Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumpi parempi: Elää huonossa parisuhteessa perheenä vai alkaa yksinhuoltajaksi?
24.06.2007 |
Olen niin kyrsiintynyt mieheeni. Joskus olin naivi ja luulin, että voisin muuttaa hänet. Toisin on käynyt: Eihän aikuista voi muuttaa. Nyt elän parisuhteessa miehen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Tai, on meillä kaksi alle neljävuotiasta lasta. Se onkin ainut mikä meitä yhdistää.
Ei ole yksin miehen syy, ettei parisuhde toimi. On minussakin paljon vikaa. Minä en osaa keskustella (hänen kanssaan). Kaikki keskustelu päätyy riitaan, jonka yleensä minä aloitan kiihtymällä jostain pienestäkin asiasta.
Nyt, kun olen miettinyt eroa jo pari vuotta, en enää tiedä olisiko helpompi vain jatkaa huonoa parisuhdetta, koska en tiedä jaksaisinko hoitaa kahta pientä lasta yksin. Arki, kun mies on töissä ja minä hoidan lapsia kotona, tuntuu välillä todella raskaalta. Toisinaan katson kelloa koko päivän ja lasken minuutteja, koska mies tulee kotiin auttamaan minua lasten hoidossa.
Kysymys kuuluukin:
Kumpi olisi parempi: Elää perheenä huonossa parisuhteessa vai alkaa yksinhuoltajaksi?
Kommentit (7)
hanki parempaa tekemistä. Mene töihin tai opiskele. Elämä muuttuu kummasti ja se oma kumppani saattaakin olla taas se ihana itsensä, joka hän oli ennenkin lapsia, kun saa itse oman olotilansa korjattua.
Jos se ei auta, niin sitten kannattaa pohtia eroa. Mä voin sanoa, että meillä ainakin tää vauvavaihe on ihan hirveetä välillä. Mies on töiden jälkeen väsynyt, eikä jaksa olla kiinnostunut mun jutuista. Yrittää vaan selviytyä seuraavaan päivään ja olla mahdollisimman hyvä iskä. Mä oon vaan niin tylsistynyt himassa, että ei mitään järkeä. Mä oikein huudan aikuista seuraa, jolla olisi kiehtovia puheenaiheita ja älykkäitä kommentteja.
Ja sit kun on taas itsekin ihmisten ilmoilla on tilanne ihan toinen. Nyt tän pikkukakkosen myötä olen oppinut hankkimaan itsellenikin elämän ja ihan lasten kanssa. Teen niitä tappavan tylsiä hiekkalaatikko ihmissuhteita ja yritän säilyä järjissä. Hyvin se sitten menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä (ehkä joskus kaudun) olen päättänyt jatkaa huonossa suhteessa. Ainakin niin kauan, että lapsi on vanhempi ja asuntolaina vähän lyhentynyt.
No nyt nuo remontti ohi, lapset isompia ja töitä miehellä edelleen paljon, mutta vapaa-aikaa käyttää enemmän meihin. Ja parisuhde voi taas hyvin!
Ylämäet on vaikeita, mutta kannattaa vaan jaksaa.
En voisi kuvitella eläväni elämää, joka masentaa minua ja johon en ole tyytyväinen.
Voin vaikka kuolla huomenna, tai vuoden päästä. Haluan elää onnellisen elämän. En kuihtua ja nahistua, tietäen että voisin tehdä asialle jotain.
Meilläkin oli rakennusaikana ja lasten ollessa aivan pieniä hyvinkin rankka ja riitelimme paljon. Välillä tunsin melkein vastenmielisyyttä omaa miestäni kohtaan...Nykyisin, kun aallokko on tasaantunut, olemme jopa onnellisempia kuin koskaan aiemmin!
Eli vastaukseni on: Kannatta tsempata, eikä ainakaan ruveta eroamaan lasten ollessa noin pieniä, koska lähes jokainen pari elää sinä aikana jonkinlaista kriisivaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku/jotkut sanoi, että suhde paranee, kun lapset kasvaa jne.
Siitä tajusinkin kuinka mukavaa ja leppoisaa minulla ja miehellä aina on, kun olemme aivan kahden. Lasten saannin jälkeen emme ole montaa kertaa aivan kahden olleet. Ne kerrat ovat olleet todella mukavia: Ei tappeluja, mukavaa jutustelua, hyvää seksiä jne.
Alkup.
Alue: Aihe vapaa
Ja olemme hakeneet apuakin jo vuosien ajan, mutta mikään ei muutu...