mistä tunnistaa huonon kasvattajan?

ja pitää omiaan ainoina oikeina.

tai paremminkin kasvattamisella: vanhemmuutta yleensä, vai lapsen yhteiskuntakelpoisuuden lisäämistä?

- keskittymiskyvyttömiä (säheltävät ja sekoilevat hommasta toiseen 5 sek välein)

- hyperaktiivisia (maanisella tavalla) eivätkä rauhoitu koskaan minkään asian ääreen

- sairaalloisen ylisosiaalisia tai epäsosiaalisia

- likaisia, ihottumaisia ja/tai säähän väärin puettuja

- enemmän mustelmilla tai naarmuilla kuin mitä ikäiseltään voi olettaa

- väkivaltaisia

- ikään nähden aivan liian itsekkäitä ja tunkeilevia tai aivan liian vetäytyviä

Hyvien vanhempien lapsilla ei ole ainuttakaan ongelmaa?

Voitko perustella.

Ensinnäkin heillä on mustelmia tosi paljon koko ajan, ovat perineet minulta taipumuksen siihen että tosi pienistä kolauksistakin tulee heti mustelma. On muuten tosi kiusallista.

Ja sitten ovat luonteeltaan tosi ujoja. Eli ovat suurissa väkijoukoissa melko vetäytyviä.

No, onneksi pystyvät keskittymään sentään asioihin ja ikinä eivät ole likaisia ja ihottumaakaan ei ole koskaan ollut, ovat tosi hyvä ihoisia. Sääli niitä vanhempia joiden lapsilla on atooppista ihottumaa.... kasvattavat huonosti.

Vierailija:

- keskittymiskyvyttömiä (säheltävät ja sekoilevat hommasta toiseen 5 sek välein)

- hyperaktiivisia (maanisella tavalla) eivätkä rauhoitu koskaan minkään asian ääreen

- sairaalloisen ylisosiaalisia tai epäsosiaalisia

- likaisia, ihottumaisia ja/tai säähän väärin puettuja

- enemmän mustelmilla tai naarmuilla kuin mitä ikäiseltään voi olettaa

- väkivaltaisia

- ikään nähden aivan liian itsekkäitä ja tunkeilevia tai aivan liian vetäytyviä

Lukeeko noissa kohdissa " sairaalloisen" sitäjatätä tai " ikäkauteen sopimattomasti" tuotajanoita? Daaaah!

meidän pojalla on ihottumaa jaloissa. On kuivaihoinen jaloista.

Pidämme kyllä hänen ihostaan huolen, pidämme puhtaana ja rasvaamme joka päivä.

Eikä se iho huonosta kasvattajasta kerro?

Muuten poika on mitä ihanin luonne. :)

Eli jos jotain on sovittu/jostain rankaistaan, niin siitä myös sitten pidetään aina kiinni. Eikä anneta periksi " tämän kerran" ja sitten ihmetellään, miten lapsen saa " käyttäytymään" kaupassa kun joskus huutamalla saa karkkia, joskus ei...

Vanhemmat ovat vain yksi tekijä monista. Tietysti vanhemmat vaikuttavat lapsiinsa, mutta aika naiivia olisi ottaa täysi kunnia lapsen menestyksestä, luonteesta jne. Yhtä typerää olisi myös osoittaa syyttävä sormi täysin vanhempia kohtaan, jos lapsi toilailee.

Mun mielestä empatiakyvyn puute on kasvattajalla aika huolestuttava piirre. Samoin kyvyttömyys ilmaista tunteitaan. En kyllä menis sanomaan lapsen käytöksen perusteella suoraan, että vanhempi on huono kasvattaja. Myös perhetilanne tai jokin traumaattinen kokemus voi vaikuttaa lapseen, vaikka vanhemmalla olisikin resursseja olla ns. " hyvä kasvattaja" .

Mutta on erittäin ärsyttävää jos kyselee lapselta koko ajan mielipidettä sellaisista asioista, joita lapsi ei kuitenkaan saa päättää. " Lähdetäänkö kohta kotiin" , " Mennään syömään, jooko" , " Laitetaanko aurinkorasvaa" jne.

johdonmukaisuus. Olen liian helläluontoinen, että en aina pysty huudattamaan lasta vaan joskus sorrun antamaan periksi. Mutta silti meillä ei onneksi koskaan ole karkkihyllyillä huudettu. Se asia on tehty selväksi pienestä lähtien, että kaupasta ostetaan ne mitä on kotona sovittu ja listaan laitettu. Mutta kotona tulee lipsuttua. Kai sitten olen huono kasvattaja. Parhaani kuitenkin yritän lasten kanssa ja rakkautta saavat paljon.

Huonon kasvattajan tunnistaa siitä, että hänen lapsensa käytös aiheutta hänessä hermostuneisuutta, jännittyneisyyttä ja vanhemman koko olemus on silloin aika levoton.



Ei oikein osaa lukea lasta. Sitä koska hän kaipaa huomiota, koska olisi aika viheltää peli poikki, kun riehaantuminen on lähellä, ei osaa mitään pikku " niksejä" esim siirtää lapsen huomiota pois jostain mikä aiheuttaa kiukkua, toimii epäjohdonmukaisesti ja julkisilla paikoilla lapsen käytös aiheuttaa vanhemmassa häpeää, joka ilmenee esim lapsella huutamisena tai sitten periksi antamisena.



Huono kasvattaja hakee omaa vanhemmuuttaan ja ottaa vaikutteita koko ajan jostain. Luetaan joku lehtiartikkeli tai tutkimus netistä ja yhtäkkiä löydetään " valaistus" ja kokeillaan uusilla ohjeilla, kunnes taas löytyy jotain uutta.

Ehkä pahinta on epäjohdonmukaisuus. Välillä vanhempi rakastaa lasta ylitsevuotavan paljon, välillä ei ole huomaavinaan. Välillä vanhempi räjähtää samasta asiasta, jonka toisena hetkenä hyväksyy. Lapsi ei voi koskaan tietää, millä päällä vanhempi tänään on, eikä voi olla varma, hyväksytäänkö hänet ja hänen käytöksensä vai ei.



Huono vanhempi uhkailee lasta hylkäämisellä ja pitää häntä vastuullisena omista (siis aikuisen) tunnetiloistaan. Lapsesta tulee aikuisen kainalosauva, johon aikuinen purkaa omat tunteensa, sekä hellyyden että ärtymyksen.



Huono vanhempi ei kuuntele lasta, vaan luulee tietävänsä, mitä asiaa lapsella on. Hän moittii lasta etenkin vieraiden läsnäollessa.



Avioerotilanteessa huono vanhempi uskoutuu lapselle ja kertoo toisen vanhemman kaikki viat yksityiskohtaisesti sekä vannottaa lasta, että tämä ei saa jättää vanhempaa, koska lapsi on nyt vanhemmalle kaikki, mitä tällä on. Näin vanhempi ehkä huomaamattaan sabotoi lapsen ja toisen vanhemman suhteita.

on sitten varsinainen välkky ja kasvatuksen asiantuntija. mitä sä luulet, että liikkuvaisella, rohkealla, kiipeilevällä ja motorisesti erittäin taitavalla pojalla olevan, mustelmia tietenkin. kaikki ei nysvää paikallaan.