Te paljon laihduttaneet, nyt kaikki vinkit tähän pinoon!

Muistan monesti ahmiessani ajatelleeni, " että siitäs saatte ja ootteko nyt tyytyväisiä" Mulla oli ahmimiskohtauksia teininä jolloin mietin jatkuvasti itsemurhaa. Äitini oli todella syyllistävä ja väkivaltainenkin, isä ei tullut apuun vaikka huusin ja rukoilin apua. Ulkonäkö oli oikeastaan ainoa asia jota pystyin hallitsemaan ja koska äidistä olin jo hirveän näköinen ihminen ja huora niin söin ahdistukseeni ja koin samalla kostavani. Erittäin sekavaa ja kummallista logiikkaa, mutta mulle ruoka oli se joka rakasti. Ainoa ilonpilkahdus elämässä.



Tämä ahmimisjakso ja +40kg alkoi tulla silloin kun mieheni petti minua. Esikoinen oli 5kk ja toinen oli jo vatsassa. En tajunnut miksi ihminen jota rakastin eniten maailmassa lapseni lisäksi voisi vahingoittaa minua pahemmin kuin yksikään äitini lyönti tai haukkumiset yhteensä koko elämäni aikana.



Eniten minua kuitenkin suututti se, että lasteni isä oli pettänyt lapsensa ja meidän suhteemme. Sydämmeni kylmeni miehelleni, mutta lämpeni ruualle.

Mutta elämääni ei jää mitään nautintoja jos ruoka, tai pikemminkin herkut, on pois laskuista.



Olen (aina ollut) jossain määrin tietoinen siitä, että minun ongelmani on korvien välissä. Harmi vaan että se näkyy ulospäin niin hyvin ja vaikuttaa sitä kautta kaikilla elämänalueilla. Välillä ajattelen katkerana että miksi en sairastunut BEDin sijaan bulimiaan tai anoreksiaan.



Tänne on tullut paljon asiallisia vastauksia, kiitos niistä.



Ap.

Mikään ei ole mun mielestä niin ihanaa, kun lopettaa lenkki/uinti/kuntopiiri tms. täristen väsymyksestä. Sitten venyttelee oikein pitkään ja hartaasti ja päälle lämmin suihku ja kevyttä venyttelyä. Se on ihanaa ja sitä voi nykyään tehdä liian vähän.

Minä olen käyttänyt laihiksissa palkintona jotain muuta kuin ruokaa. Kun käyt kaupassa, mene sinne kylläisenä ja osta terveellistä ruokaa ja palkitse itsesi lehdellä, uudella kynsilakalla tms.



Muutenkin huomaan syöväni ja huolehtivani itsestäni paremmin, jos olen vaivautunut aamulla laittautumaan, (kevyt meikki ja siistit vaatteet). Kuulostaa varmaan hassulta, mutta toimii :)



Juo aamulla paljon vettä ja ota vitamiinit. Sen sijaan että söisit, tee jotain konkreettista ulkonäöllesi, lakkaa kynnet tai tee jalkahoito, käytä hyväntuoksuisia vartalovoiteita jne. Tulee oikeasti parempi olo ja pidät itsestäsi enemmän.

Vierailija:

Minä olen käyttänyt laihiksissa palkintona jotain muuta kuin ruokaa. Kun käyt kaupassa, mene sinne kylläisenä ja osta terveellistä ruokaa ja palkitse itsesi lehdellä, uudella kynsilakalla tms.

Muutenkin huomaan syöväni ja huolehtivani itsestäni paremmin, jos olen vaivautunut aamulla laittautumaan, (kevyt meikki ja siistit vaatteet). Kuulostaa varmaan hassulta, mutta toimii :)

Juo aamulla paljon vettä ja ota vitamiinit. Sen sijaan että söisit, tee jotain konkreettista ulkonäöllesi, lakkaa kynnet tai tee jalkahoito, käytä hyväntuoksuisia vartalovoiteita jne. Tulee oikeasti parempi olo ja pidät itsestäsi enemmän.

Jos ongelma on niinkin pitkälti psyykkinen, ei olo suinkaan välttämättä parane tuollaisia ohjeita seuraamalla.



Itse olen tehnyt todella suuren elämäntaparemontin lähtötilanteessa, jossa ylipainoa oli yli 42 kg ja painoindeksi lähes 40, joka vastaa sairaalloista ylipainoa. Nyt, reilu vuosi myöhemmin olen pudottanut melkein 35 kg ja painoindeksini on enää 27 (lievä ylipaino). Kuntoni on kohonnut merkittävästi, verenpaineeni on normalisoitunut ja mahdun vihdoin kauppojen vaatteisiin. Tunnistan tuon erään vastaajan mainitseman " androgyyniyden" entisestä elämästäni - ja nyt tuntuukin mielettömältä, kun miehet ensimmäistä kertaa elämässäni ovat alkaneet huomioida minua kiinnostavana naisena, kun näytän jo melkoisen hyvältä muutamasta ylikilosta huolimatta. :D



Mutta miten tämä tapahtuu, vieläpä siten, että olen oikeasti nauttinut olostani koko tämän kuluneen vuoden.



Kohta 1. Tiedostin ongelman ja sen, että se on todella laaja kokonaisuus. Monen asian olisi muututtava, muutoksen olisi oltava pitkäjänteistä ja pysyvää, keinojen olisi oltava sellaisia, joita jaksan noudattaa pitkään - sillä yli 40 kg ei ole mahdollista laihduttaa nopeasti.



Kohta 2. Asetin tavoitteeksi sen, että vaikka laihtuminen on yksi tärkeimmistä päämääristäni, varsinainen tavoite on kuitenkin elämänlaadun, terveyden, hyvinvoinnin ja itsetyytyväisyyden kasvattaminen. En halunnut ryhtyä pakonomaisesti friikkaamaan syömisestäni, vaan pyrin selvittämään, miten rakentuu kokonaisvaltainen terve, hyvä olo. Sillä tajusin, etten LAINKAAN syö oikein tai ajattele valintojani.



Kohta 3. Päätin hyödyntää Painonvartijoiden systeemiä, mutta ainoastaan yhtenä VÄLINEENÄ. Se auttoi alkuun ja vahvisti päätöstä. Olen käynyt ryhmässä/punnituksessa 1-3 kertaa kuukaudessa, ja siitä on ollut hyötyä. En kuitenkaan ensisijaisesti pelkästään " laske pisteitä" , vaan syön siten kuin katson terveelliseksi, ks. kohta 4.



Kohta 4. Ravinto: tietyt rutiinit yhdistettynä joustavuuteen ja tiedostamiseen ovat tärkeitä. Paljon vettä, paljon kasviksia ja hedelmiä. Ruokapyramidi, lautasmalli ja ravintosuositukset mielessä, EI täysin rasvatonta ravintoa, vaan hyviä kasvirasvoja, kuten pähkinöitä. Leivät ja pastat tummaa ja kokojyvää, pastaa mieluummin kuin riisiä, perunoita kaikkein mieluiten. Liha vähärasvaisena, kalaa säännöllisesti ja se saa olla rasvaisempaakin. Olen opetellut itse kokkaamaan todella herkullista, mutta kevyttä ruokaa. Salaatteja, kevyitä kastikkeita, marjoja... Mutta myös herkkuja, ilman niitä en osaisi elää. Kesällä paljon kevyitä jäätelöitä (esim. Solero!) ja mansikoita niin paljon kuin sielu sietää. Joskus suklaatakin, mutta sen päätöksen olen tehnyt, että Ahaa-patukkaa suurempaa suklaaherkkua en itselleni kaupasta osta. Niin usein on tarjolla maistiaisia muutenkin.



Kohta 5. Rytmi: Olen huomannut, että ehdottomasti paras olo fyysisesti syntyy siitä, että verensokeri pysyy tasaisena ja syömisessä on rytmi. Tämä voi tuntua todella haastavalta ja jopa turhalta alkuun, mutta parissa viikossa keho tottuu ja suorastaan huutaa sinua noudattamaan ravintorytmiä. Jep, rytmi on aamupala - lounas - välipala - päivällinen - iltapala. Aamulla syön yleensä puuroa, marjoja ja jugurttia. Lounas on lämmin ruoka, välipala on yleensä hedelmä tai jugurtti, päivällinen ja iltapala saattavat myös yhdistyä, sillä yleensä kaipaan toisenkin lämpimän ruoan. Jep, en muuten ennen kaivannut! Luulin pärjääväni sillä yhdellä isolla mätöllä. Mutta niin vaan olen laihtunut yli 30 kg syömällä mahdollisimman usein KAKSI lämmintä ruokaa. Ja aamupalaa EI kannata jättää väliin, koska silloin sitä vain syö turhaan liikaa muilla aterioilla.



Kohta 6. Liikunta. Ihanaa! Ennen vihasin, en tehnyt mitään, en ollut kiinnostunut. Lähdin vähitellen liikkumaan, ensin ystävien kanssa niin, että pyysin kavereita ottamaan minut mukaan kävelylle, uimaan jne. Ryhdyin pitämään liikuntapäiväkirjaa, ja se alkoi motivoida. Otin itselleni tavoitteen saada vähintään kolme ruksia päiväkirjaan viikossa, eli kolme liikuntakertaa. Sitten uskaltauduin salillekin kaverin kanssa... Ja vuodessa voi saada aikaan aivan uskomattomia tuloksia, kun harrastaa mukavalta tuntuvaa liikuntaa (kävely, uinti, sali, jumppa, sulkapallo jne.) 3-5 kertaa viikossa. Liikunnan jälkeen kannattaa syödä jotain pientä, esim. hedelmä. Ja vettä pitää muistaa juoda kylliksi, aina ja kaikkialla. :)



Kohta. 7. Tärkeää: EI saa pingottaa! Joskus tulee syötyä enemmän, jollain viikolla ei ehdi kertaakaan lenkille... Mutta jos on seuraavana päivänä valmis jatkamaan ja edelleen uskoo tavoitteeseensa, homma jatkuu - ja vuoden kuluttua huomaat eron, ja muutkin huomaavat. Ja huomaat, että siitä on tullut elämäntapa, josta et haluakaan luopua, koska se tuntuu hyvältä.



Anteeksi romaani, mutta oli hauska kirjoittaa:) Tietenkään kaikille eivät samat ohjeet toimi, eli älkää nyt ajatelko, että jokaisen tulisi tehdä juuri näin. Tärkeintä lienee, että ne muutokset, joita tekee, muodostuvat pysyviksi, eli sellaisia tapoja ei kannata ottaa, joita ei voisi pitää yllä jopa useita vuosia/loppuelämää. Onnea kaikille painonpudottajille matkaan, tämä TODELLA kannattaa!

Mahtavan remontin olet tehnyt. Kysyisin vielä tarkennukseksi, että miten olet toiminut annoskokojen suhteen. Lasketko kaloreita (jos et laske pisteitä) vai menetkö ihan näppituntumalla? Paljonko kaloreissa syöt päivässä? Rajoitatko mitenkään hedelmien ja marjojen kulutusta? Mikä on lopullinen tavoitteesi, normaalipainon ylärajoille vai vieläkin alemmas?



Esimerkkisi kannustaa nyt minuakin aloittamaan kokonaisvaltaisen muutoksen. Mietin että saisinkohan ystäväpiiristäni tai vaikka terveysasemalta jonkun tukihenkilön hommaan? Painonvartijoita olen kokeillut ja sen tiedän että se ei ole edes välineenä minulle oikea.



Jos jaksat niin kertoisitko vielä lisää siitä miten ympäristö on reagoinut muutokseesi. Sanoit jo, että nyt miehet huomaavat - millaista se on ja entä muiden reaktiot?



Terveisin uuteen aamuun täynnä itseluottamusta herännyt Alkuperäinen.

Kiitos myös sinulle 30. Olin jo unohtanut kaiken tuon. Aikoinaan samalla metodilla laihduin myös minä, mutta sairastuttuani masennukseen tuo kaikki pääsi unohtumaan.

Tsemppiä ap:lle !

Muuten kotijäätelöltä saa kevytjäätelöitä jotka on tehty maidosta. Kaloreita noin 70-80 yhdessä jäätelössä.

Kiva, että jaksoit kirjoittaaa noin pitkästi tosiasioita. kummasti ne ain pääsevät unotumaan.. =) Itsellä on urakkana " vain" 10 kilon pudotus, mutta en vain saa itseäni niskasta kiinni..Tuolla tavalla, mitä 30 kirjoitti, pudotin muutama vuosi sitten 18 kiloa, ja painoin silloin 60 kg. Eli todellakin TIEDÄN, miten saan nämä 10 raskauksista ja elämäntavoista jäänyttä ylimääräistä kiloa pois, mutta.. =( Taidan lisätä tämän ketjun kirjanmerkkeihini ja lueskella noita ohjeita säännöllisesti.