Parisuhdeneuvoja vastailee kysymyksiin!

vuoden. Minun pitäisi ymmärtää harrastuksen ruoanhakureissuina ja olla vain tyytyväisenä kotona. Mitä tehdä, kun en itse jaksa sitä että toinen pääsee ja itse en?

Läheisyyttä ei ole koska minä en tahdo, koen sen lähinnä ahdistavana vonkaamisena vaikkei se sitä varmaan aina olisikaan. Mieheni on aina ollut meistä se enemmän läheisyyttä kaipaava. Tiuskin ja äyskin, en osaa ottaa omaa aikaa enkä jaksa mitään. Olisi varmaan kirveelle töitä?

miehen perhetaustat on huonot. onko terapiasta apua??

Onko joku sellainen ulospäin nähtävä juttu, joka kertoo suhteesta paljon?

ihan oikeasti omiin menoihisi? Voisit ottaa rohkeasti puheeksi miehesi kanssa tämän asian. Voisitte yhdessä sopia tasapuolisesti ja molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla menemiset. Teillä voisi olla yhteistä aikaa, josta sovitte ja pidätte kiinni.



Molemmille osapuolille kuuluu vapaus ns. omaan aikaan. Ystävien kanssa oleminen on terapeuttista ja aivan luonnollista. Miehesi taitaa olla luonteeltaan sosiaalisempi, kuin sinä? Hänelle on tärkeää harrastukset ja niitä ei häneltä voi kieltää, mutta voisitte keskustella pystyisikö hän rajoittamaan niitä jonkun verran?



Puhumalla, keskustelemalla asioiden etenemiseen saadaan muutosta, pidä puolesi ja etsi itsellesi mielekästä tekemistä siksi aikaa kun miehesi on harrastusten parissa.



Psn

voisitte yhdessä muistella sitä aikaa, tämä voisi olla yksi mahdollisuus uuteen alkuun...



psn

Miehelläsi taitaa olla tulinen tempperamentti kun hän suuttuu, ei hallitse käytöstään ja on mahdollisesti impulsiivinen? Ei ole helppoa joutua solvauksien ja haukkumisien kohteeksi, se on loukkaavaa.



Miehesi olisi hyvä oppia purkamaan negatiiviset tunteensa toisella tavalla, ei riitelemällä ja tavaroiden heittämisellä. Jos miehesi on impulsiivinen silloin olisi hyvä jo ennakoida, koska alkaa tavarat lentää, aina tämä ei onnistu, koska se tapahtuu niin nopeasti.



Mikä olisi se keino, ettei tilanne karkaa käsistä ja tavarat? Miten oppia riitelemään oikein? Riidellä saa ja se kuuluu normaaliin elämään, kuka meistä pystyy sanomaan, mikä on se oikea tapa riidellä?



Miten hallita tunteensa riitatilanteissa, se riippuu omasta tempperamentista ja ongelman ratkaisutaidoista, mitä välineitä voisi ottaa käyttöön?



Vanha kunnon laske kymmeneen tai poistu paikalta hetkeksi? Jos miehesi tulistuu helposti, ei varmaankaan kannata söhiä ampiaispesään sen enempää, vaikka mieli tekisi..



psn

Monesti saa kuulla, että " tuo suhde on tuhoon tuomittu" , silti olen nähnyt vuosikymmeniä jatkuneen suhteen, näistä ennustuksista huolimatta. Ulkopuoliset asettavat ennakko-oletuksia, jotkut niistä osuu nappiin, jotkut erehtyvät.



Uskoisin, että tasavertainen parisuhde kantaa hyvin, toistaalta riittää, että vaikka toinen puoliso on ns. hankala, niin toinen joustaa ja suhde kestää.



Voi olla pitkiä avioliittoja, jotka on tuhoon tuomittuja, mutta silti kestävät, kunnes kuolema erottaa..Nykyisin eroaminen on helpompaa ja suhteesta on helpompi lähteä.



Kaikenlainen hyväksikäyttö/pettäminen yms. suhteessa johtaa sen tuhoutumiseen, mutta jatkuuko liitto sen jälkeen on eri asia.



psn

Yhdessä ei tosin olla juurikaan muisteltu. Ehkä sitä voisi yrittää.

3

Vierailija:

voisitte yhdessä muistella sitä aikaa, tämä voisi olla yksi mahdollisuus uuteen alkuun...

psn

Mieheni haluaisi vähintään joka toinen päivä, kun taas minulle riittäisi kerta viikossa ihan mainiosti.



Ellen suostu miehen aloitteisiin, hän mököttää ja koko perhe kärsii. Jos taas suostun (vastahakoisesti), mies ei välttämättä halua " säälip*llua" ja kierre vain pahenee. Miten haluta mököttävää miestä, joka vaikuttaa niin kypsymättömältä haluinensa?

Torjutuksi tuleminen loukkaa toista osapuolta ja kun halut eivät kohtaa, negatiivisen kehän kierre on valmis. Miten päästä ulos tuosta kehästä? Se vaatii molemmilta osapuolilta joustamista. Oletko sinä väsynyt tai rasittunut kotitöistä, jakaako miehesi yhteisen arjen pyörittämistä tasavertaisesti kanssasi? Jos ei, pyydä miestäsi helpottamaan taakkaasi ja tätä kautta voit saada lisää hänelle aikaa.



Kotitöillä ei kuitenkaan kannata kiristää puolin, eikä toisin. Yhdessä puuhastelu voi saada eroottisia sävyjä, jos koskettelette toisianne samalla, näin kotityöiden ei tarvitse olla ns. raatamista.



Olisiko yhteinen matka jonnekin mahdollista, se voisi herättää haluja lisää ja yhdessä voisitte keskustella toiveistanne, mutta hienotunteisesti ja loukkaamatta toisianne.



psn

Ei muutenkaan mitään läheisyyttä. Ei taida enää olla mitään toivoa? Kaksi lasta perheessä, molemmat alle 5 v

sitä vaihetta, että meillä on vielä osaksi rintaruokinnalla oleva vauva. Isompikin sisarus löytyy.



Imetys ei luonnollisestikaan lisää haluja, päinvastoin, puhumattakaan öisin heräilevän vauvan tuomasta väsymyksestä. Tiedostamme kyllä mieheni kanssa molemmat, että kyseessä on ohimenevä vaihe, jonka jälkeen meillä on taas enemmän aikaa ja energiaa toisillemme.



Kuitenkin tämä halujen " ristiriita" on ollut olemassa koko 12-vuotisen yhteiselämämme ajan. Jo ennen lasten saamista työperäinen stressi aiheutti minulle haluttomuutta, joka taas toi ongelmia parisuhteeseen. Kerrotaan nyt vielä sekin, etten saa perinteisessä yhdynnässä mielihyvää/tuntemuksia, vaan ainoastaan suuseksissä, ja aika harvoin siinäkään, sillä tarvitsen erittäin rentoutuneen olon saadakseni orgasmin. Lasten rauhattomat unet ja työstressi vievät " kykyni" .



Koen tekeväni nyt vanhempainvapaalla ollessani kaiket päivät työtä toisten hyvinvoinnin eteen ja mies haluineen ja tarpeineen tuntuu illalla nukkumaanmennessä vielä yhdeltä taakalta ja hoidettavalta työltä lisää. Huoh.

Oletteko yhdessä päättäneet selibaatista? Kärsittekö tilanteesta? Kyllä seksitönkin suhde voi jatkua, jos molemmat olette tyytyväisiä. Mikä teidän kohdallanne on sinun mielestäsi johtanut seksittömyyteen?



Suosittelen sinulle luettavaksi englantilaisen dekkarikirjailija Ruth Rendell kirjottamaa seksittömästä, pitkästä, kaksilapsisesta avioliitosta kirjan, nimeltä Nokikolarin poika.



Jos yhteinen elänne on muutoin hyvä, voi seksin herättälemisen aloittaa, mutta keskutelkaa yhdessä siitä ja kertokaa toiveenne asian suhteen.





psn

Koen mieheni vastenmieliseksi. en halua, että hän koskee minua enkä itse halua koskea häntä. Nukummekin pääsääntöisesti eri huoneissa. Emme ole asiasta vakavasti keskustelleet, mieheni on kyllä sanonut haluavansa seksiä kanssani. Tappelemme koko ajan eikä minulla ole hyvä olla kotona.





nro 20

hyvää kannattaa odottaa ja suunnitella, se on kuin lämmittelyä joka puolihuolimattomasti voi antaa energiaa jo odotettua aiemmin.



Pian yösyötöt harvenevat ja saatte enemmän yhteistä aikaa, pientä jaksamista ja virittelyä, se pitää tunteet tuoreena.



psn

Keskustelkaa mitä toivotte yhteiseltä tulevaisuudeltanne? Seksi on kuitenkin ihmisen perustarve ja jos miehesi ei saa tätä tarvetta tyydyttää, se on häntä kohtaan väärin. Mikä pitää teitä yhdessä, rakastatko miestäsi?



Syynä seksiin suostumattomuuteen voi tietenkin olla, että rakkaus on kuollut? jäytävätkö suhdettanne ristiriidat, jotka ilmenevät aggressiivisena pihtaamisena, toinen mies tai nainen on jo kuvioissa, syötkö e-pillereitä, jos ne vaikuttavat hormoonitoimintaasi haluttomuutena?



Suosittelen sinulle seksiterapeutille menemistä tai kirjallisuutta esim. Heusala, Kari. 2002. Naisen seksuaalisuus, Like, " Kupeitten kuuma vai kadonnut kaipaus? " Pikkulasten vanhempien kokemuksia seksielämästä perhekoon kasvaessa. Minna,Reinholm, Perheverkko,Väestöliitto



psn

Voiko ihminen oikeasti muuttua? Onko iällä merkitystä?

En tarkoita esim. alkoholinkäyttöä, mutta vaikka naljailua tai vähättelyä tai toisen huomioon ottamista.



Suositteletko pariskuntia aina ensin yrittämään muutosta tai sanotko koskaan suoraan, että olisi molemmille parasta lähteä eri teille?



Suositteletko esim seurakuntien parisuhdekursseja tms. ?

Sinulla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja käsiksi käyminen vastoin tahtoasi on väärin, vaikka kyseessä ei olisikaan satuttaminen. Sinun ei tule sallia tätä, koska tilanne voi muutoin muuttua pahemmaksi. Kerro miehellesi, että sinusta tuntuu tämä pahalta ja toivot, että voisitte selvittää asiat puhumalla.



psn

häpeän miestäni, pidän häntä tyhmännäkösenä (ja kuulemma muutkin), typeänä ja ärsyttävänä. En kehtaa liikkua missään, koska murehdin sitä että muut arvostelevat häntä ja hänen kauttaan minua. Ongelma on tyhmä mutta todellinen. Olen yrittänyt muuttaa häntä mieleisekseni (tiedän että se on väärin) ja jotkut asiat ovatkin paremmin välillä. Haukun häntä armotta. Muuten on ok ja tulemme toimeen, olen vain saanut jonkun ongelman hänen ulkonäöstään. Olemme ns. eri sarjaa.



Onko teillä jonkinlainen pilleri jolla tämä tyhmyyteni katoaisi? Tai vaihtoehtoisesti voisinko ilmoittaa mieheni johonkin extreme make over- ohjelmaan?