Lue keskustelun säännöt.
Te paljon laihduttaneet, nyt kaikki vinkit tähän pinoon!
23.06.2007 |
Mulla siis ylimääräistä yli 30 kg. Osittain ovat tulleet syömishäiriön (bed) seurauksena, osittain johtuu vain huonoista elämäntavoista. Olen kova stressaamaan asioista ja oikeastaan ylihuolellinen ja -neuroottinen arjessa. Vain syömisissä kuppi menee nurin. Nyt mittani on täynnä tätä ulkoista olemusta, kun se ei vastaa ollenkaan sitä mitä olen sisäisesti. Tiedän kyllä miten pitäisi syödä ja liikkua, mutta miten tuon tiedon voisi siirtää käytäntöön. Onko teillä hyviä vinkkejä?
Kommentit (29)
Noudat lautasmallia ja otat vain yhden annoksen ruokaa. Syöt kolmen tunnin välein neljä ateriaa päivässä (aamiainen, lounas, välipala, illallinen). Juot paljon vettä. Syöt paljon hedelmiä, marjoja, kasviksia, ruisleipää, rasvatonta maitoa. Syöt herkkuja vain kerran viikossa. Liikut joka päivä vähintään puoli tuntia. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miten tuon saisi ylläpidettyä pidempään kuin viikon? Vai onko kaikkien normaalipainoisten ihmisten elämä ainaista lautasmallin vahtaamista?
Itsellänikin bed ja käsi näyttää toimivan suun kanssa nopeammin kuin aivot.
Mulla kanssa 30kg ylimääräistä ja nyt olen alkanut terapian myötä pitämään itsestäni. Tarkoitan sillä sitä, että nykyään ajattelen olevani paremman huolenpidon arvoinen ja sitä kautta muuttamassa elämäntapojani.
Suosittelen myös lukemaan Dr Philin painonpudotus haasteen, niin epätoivoiselta kuin se kuulostaakin ;)
Vierailija:
Mutta miten tuon saisi ylläpidettyä pidempään kuin viikon? Vai onko kaikkien normaalipainoisten ihmisten elämä ainaista lautasmallin vahtaamista?
Ja kun repsahduksia tulee (niitähän tulee) niin alottaa seuraavana päivänä alusta ja elää taas päivän kerrallaan. Ja keksii itselleen jotain tärkeää tekemistä tai ajattelemista, niin ei ajatukset pyöri enää siinä syömisessä. Eikä osta itse kaupasta enää niitä herkkuja sinne kaappiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kamalaa on se, että osittain tiedän tämän olevan tottakin. Esimerkiksi tuntemani miehet eivät pidä mua naisena ollenkaan vaan jonkinlaisena androgyyninä, koska minua ei kukaan halua ajatella seksuaalisena olentona. Uskon, että työasiatkin etenisivät paremmin normaalipainoisena. Tästä kehitän itselleni oikein marttyyriolon aika ajoin ja sekös laukaisee bed-kohtauksen...
Mulla ei toimi " syö 5-6 pientä ateriaa" . Haluan syödä kerran päivässä itsenii oikein kunnolla täyteen - suorastaan ähkyyn. Sillä pärjään vaikka läpi päivän, mutta silti kokonaisruokailuni pysyy pienempänä, kuin jos söisin monta pientä ateriaa.
Aamun pärjään loistavasti kahvilla, enkä syö yhtään sen enempää lounaalla, kuin aamupalan syötyäni. Taas säästän pari kaloria.
Sen sijaan ruokahaluni kasvaa iltaa kohden ja siksipä syönkin kunnon aterian töistä päästyäni (päivällä vain keiton, niin ei rupea väsyttämään kesken työpäivän).
Makeanhimoon minulla on auttanut pieni juttu. Joku pieni makea ruuan päälle, vaikka jugurtti, tai lasillinen mehukeittoa, tai vaikkapa HeVi -juoma (mikäs sen terveellisempää - saat päivän 200 g kasviksiakin samalla=).
Ja todella, kun syön iltapäivällä itseni täyteen, niin ei todellakaan tee mieli mitään pupellettavaa telkkarin ääressä!
Jos et kertakaikkiaan osaa olla ilman karkkia, niin osta suklaalevyn sijaan patukka, patukan sijaan laku jne.
Haasta itsesi!
Mieti, mikä on itsellesi tehokkain keino. Laita vaikka ruksi ruutuun jokaiselle päivälle, jona olet saanut vastustettua kiusausta (eli karkkia vaikkapa).
Tee sama liikunnan suhteen. Jos et kävele tänään, niin tee se huomenna - pidä listaa, jotta et pääse lintsaamaan.
NAUTI siitä, mitä teet.
Käytä hyväksesi myös itseinhoa, eli katso läskejäsi peilistä ja hauku itseäsi.
Minä saan myös motivaatiota katsoessani timmejä kuvia sporttisista naisista. Tiedän, että en koskaan pääse heidän tasolleen, mutta se kannustaa silti.
Myös Biggest Looser -tyyliset ohjelmat saavat minut tsemppaamaan. Jos Jenkkejen 150-kiloset pystyvät laihduttamaan itsensä normaalipainosiksi, niin kyllä pystyn minäkin!
Ja niin pystyt sinäkin! Onnea matkaan!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa jutella asiasta ihan vaikka tk:n lääkärin kanssa.
tosin hyvää vauhtia lähtemässä, 1-2 kiloa/kk. Mä olen aikaisemmin pääasiassa ollut normaalipainoinen. Tosin oli mulla aikaisemminkin muutaman vuoden verran ylipainoa, koska lopetin aktiiviliikunnan (fudis, koris ja tanssi), enkä tajunnut, ettei enää saanutkaan syödä entiseen malliin.
Normaalipainoisena en ole koskaan kokenut elämän olevan vahtaamista, mutta pitää löytää se balanssi syömisen ja kulutuksen välille. Kaikkea voi syödä, mutta niitä rasvasia/suolasia/makeita vaan vähemmän. Eikä se lautasmalli ole vahtaamista, kun ensiksi mättää lautaselle niitä kevyitä vaihtoehtoja ja vasta viimeiseksi ahtaa sinne joukkoon muutaman herkun.
Mä olen ehdoton kahvipullan ja suklaan ystävä. Niitä syödään yleensä päivittäin (ellei ole niin kuin nyt, että painoa pudotetaan), mutta niissäkin herkutellaaan kohtuudella. Viipale pullaa kahvitauolla tai pikkupatukka (esim. pätkis) ruoan päälle. Ja näitä herkkuja kerran ihan max. kahdesti päivässä. Ei tarvii olla kuitenkaan niin kovin tarkka.
Herkutella voi ihan hyvin vaikka salaatilla, marjoilla + jäätelöllä, meloonilla, pähkinöillä (ei syö överisti) taikka makuvissyllä. Kyllä ne kilot on ens kesään mennessä karisseet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riisitkin ostetaan kilon paketeissa. Vaikeaa kuvitella perhettä jossa kaapin sisältö olisi ainoastaan vihanneksia.
Mutta suurena herkkujen ystävänä tunnen suorastaan surua siitä, että jos haluan laihtua, en voi enää koskaan vetää esim. 1 litraa jäätelöä yhdellä istumalla ja päälle karkkisäkkiä. Sairasta, tiedän... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on todella suuri emotionaalinen lataus tuohon syömiseen. Sulle ruoka on jotain todella paljon suurempaa ja tärkeämpää kuin suurimmalle osalle ihmisistä. Sulla on tuo pelko ja eroahdistus ihan verrattavissa jonkin läheisen ihmisen menetykseen se ruoka on jotain sinua todella syvästi.
Vierailija:
Mutta suurena herkkujen ystävänä tunnen suorastaan surua siitä, että jos haluan laihtua, en voi enää koskaan vetää esim. 1 litraa jäätelöä yhdellä istumalla ja päälle karkkisäkkiä. Sairasta, tiedän... ap
Vierailija:
Riisitkin ostetaan kilon paketeissa. Vaikeaa kuvitella perhettä jossa kaapin sisältö olisi ainoastaan vihanneksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Sulla on todella suuri emotionaalinen lataus tuohon syömiseen. Sulle ruoka on jotain todella paljon suurempaa ja tärkeämpää kuin suurimmalle osalle ihmisistä. Sulla on tuo pelko ja eroahdistus ihan verrattavissa jonkin läheisen ihmisen menetykseen se ruoka on jotain sinua todella syvästi.Tunnen myös jatkuvaa pelkoa läheisten ihmisten menettämisestä, sitä on jatkunut ihan varhaisista nuoruusvuosista lähtien. Käytännössä vanhempien erosta saakka, joten saako tästäkin syyttää vanhempien avioeroa? Tunnistan itsekin sellaisen sairaan ajatuksen, että ruoka " rakastaa" minua vaikka kukaan muu ei rakastaisi. Vaikka taas järjellä ajateltuna tiedän että eihän se niin ole.
Mutta vaikeinta tässä on, kun syödä pitää kuitenkin. Juopolla on sentään mahdollisuus jättää juomatta kokonaan.
T: Ei Ap
Vierailija:
Sulla on todella suuri emotionaalinen lataus tuohon syömiseen. Sulle ruoka on jotain todella paljon suurempaa ja tärkeämpää kuin suurimmalle osalle ihmisistä. Sulla on tuo pelko ja eroahdistus ihan verrattavissa jonkin läheisen ihmisen menetykseen se ruoka on jotain sinua todella syvästi.Vierailija:
Mutta suurena herkkujen ystävänä tunnen suorastaan surua siitä, että jos haluan laihtua, en voi enää koskaan vetää esim. 1 litraa jäätelöä yhdellä istumalla ja päälle karkkisäkkiä. Sairasta, tiedän... ap
Yhtenä päivänä söin viidessä minuutissa yli 10 keskikokoista perunaa. Mies tajusi vasta sitten kun aloin voihkia kivusta. Se on niin tottunut ahmivaan vaimoonsa.
Tavallaan jatkoin omien vanhempieni laiminlyöntejä rankaisemalla itseäni ruoalla. Jos ei muut huolehtineet minusta, miksi minunkaan pitäisi, kun en ole vanhempienikaan silmissä ollut sen arvoinen.
Tunnen myös jatkuvaa pelkoa läheisten ihmisten menettämisestä, sitä on jatkunut ihan varhaisista nuoruusvuosista lähtien. Käytännössä vanhempien erosta saakka, joten saako tästäkin syyttää vanhempien avioeroa? Tunnistan itsekin sellaisen sairaan ajatuksen, että ruoka " rakastaa" minua vaikka kukaan muu ei rakastaisi. Vaikka taas järjellä ajateltuna tiedän että eihän se niin ole.
[/quote]
Sehän on just idea syödä useesti mutta vähän että saadaa aineenvaihdunta laulamaan.
Sinun pitää oppia suhtautumaan ruokaan uudella tavalla.
Älä ajattele syödessäsi että onpa hyvää ruokaa äläkä mieti ravintolassa ruokalistaa tutkiessasi mikä olisi hyvää. Ajattele sen sijaan että syöt vain sen verran kun on PAKKO jotta pahin nälkä menisi ohi ja valitse AINA kevyin vaihtoehto. Ruokaa se vain on ja samahan tuo mitä syöt, [b]et sinä elä sydäksesi vaan syöt elääksesi[/b], tai niin sen ainakin pitäisi olla. Ja kun kerran ruoka ei enää ole elämässäsi tärkeää, voit hyvin valita sen mauttomamman ja kevyemmän vaihtoehdon.
Välillä toki on lupa herkutella, ehkä kerran kuukaudessa.
Ja tuollainen ylipaino on terveysriski, kannattaisi laihduttaa edes se 10% painosta.