Ahdistaa hirveästi kun läheinen kertoi hällä olleen joskus itsemurha-ajatuksia

sellainen juttu että jos joku sen päättää tehdä niin se tekee, eikä sille muut voi mitään! Ja yleensä sellainen joka sanoo tekevänsä itsemurhan ei sitä tee! Ne jotka tekee, eivät puhu siitä mitään. Siksi se tulee yllätyksenä yleensä

mm. parisuhteessa. En tiedä milloin viimeksi ollut tällaisia ajatuksia mutta yleensä keväällä ja kesällä ollut. En kyennyt kysymään tarkemmin. Olen huolissani.

Hän kylläkin sanoi, että ei kai hän sellaista tekisi, mutta... ajatuksia on ollut. On istunut yksin joenpenkalla ja katsellut vesilukkien uintia ja ajatellut että josko sinne itsekin....

Aivan äärettömän ahdistavaa.

ap

Hyvä merkki sinänsä, että pystyi kertomaan ajatuksistaan, riski tehdä se on pienempi kuin niiden, jotka " aivan yllättäen kenenkään ennalta arvaamatta" tekevät itsarin.

Voisitko kannustaa läheistäsi hakeutumaan hoitoon? Sillä hoidon tarpeessa hän varmasti on.

Hyvin järkevä ihminen, hyväsydäminen joka haluaa auttaa ja antaa itsestään kaiken toisten eteen. Eikä sitten huomioi itseään tarpeeksi..



Olisikohan hänelle mitään apua jostain keskusteluterapiasta? Lääkityksiin hän ei varmastikaan usko, hänet tuntien. Enkä itsekään oikein usko.



En olisi ikinä osannut aavistaa tällaista...

ap

Mitäköhän sä nyt luulet sen hoidon olevan?

(jos siitä kyse) ihan keskusteluapu? Ja kuinka sellaiseen voi hakeutua? Älkää takertuko pikkuseikkoihin, vaikeasta asiasta kyse ja olen itsekin jo ihan tarpeeksi ahdistunut :(

ap

Mun miehellä on toistuvasti samanlaisia ajatuksia, jopa yksi yrityskin on takana. Mua ahdistaa ja pelottaa välillä tosi paljon. Yritän tukea miestäni ja olla valppaana aina seuraavan masennusvaiheen lähestyessä. Välillä miehen ollessa esim. työmatkalla menee monta tuntia yöstä puhelimessa puhumiseen. Ja sit pitäis jaksaa itse töissä ja olla lasten kans. Raskasta on!



Vaikea sanoa, mikä voisi auttaa. Ota kuitenkin toisen avunpyyntö vakavasti ja kerro olevasi valmis kuuntelemaan häntä. Voit myös kehottaa häntä lääkäriin, mutta eipä siihenkään voi pakottaa.

Muista kuitenkin, että viime kädessä olet vastuussa omasta elämästäsi ja toinen aikuinen omastaan. Näin mulle sanoi eräs psykologi, kun hain apua omaan jaksamiseen ja puolison tukemiseen.



Tsemppiä!



emmi

saanko muuten udella mikä ystävälläsi (tai sinulla) on lääkkeitä vastaan?

Pitkäaikainen suru ja ahdistus vähentää aivojen serotoniinituotantoa. Mutta jos ystäväsi ei halua lääkitystä tai apua niin voihan hän heittää sen kirveen kaivoon ja tappaa itsensä. Typerää ruveta kenkkuilemaan jos toiset yrittää auttaa ja kaikki vain sivistymättömien, typerien harhaluulojen takia!!!

harvoin toinen ilman toista potkii tarpeeksi.

Lääkkeitä on turha pelätä, harva syö niitä koko ikäänsä.

Kuinka osaat ennakoida aina tulevat masennusvaiheet?

Olen kyllä huomannut hänen olevan joskus alakuloinen ja väsyneen oloinen mutta en koskaan olisi tullut ajatelleeksi että kyseessä voi olla niinkin synkät ajatukset.

Ja syyt tähän kaikkeen ymmärrän mutta niistä ei sen enempää.

ap

Nyt ei kiinnosta.

ap