alistuu" siihen, ettei äidillä aikaa koko ajan puuhata hänen kanssaan. Itsellä kauhee morkkis aina välillä asiasta, mutta pakko totutella ajatukseen, että tämä on sitä sisarusparven kasvuprosessia, joka loppupeleissä tekee hyvää.
Suurin stressi mulla on esikoisen unista. Hän herää kerran yössä (vähintään) ja huutaa äitiä. Ennen vauvaa ehdin heti paikalle, laitoin peiton ja hän oli heti unessa. Mutta nyt kun vauva tissillä usein just silloin, enkä pääse heti paikalle, ehtii esikoinen herätä kunnolla, eikä millään enää nukkuin. Pahimpina öinä sit valvottu kaikki kolme, kun esikko herättänyt myös vauvan haleilla ja pusuilla, vaikka kuinka kieltää. Sit esikko herää klo7-8, eikä sitä saa millään päikyille. Niin iltaisin rupeaa tulemaan väsymyskiukkua ja muuta hankaluutta.
Nyt täytyy mennä ruokkii vauvaa, jatketaan=)