Hyviä satukirjoja, joissa opetellaan tunteiden sanoittamista?
Löytyisikö vinkkejä lastenkirjoista/saduista, joissa opetellaan lapsen kanssa (etenkin ikävien, mutta myös positiivisten) tunteiden tunnistamista ja pukemista sanoiksi? Mielellään kuvituksen kera... Tai muuten vain kirjoja, joissa käydään jollain tavalla rakentavasti läpi erilaisia tunnetiloja.
Perhe-lehdessä oli taannoin vihje jostakin uudesta kirjasta, mutta harmikseni en muistanut laittaa kirjan nimeä ylös. Tietääkö joku?
Oma 3,5-vuotias poikani ei vielä juuri osaa ikävistä tunteistaan puhua ja ahdistukset näkyvät vielä tosi fyysisesti, vaikka juttelemme hänelle päivittäin siitä, että voi sanoa, että harmittaa ja harmitus on ihan hyvä ja oikea tunne, mutta silti ketään ei saa satuttaa. Satuja poika kuuntelee mielellään, ja ajattelin, että niistä voisi olla hänelle apua.
Kommentit (3)
"Miltä Sipukaisesta tuntuu". On loistava kirja! Siinä käydään nimenomaan tunteita läpi. Suosittelen todella. On tarpeeksi haastavakin 3-vuotiaalle ei mikään katselukirja. Sen on julkaissut muistaakseni Psykologikustannus, joten teksti on varmasti harkittu. Sen saa tilattua netin kautta.
Juuri tuota kirjaa etsin. Tilasin sen jo ja olemme nyt sitä lukeneet. Vaikuttaa oikein hyvältä!
Tosin on pienten lasten katselukirja (vain yksi tekstinpätkä per sivu), mutta siinä on kuvia tunteista. Tyyliin "sika on kateellinen mäyrälle", "Suru (nimi) on haikea kun punavarpunen lähtee", "sikaa pelottaa kävellä yksin pimeässä", "pikku mäyrä rakastaa isoa mäyrää" tms. Sittenhän vanhempi voi jutella lapsen kanssa kuvista, tyyliin miksiköhän sika on kateellinen, onko se siksi että lehmällä on enemmän leluja (kuten kuvassa näkyy) jne.
En ole tuota kirjaa kyllä enää kolmivuotiaan kanssa lukenut, kun se repeytyi pikkulapsivaiheessa niin pahasti. Tuosta Perhe-lehden kirjasta en tiedä.