Missä iässä pois pinnasängystä?

Täälläkin kaivataan vinkkejä! Myös meillä nimittäin 2 v 8 kk:n ikäinen tyttö nukkuu edelleen pinniksessä. Sänky on niin iso, että tyttö on mahtunut siihen oikein hyvin, eikä ole koskaan yrittänyt kiivetä sängystä pois itse vaan viihtyy siellä hyvin. Silti nyt olisi aika vaihtaa lastensänkyyn. Pikkukakkostakin odotamme saapuvaksi helmikuussa.



Meillä on jo kokoamista vaille valmis Muuramen jatkettava lastensänky (käytettynä ostettu) ja siihen pitäisi tuo tyttö pikkuhiljaa siirtää. Yöjuoksuja lienee odotettavissa ainakin aluksi...?



Kokemuksia ja neuvoja kaivataan!



Lumileopardi

laidalliseen lastensänkyyn (160 cm pitkä), kun poika oli 1 v 10 kk. Miehen kanssa odotettiin kauhulla, mitä tuleman pitää, mutta aika hyvin kaikki on mennyt.



Kun sänky vaihdettiin, pidettiin kaikki iltatoimet ihan samoina, selitettiin vain pojalle, että hän on nyt niin iso että sai tällaisen ison pojan sängyn. Ensimmäiset pari yötä poika nukkuikin ihan rauhassa. Sitten sillä sytytti, että hei, täältähän pääsee pois! Sen jälkeen jouduttiin muutamana iltana roudaamaan nuori herra takaisin sänkyyn TODELLA monta kertaa, kunnes viesti meni perille.



Kaikki on sittemmin mennyt mukavasti, joskus poika haahuilee mutta enimmäkseen pysyy sängyssään, pitää siitä kovasti ja nukkuu hyvin.



Ihan viime päivinä (poika on nyt 2 v 1 kk) poika on jotenkin villiintynyt eikä taas tahdo millään pysyä aloillaan iltaisin. Kyse ei niinkään ole tällä kertaa sängystä " karkailusta" vaan kaikenlaisesta puuhastelusta. Yhtenä yönä alkoi kuulua nokkahuilun " soittoa" , toisena iltana taas poika rämppäsi valoja huoneessaan päälle ja pois yhtä soittoa ties kuinka kauan. Lelukoria se tyhjentelee ja saattaa lukea kirjaa tms.



Me ei olla hirveästi puututtu tuohon niin kauan kun pysyy omassa huoneessaan, koska yleensä poika menee kyllä nukkumaan hetken riekuttuaan. Sitten käydään tarkistamassa, että nukahti sänkyynsä eikä esimerkiksi kaappiin... Uskon, että kyse on vain vaiheesta ja menee kyllä ohi.



Yleisesti ottaen siis tosiaan siirto oli todella mukava ja vaivaton. Ja tietysti kun ikää kertyy niin nämä pikku kekkulit keksivät uusia ja hauskoja tapoja viihdyttää itseään, joten en usko että sänky sinänsä aiheuttaa meillä näitä levottomampia kausia.



Niin joo, sänky on Ikeasta, Kritter muistaakseni merkiltään, oikein kaunis ja toimiva. Toivon, että se myös kestää, sillä se oli tietysti aika edullinen.

Eli seinä toisella puolella ja meidän sänky toisella eli ei tippumisvaaraa paitsi äidin kainaloon =)

ja antakaa lapselle valinnan mahdollisuus.



Eli kasatkaa se sänky valmiiksi lasten huoneeseen (jos mahtuu vain mitenkään) ja aloittakaa nukkua siinä päiväunet esim. Meillä molemmat lapset on itse saaneet päättää koska siirtyvät lasten sänkyyn - huoneessa on ollut isompi sänky valmiina ja on sanottu, että siihen pääsee nukkumaan kun haluaa. Ensin siinä on voinut leikkiä päivällä - sit on kokeiltu päiväunet ja kummallakin alle viikossa ovat halunneet siirtyä myös yöt nukkumaan ' isojen' sänkyyn. (ja sit heti pinnis pois huoneesta!) Suuremmin ei meillä kyllä ole ollut sängystä pois juoksemista, mutta pari viikkoa on täytynyt olla sängyn vieressä nukahtamisen aikaan (aikaisemmin nukahtaneet itse omaan pinnikseen) turvallisuuden vuoksi varmaan.

Ajankohta oli hieman satunnainen kun matkasänkytyyppinen pinnasänky meni rikki juhannusreissulla. Lastensänky oli jo sopivasti ostettuna.



Ensimmäisenä ja toisena iltana nukutuksessa tyttö otti kaiken ilon irti matalista laidoista ja nukutus kesti 45 min per ilta kun oltiin jo tottuttu vaan jättämään hänet nukkumaan ilman sen ihmeenpiä kommerverkkejä pinnikseen. Mimmi pinkosi välittömästi sängystä kuin ohujus ja laskin, että ensimäisenä iltana yli 60 ketaa piti laittaa takaisin. Toisena yönä puolittui. Kolmantena (tänään) pyysi itse päästä nukkumaan (kuten välillä aiemminkin) ja jäi sinne kerralla. Katsotaan, miten tilanne kehittyy...



Täytyy sanoa, että olisi todella ollut paniikissa ilman kokemusta lapsista, mutta seurasin telkkarin " supernanny" -ohjelman ohjeita. Eli pitää vaan olla päättäväinen, ja aluksi ääneen todeta, että nyt tänne sänkyyn jäädään ja sitten ei sanoa enää yhtään mitään vaan nostaa vaan lapsi sinne päättäväisesti kerta toisensa jälkeen. Eli lempeästi osoitetaan, kuka on pomo, eikä ryppyillä kannata.

Meillä aihe ajankohtainen myös tällähetkellä sikäli että tuli ostettua extempore tytölle 1v5kk jatkettava sänky ja nyt mietitään mikä sänky laitetaan vielä kasaan.. Mutta esikoisemme kanssa tehtiin pikkuhiljaa vaihtoa, aloitettiin n. 1,5 vuotiaana harjoitella päiväunilla ja muutama kuukausi mentiin näin kunnes uskalsin laittaa yöunille jatkettavaan. Tyttö oli silloin tuloillaan, siks sängyn vaihto tossa iässä. esikoinen oli sängyn vaihdosta ihan otettu, kyseli jo jonkin aikaa koska saa nukkua yön ison pojan sängyssä. Sängyn vaihto aiheutti vaan sen että meillä alkoi yöhiippailut joita jatkui aina 3 vuotiaaksi saakka. Pinnasängyssä poika oli nukkunut yöt läpeensä mutta kun vapaus koitti.. Joka kerta vietiin takaisin omaan sänkyyn omaan huoneeseen, usein meni pari-kolmekin tuntia ennen kun poika jatkoi uniaan, eli juoksenteli vähän väliä sängystään meidän huoneeseen. Tässä seikka jonka vuoksi arveluttaa suuresti pikkusiskon sängyn vaihto, hän kun on (myös) tähän saakka nukkunut hiiskumatta yöt veljen kanssa samassa huoneessa.. Jos jollekin heräs kysymys miks pitäis vaihtaa sänkyä niin ei pitäiskään pakolla mutta jossain vaiheessa se on kuitenkin tehtävä ja meidän neiti on sellanen kiinnipideltävä iltaisin että kun roikut pinnasängyn reunalla tai kädet jumissa pinnojen välissä 45 min. joka ilta kuukausien ajan niin tuskaista on. Ja jos jollekin heräs kysymys miksei annettu pojan jäädä yöllä viereen niin kerrottakoon että ei ole ikinä osannut nukkua vieressä, kokeiltu on kyllä sitäkin. Mutta joka tapauksessa suosittelen ehdottomasti hidasta siirtymistä, tai sanotaan että lapsentahtista. Ja toinen ehdoton asia mun mielestä on se että pinnasängystä on luovuttu hyvillä mielin hyvissä ajoin ENNEN pikkusisaren syntymää jos on tarkoitus saada vauvalle sama sänky käyttöön. Vauvan synnyttyä luopuminen voi olla aikas hankalaa. Vaikka meille oli vauva tulossa, ei kuitekaan perusteltu sängyn vaihtoa sillä että vauva tarvii pinniksen.. oikeastaan sitä ei edes tarvinut perustella kun poika oli saanut omaan tahtiin tutustua ja " kasvaa" uuteen sänkyyn.

Oli perhepedissä suurimmaksi osaksi, mutta oli tuo pinnasänky hyvä turvapaikka ainakin päiväunille ja muutenkin, ei pudonnut sängystä eikä esikoinen päässyt ihan äkisti päälle pomppimaan. Suosittelen että otatte sen pinnasängyn käyttöön vaikka sitten vain varalle, ja esikoiselle oma uusi (jatkettava?) lastensänky. Meillä oli ekat 2 vk totuttelua, mutta nyt haluaa jo sinne omaansa. Eilenkin meni hampaan pesulta sänkyynsä, ja kävi itse nukkumaan.

1,5 vuotias kun siirtyi pinnasängystä lastensänkyyn. Nukkuu omassa huoneessa ja aamulla kasattiin sänky, nukkui päiväunet siinä ja heti aloitti nukkumaan myös yöt uudessa sängyssä. Ihan hyvin asettui sänkyyn. Pinnasänky siirrettiin meidän makuuhuoneeseen odottamaan kakkosta, joka syntyi puoli vuotta myöhemmin. Ei kertaakaan halunnut takaisin pinnikseen vaikka se oli kasattuna meidän huoneessa, oli ylpeä isojen tyttöjen sängystä =)