Lue keskustelun säännöt.
Olenko äitinä muita huonompi, koska mummu osallistuu lastemme elämään aktiivisesti?
26.06.2007 |
Tai siis onko äitiyteni jotenkin kyseenalaista tämän takia?
Meillä siis mummola on parin talon päässä ja juuri sairaseläkkeelle jäänyt mummu kaipaa seuraa. Käy siis meillä lähes päivittäin, koiramme saavat silloin touhuta yhdessä, saatetaan lähteä porukalla ulos kävelylle tai muuten vaan touhuilla kotona. Laitetaan usein ruokaa yhdessä ja mummu voi viihdyttää lapsia kun siihoilen. 3v esikoinen nauttii mummun kanssa leikkimisestä ja usein mummu ottaa pojan luokseen touhuamaan, jonkun kerran on jäänyt yökyläänkin. Lisäksi mummu onn tarvittaessa hoitanut 6kk kuopusta jos minulla on ollut jotain esikoisen asioita hoidettavina. Minusta ihan kiva juttu kun lapset saavat läheisen suhteen isovanhempiin.
Äitikavereilta taas kuulee tämän takia vähättelyä jatkuvasti. En kuulemma tiedä äitiydestä mitään koska oma äitini käy meillä kylässä ja auttelemassa. Jonkun mukaan en saisi edes kutsua itseäni kotiäidiksi koska en hoida lapsiani yksin. Koskaan en saa valittaa väsymyksestä tms. Olenko siis äitinä ala-arvoisempi tuon mummun takia ja pitäisikö minun kieltää häntä käymästä jotta saisin kutsua itseäni kotiäidiksi?
Kommentit (25)
jo 3v. melkein joka päivä. Tietenkin lasten äiti on kotona kaverina. Minulle on suuri ilo olla lasten kanssa. Ei se tee lasten äitiä yhtään huonommaksi jos minä olen siinä kaverina. Olen myös kaytettävissä aina kun tarvitsevat hoitajaa lapsille kun menevät asioille. Minulla ei ollut aikoinaan mummut apuna, asuivat kaukana, joten olisin ollut onnellinen pienestäkin avusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sehän tekee sinusta vain paremman äidin että annat lapsillesi ja äidillesi mahdollisuuden kallisarvoiseen mummu-lapsi suhteeseen. liian moni lapsi jää vaille sitä suhdetta nykypäivänä.
Itseäni käy lähinnä kateeksi kun omat vanhemmat asuu niin kaukana. Olisi ihana jos lapsilla olisi mummo lähellä!
Älä välitä kateellisten panettelusta, olet paras mahdollinen äiti lapsillesi ja kuten sanottu; lapsesi ovat vielä onnekkaita kun ovat saaneet noin läheisen mummun.
Toiset ovat ehkä tästä kateellisia tai eivät vaan muuten ymmärrä mahdollista rankkuuden valitustasi. En minäkään varmaan ymmärtäisi.
jos mulla olisi tuollainen tuki ja auttaja arjessa. Jaksaisin paljon paremmin ja takuulla olisin kärsivällisempi ja iloisempi äiti lapsilleni. Kuulostaa ihanalle!
Ymmärrän kyllä tuttujasi siinä, että varmasti ovat kateellisia ja kirpasee, kun näkevät, kuinka mukavasti voi lapsiperhearki sujua, kun on aktiivinen isovanhempi tukena. Ja kateellisuuksissaan sitten piikittelevät. Älä välitä niistä piikeistä vaan nauti omasta hyvästä tilanteestasi täysin siemauksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en kuulemma tiedä äitiydestä mitään, kun mulla on niin kiltti lapsi. Ne on vaan kateellisia. Ihanaa, että lapsesi ja mummon välit ovat noin läheiset! Se on valtavan iso juttu teille kaikille!
Itse asiassa mäkin oon kade :)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini tuli meille melkein joka päivä: hän kaipasi seuraa ja tehdä olonsa tarpeelliseksi ja minä apua kahden lasten ja rakentamisen kanssa.
Monet ovat myöntäneet olevansa kateellisia mutta varmaan myös ovat samalla kiillottaneet omaa sädekehäänsä, että ovat pärjänneet ilman apua.
Nyt lapset ovat 7 ja 6 ja ovat niin läheisiä äitini kanssa, että välillä tulee kyynel silmään, kun heidän yhdessäoloaan katselee. Nykyään näkevät pari kertaa viikossa.
hölinää! Äidit kilpailevat paremmuudestaan sillä kenen elämä on kaikista raskainta ja ilottominta, unohtaen että siinä samalla myös lapset kärsivät.
Teillähän on ideaalitilanne kun saatte viettää aikaa mummun kanssa! Kalliusarvoista aikaa niin lapsille kuin mummolle ja siinä sivussa sinäkin saat vähän kevennystä arkeen mikä on AINOASTAAN POSITIIVINEN asia. Äiti jonka ei tarvi yksinäisyydessä raataa kokoaikaa jaksaa varmasti olla lapsilleen parempi ja läsnäolevampi vanhempi!
Nauti ihmeessä tilanteesta ja kysy vaikka 15v päästä lapsiltasi kokivatko he mummun läsnäolon positiivisena vai negatiivisina asiana lapsuudessaan... Sieltä saat paremman vastauksen kuin näiltä " kavereilta"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole äitinä yhtään huonompi, mutta totuuden nimissä pääset aika helpolla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat ja kummit pystyvät antamaan mun lapselle sellaista, mitä pelkästään vanhemmat eivät voi. Jokainen läheinen ja rakastava ihmissuhde on lapselle äärettömän arvokas. Jokainen rakastava aikuinen on lapselle kuin rokotus turvattomuutta, huonoa itsetuntoa ja muita psyykkisiä ongelmia vastaan!
Olet ap todella hyvä äiti! :)
Vierailija:
jos mulla olisi tuollainen tuki ja auttaja arjessa. Jaksaisin paljon paremmin ja takuulla olisin kärsivällisempi ja iloisempi äiti lapsilleni. Kuulostaa ihanalle!
Mutta ap, sehän on ihan fakta, että sä et tiedä mitään siitä mitä on olla ihan yksin lapsen kanssa. Aina. Vaikka tulisi mitä. Ja vaikkei tulisikaan niin et tiedä sitä, mitä on pelätä sitä. Tai miettiä sitä miten surullista on, ettei lapsella ole niitä läheisiä välejä isovanhempiin. Yms.
Samoin se jolla tukea ei ole, ei tiedä mitä se on jos sitä olisi. Oisko sekään sitten automaattisesti mikään taivas. Ehkä, ehkä ei. Toiset kokee senkin elämään tunkemiseksi ja tuputtamiseksi.
Mutta että sillä olisi jotain tekemistä hyvän äitiyden kanssa... Ei todellakaan! Tosi kurjaa jos saat tosiaan sellaista kommenttia kuulla. Ja totta kai saat kutsua itseäsi kotiäidiksi. En mä ainakaan viitsisi kruunuani kiillottaa sillä, että isovanhemmat ei auta. V***taa lähinnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan ihan eri asia hoidattaa lapsensa isovanhemmilla kuin antaa isovanhempien olla mukana osana arkea.
Se olisi minusta äitinä olemisen halventamista jos tyrkkäisit lapsen isoäidille vähän väliä hoitoon ja itse vaikka lähtisit sillä aikaa uimaan, kaupungille, bailaamaan, ulkomaille... Joskus näitäkin voi tehdä, mutta jokainen tietää, että liika on aina liikaa.
Jos siis päävastuu lapsesta säilyy vanhemmilla niin kaikki on ok.
Lapselle se on rikkaus, kunhan omat vanhemmat viettävät suurimman osan ajasta heidän kanssaan.
Toki arvostan äitini apua ja nautin siitä että saamma viettää aikaa yhdessä. Tiedostan toki myös sen että pääsen varmasti helpommalla kuin monet ystävistäni, olen siksi usein ottanutkin muiden lapsia meille hoitoon että muutkin saisivat vähän vapaa-aikaa. Yritän olla valittamatta, koska minulla todellakin on apu yleensä helposti saatavilla jos sitä tarvin.
Välillä vaan ärsyttää kun tuntuu että minut painetaan jonnekin maanrakoon vähän väliä. Tuli sitten keskustelua miltei mistä vaan lapsiin liittyvästä niin pian avattuani suuni joku on toteamassa etten oikeasti edes tiedä millaista se se on kun minulla on äitini apuna. Siis kun keskustelijoista kaikki tietävät tilanteen niin luulisi jokaisen kykenevän päässään laskemaan asian ilman että sitä tarvii joka väliin hokea. Ja juuri nämä kommentit " ethän sinä edes ole oikea kotiäiti" satuttavat.
Mutta ei kai pitäisi noista välittää, tärkeintähän on että lapsemme nauttivat tilanteesta.
ap
tuottaa suunnatonta onnellisuutta ja isovanhemmillekin iloa, koska tiedossa on se, että he kuolevat todennäköisesti ennen lastenlapsia ja kaikki hyöty mahdollisuudesta olla yhdessä on hyvä käyttää hyödyksi. Rahalla ei voi korvata rakkaita läheisiä.
Juu tälläkin palstalla olen saanut noottia, etten saisi hankkia lisää lapsia koska en itse hoida lapsiani vaikka olen kotiäiti. Hmm... minkäs sille mahtaa jos lapset ovat saaneet isovanhemmat jotka haluavat itse olla mukana hyvin paljon lastenlasten elämässä mukana. Pitäisikö se jollain tapaa kieltää ja aiheuttaa kaikille osapuolille pahaa mieltä?
Vierailija:
Onhan ihan eri asia hoidattaa lapsensa isovanhemmilla kuin antaa isovanhempien olla mukana osana arkea.Se olisi minusta äitinä olemisen halventamista jos tyrkkäisit lapsen isoäidille vähän väliä hoitoon ja itse vaikka lähtisit sillä aikaa uimaan, kaupungille, bailaamaan, ulkomaille... Joskus näitäkin voi tehdä, mutta jokainen tietää, että liika on aina liikaa.
Jos siis päävastuu lapsesta säilyy vanhemmilla niin kaikki on ok.
On ihanaa ja rikkaus että lapsilla on osallistuvat isovanhemmat! Mahtava juttu kaikille ja upeaa että saatte viettää aikaa yhdessä kaikki kolme sukupolvea. On ihan eri juttu että äitisi on teillä arjessa omasta haluastaan osallistuvana jäsenenä, kuin tuo edelläolevan kuvailema tilanne missä vastuu lapsista sysätään omille vanhemmille.
S80:
Juu tälläkin palstalla olen saanut noottia, etten saisi hankkia lisää lapsia koska en itse hoida lapsiani vaikka olen kotiäiti. Hmm... minkäs sille mahtaa jos lapset ovat saaneet isovanhemmat jotka haluavat itse olla mukana hyvin paljon lastenlasten elämässä mukana. Pitäisikö se jollain tapaa kieltää ja aiheuttaa kaikille osapuolille pahaa mieltä?
Siis jos on isovanhemmat mukana kuvioissa. Eihän niitä lapsia toki isovanhemmille tehdä, mutta totuushan on että lapset ja isovanhemmat nauttivat toistensa seurasta ja jos se helpottaa kotiäidin arkea niin pelkkää plussaa vaan. Ei kotiäitiyden todellakaan tavi olla yksinäistä ja katkeraa puurtamista, kaikille mukavampaa jos lapsilla on paljon sukulaisia ympärillä ja ihmiset nauttivat tästä yhdessäolosta.
Oikeasti joskus tekee ihan pahaa tuo suomalainen kotiäiti-myytti :/
sehän on lapsenkin kannalta vaan rikkaus että saa viettää aikaa mummunsa kanssa! Taitavat " kaverit" olla vaan sulle kateellisia!