G: Ex-poikaystäväsi jota häpesit?

samoja kokemuksia. Itselläni syyt olla hänen kanssaan oli lähinnä jonkin sortin kapinointia aluksi ja sitten myöhemmin sitä, että hän sai mut uskomaan etten ole kovin hyvä. Siis tuntemaan itseni rumaksi jne.

Onnittele itseäsi, että pääsit eroon.



ap

Hänen kotonaan oli olkkarissa peili. Saattoi vieraidenkin aikana mennä peilin eteen puristelemaan finnejä ja mustapäitä.



voi hävetyksen hävetys. ap

vaikka on tossa nykyisessäkin omat vikansa, niin ainakaan hän ei yritä latistaa itsetuntoani vaan päinvastoin=)



Ja hänen kanssaan liikkuessa voi olla ylpeä

Ei puhunut tunteistaan, ei pussannut, mutta se oli parempi rakastaja, remontoija, rekkamies ja nero kuin kukaan koskaan. Ja huomattavasti varakkaampi kuin kukaan muu.

Mutta samaa kohtelua saanut myös; olet ruma, olet lihava, olet tyhmä. Ja purematta kaiken nielin. Ja elin vuosia siinä uskossa, että olen ruma/lihava/tyhmä, vaikka varmasti kaikkea tuota ihan keskiverrosti muihinkin nähden. Turhauttavaa korjailla jonkun idiootin tekemiä tuhoja vuosia myöhemminkin.

poikaystävä (itse asiassa) oikein avopuoliso johon olin todella rakastunut (ensirakkaus) enkä kyllä tajua miksi ihmeessä? Kaikki m,uutkin ihmetteli suhdettamme.

Hävettää koko mies jälkeenpäin. Hän oli ensinnäkin ruma ja lihava (vaikkei ulkonäöllä väliä, näin uskottelin itselleni...mutta on sillä kuitenkin ainakin jonkin verran). Hänellä oli mt- ja alko-ongelma. Välillä söi antabusta ja sitten oli ihan punainen ja otti pumpusta kun oli pakko kuitenkin vähän juoda. Kulki aina karmeissa kusenhajuisissa verkkareissa. Oli aivan moukka käytökseltään, esim. vieraiden meillä ollessa saattoi piereskellä ja heittäytyä sängyllä lukemaan kirjaa. Ei "osannu" syödä juuri mitään ruokia, söi esim. uunilenkkiä tyytyväisenä.

Pahinta kuitenkin karmea mustasukkaisuus ja ne julkiset riidat ja kuulustelut.





Onneksi on nykyinen mies aivan toista maata, jota voin arvostaa ja kunnioittaa. Ja onneksi virheistään oppii.

yhtenä kesänä kauan aikaa sitten silloin 22-vuotiasta nuortamiestä. Hän asui hyvin yksinkertaisesti (vain huone, vesi tuli sisään, mutta hänellä ei ollut omaa sisävessaa tai kylpyhuonetta, kävi äitinsä luona suihkussa) Hän vietti siis aika askeettista elämää. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, mutta hänellä ei ollut kotipuhelintakaan. Hän kirjoitteli mulle runoja ja olihan se tietysti söpöä. Kaikki ystäväni ja sukulaiseni kuitenkin sanoivat, ettei meistä voi tulla mitään kun ollaan niin erilaisista oloista, mutta 18-vuotiaana vakaasti uskoin heidän olevan väärässä ja halusin näyttää, että meistähän tulee unelmien pari..



EN siis hävennyt näitä asioita miehessä, vaan sitä miten hän käyttäytyi kun mentiin ulos :-( Ensinnäkin hän pukeutui aina valkoiseen, päästä varpaisiin, takki, t-paita, housut ja jopa kengät, aivan kuten Miami Vicessa.. :-/ Ja tultuaan känniin, alkoi joka kerta esitellä karatetaitojaan :-( Ei minulle, mutta aina baarissa haastoi jonkun miehen kanssaan ulos ja siellä sitten heilutteli idiootin näköisesti käsiään ja jalkojaan, huuteli karatehuutoja ja valkoisissaan. Kyllä silloin hävetti!!



Ei tullut meistä paria. En voi sietää miehiä, jotka eivät osaa käyttäytyä kännissä.

17-vuotiaana miehen kanssa joka oli 161 cm pitkä.

Ex-poikaystävä hikoili herkästi ja tarkisteli aina oliko dödö pettänyt työntämällä sormet kainaloihin ja sitten haistelemalla sormiaan. Yök. Tuo oikeasti hävetti kun teki sitä yleisellä paikalla. Esimerkiksi ravintolan pöydässä.



Muutenkin hän laukoi ihmeellisiä mielipiteitä esimerkiksi sukulaisilleni, vaikka olisi ollut fiksumpaa pitää ne omana tietonaan.

pahinta kuitenkin sairaalloinen valehtelu ja vetelehtiminen.

lintsasi helposti työstä ja oli älymustasukkainen, yäks

Kahden kesken ja tutussa porukassa se ei ujo ollut. Mutta uudet tuttavuudet sai sen totaalisesti lukkiutumaan.

Kerran mentiin mun kaverille, jota hän ei ollut nähnyt aikaisemmin. Kaveri tiesi että tuon mieheni näytille. No, kaveri avas oven ja esittäytyi. Mä riisuin kengät ja menin kaverin perässä olohuoneeseen. Vähän ajan päästä ruvettiin ihmettelemään missä on tämä uusi mieheni. Menin katsomaan eteisestä ja siellä se oli kyykyssä, kengät edelleen jalassa ja pureskeli kynsiään. Mä olin ihan niinkuin että hei, ei sulle kahvia tänne eteiseen tuoda.



Ei se juttu siihen kaatunut, muihin syihin. Mutta se ujous vieraassa porukassa kun toinen ei saa suutaan auki ollenkaan, oli jotenkin ärsyttävää ja noloa. Ymmärrän että alussa vähän ujostuttaa, mutta se että toinen ei tunnu edes haluavan tutustua uusiin mulle läheisiin ihmisiin oli mulle vähän liikaa.

että oon kotoisin pieneltä paikkakunnalta suhteellisen pohjoisesta. Tapasin tän nolon poikaystävän siis jo yliopistokaupungissani. No, mies itse oli kans jostain korvesta, mutta Itä-Suomesta, mikä oli hänen mielestään niin paljon sivistyneempää. (ja siis tässä vaiheessa pakko huomauttaa, että sekä minä että perheeni ollaan ihan normaaleja, sivistyneitä ihmisiä:D). No tää poikaystävä tapas vanhempani kun he tulivat mun luo kylään ja totes, että suhteessa siihen että te ootte sellaisia juntteja, olette kasvattaneet suhteellisen ok tyttären:D SIlloin ei paljon naurattanut mut näin jälkikäteen ollaan äidin kanssa sille naureskeltu:D

Oli se komea, mutta ei nyt niin komea kuitenkaan kuin kuvitteli olevansa. Niin itseään täynnä kun vaan voi olla, meni jo koomisuuden puolelle. Ainoa mies mun elämässä, josta edes kaverit ei ole pitäneet. Ihan suoraan kommenttia sain että, "toihan on ihan täys idiootti". 3 kuukautta mä sitä katselin ja sitten pistin kiertoon.



Meni n. 7 vuotta ja mä näin tän miehen ihan sattumalta. Mulla oli mukanani mun silloin 5-vuotias poikani. Ja mitä tää ex-heila kysyi? onko toi mun? tarkoitti poikaani. Matikkapäätä ei tainut tällä miehellä olla sitäkään. Todella puistattava tyyppi.

sain kunnon naurut tuosta valkoisiin pukeutuvasta karate-heilujasta

Oli se komea, mutta ei nyt niin komea kuitenkaan kuin kuvitteli olevansa. Niin itseään täynnä kun vaan voi olla, meni jo koomisuuden puolelle. Ainoa mies mun elämässä, josta edes kaverit ei ole pitäneet. Ihan suoraan kommenttia sain että, "toihan on ihan täys idiootti". 3 kuukautta mä sitä katselin ja sitten pistin kiertoon.

Meni n. 7 vuotta ja mä näin tän miehen ihan sattumalta. Mulla oli mukanani mun silloin 5-vuotias poikani. Ja mitä tää ex-heila kysyi? onko toi mun? tarkoitti poikaani. Matikkapäätä ei tainut tällä miehellä olla sitäkään. Todella puistattava tyyppi.

miehen kanssa, olin 20 ja mies 37, itse olin nuori ja ikäiseni näköinen, mies eronnut, jolla lapsiakin. Mies näytti ainakin 45-vuotiaalta, en käsitä miksi tuhlasin aikaani tuollaiseen. Häpesin myös miestä ja hänen vanhuuttaan.