Tietoa/neuvoja pelkopolilla käyneiltä synnyttäjiltä

Tuskin käynnistävät viikolla 36 jos vauvalla kaikki hyvin. Sektion saaminen riippuu tosi paljon paikkakunnasta. Uskoisin kuitenkin että toisessa alatiesynnytyksessä ei repeämiä tule lainkaan niin helposti kuin ekassa, eikä se nelikiloinen vielä niin iso ole, että automaattisesti repeäisit. Juttele pelkopolilla, sieltä saat parhaat asiantuntijaneuvot. Ja muista että lapselle se alatiesynnytys on kuitenkin kaikkein turvallisin. Itse toivut kyllä vaikka repeäisit. Ymmärrän kyllä että pelottaa. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja saat sellaisen synnytyksen kuin toivot.

Nämä repeytymis/episiotomia-jutut kiinnostavat, joten kyselisin tästä tapauksesta vähän lisätietoja. Ilmeisesti sinulla oli melkoinen syöksysynnytys jos ponnistusvaihe oli noin lyhyt, mutta mitä siinä tarkalleen ottaen tapahtui? Olitko missä asennossa? Miten kätilö tuki välilihaa? Miten sinua neuvottiin ponnistamaan? Oliko sinulla joku lääkitys päällä? Olitko itse tietoinen siitä, missä lapsen pää on menossa?



Mietin vaan sitä, että vaikuttaa siltä että sinun tapauksessasi hoitohenkilökunta vaan kämmäsi tosi pahasti. Toisin sanoen, on hyvinkin mahdollista, ettet olisi revennyt ollenkaan mikäli jotain olisi tehty toisin. Eli sinulla siis on aivan mainiot mahdollisuudet synnyttää alakautta ilman pienintäkään repeytymän huolta. Kuulostaa varsin erikoiselta ettei repeytymiä korjattu mitenkään. Sanoivatko he siellä siihen jotain syytä? Olivatko vauriot pahassa paikassa vai katsoivatko ettei niihin tarvitse laittaa mitään? Millainen se synnytyspäivä muuten oli, oliko siellä samaan aikaan paljon muita synnyttäjiä, oliko kätilöillä kiire tai muuten hoppuinen tunnelma?



Repeytymät ovat käsittääkseni todella, todella harvinaisia, jotain muutaman prosentin luokkaa synnyttäjillä. Niitä ei pitäisi tulla ollenkaan, jos synnyttäjää ohjataan ja tuetaan oikein. Kannattaa siis selvittää ihan kunnolla että mitä tilanteessa todella tapahtui, mokasiko kätilö, olisiko jotain voinut tehdä toisella tavalla ja onko jotain mitä voit itse tehdä jotta tilanne ei pääsisi toistumaan. Tilannehan on nimittäin se, että käynnistyksiä ei pitäisi tehdä edes yliaikaisille vauvoille jos ne vaan ovat hyvässä kunnossa. Eli todennäköisyys sille, että saat jonkun suostumaan käynnistykseen jonkun tietyn grammamäärän kohdalla on todella pieni! Kannattaa siis miettiä joku toinenkin keino selättää oma traumansa, ihan vaan siltä varalta ettei käynnistys onnistukaan.



Ja vaikka käynnistys tehtäisiinkin, sinun itsesi ei tarvitse jännittää niin paljon, jos ymmärrät paremmin mitä tapahtui ja miksi. Pystyt itse ennakoimaan ja hankkimaan ennaltaehkäisevää hoitoa, esim. hierontaa tai ohjattua rentoutusta jotta riskit repeytymille pienenisivät. Tuollaisen trauman jälkeen voi olla vaikea luottaa kätilöihin, joten kannattaa etukäteen puhua avoimesti asiasta ja selvittää mitä kaikkea kätilöt pystyvät tekemään synnytyksen aikana. Välilihaa voi esim. pehmittää lämpimällä, kostealla pyyhkeellä. Mikä tahansa, mikä saa sinut rentoutumaan, auttaa synnytyksessä ja estää kudosvaurioita! Tsemppiä!

Siis mullahan repesi sisempi häpyhuuli aivan klitoriksen tuntumasta.

Toisten mielestä aivan mitätön juttu tuo minun repeämä mutta minulle se oli järkytys ja toipuminen oli todella tuskallista ja pitkä kestoista.

Minua ei varsinaisesti ohjattu ponnistuksessa mitenkään enkä yhtään tiedä mitä se kätilö teki missäkin vaiheessa.

Repeämää ei todennäköisesti olisi tullut jos väliliha olisi leikattu. Kätilöllä oli kiire anoppinsa 70 vuotis juhliin ja korjailut oli erittäin hätäistä ja kun kysyin että tuliko paljon tikkejä niin minulle tiuskaistiin että täällä ei tikkejä lasketa.

Todella loukkaavaa. Repeämä olisi voitu korjata koska kysyin asiaa erikoislääkäriltä jälkikäteen 3viikkoa synnytyksen jälkeen kun huomasin repeämän.



Tein myös valituksen ja vaadin korjausta jälkikäteen. Sain korjaus ajan 10kk synnytyksen jälkeen. Mutta nukutuksessa tuo häpyhuuli poistettiin eikä suinkaan korjattu. Noin puolet toisesta häpyhuulesta on siis poistettu ja meni todella pitkään ennenkuin seksistä tuli yhtään mitään.

Ennen poistoa kiristi ja raasti alapäätä ja leikkauksen jälkeen oli vain arka, mutta henkisesti otin asian todella raskaaksi. Seksin aikana en voi lainkaan ruveta ajattelemaan alapäätäni koska kaikki tyssää siihen. Ja jo pelkkä ajatus tuosta synnytyksestä ja " korjaus" leikkauksesta saa minut raivon partaalle.

Tuntuu että minun ajatuksilla, tuntemuksilla ja toiveilla ei ollut mitään merkitystä.



Olen myös kysynyt mikä riski on että repeän synnytyksessä esim. toisesta häpyhuulesta ja vastaus oli että riski on koska häppärini ovat niin tiukat tms.

Ei siis lohduta yhtään. Masentaa koko ajatus että pitäisi ottaa riski ja synnyttää ja revetä ja kärsiä taas se kaikki henkinen ja fyysinen tuska uudelleen. Vasta viime aikoina olen pystynyt seksistä nauttimaan edes jollain tasolla ja olla päivittäin ajattelematta asiaa.



Mitä pitemmälle raskaus etenee niin sen enemmän pelottaa ja enemmän kaduttaa koko raskaus.



Tsirppana

Mulle tehtiin esikoisen synnytyksessä välilihaleikkaus ja silti tuli II-asteen repeämä joka ommeltiin. Kakkonen oli n. 600 g isompi ja ei tehty välilihaleikkausta, tuli vaan pieni nirhauma jota ei edes tarvinut ommella enkä itsekään huomannut mitään. Esikoisesta ponnistusvaihe kesti 30 min ja kakkosesta 4 min, eli ponnistuksen pituudella ei ollut merkitystä, muuta kuin niin päin että pidemmässä repesin.

Tällä tahdon sanoa, että vaikka kakkonen oli isompi ei siitä enää tullut mitään repeämää koska kudokset ilmeisesti ekassa jo venyneet ja joustavat paremmin. Lisäksi vaikka tekisivät välilihaleikkauksen se ei välttämättä estä repeämiä tulemasta. Myöskään vauvan paino ei suoraan kerro tuleeko repeämää vai ei, sillä esikoiseni painoi vain n. 2600 g ja silti repesin :(.



Luulen siis, että kakkosen synnyttäminen on jo helpompaa eikä tule niin isoja vaurioita vaikka olisi vähän isompikin kuin edellinen vauveli. Varmasti kannattaa tästä keskustella pelkopolilla, että voivat siellä kertoa faktaa. Tsemppiä!

Ei uskoisi että tuollaista voi tapahtua! Todella kurja juttu :( Vaikuttaa kyllä siltä, että sinulle ei tarjottu myöskään mitään muuta tukea sen epparin vaihtoehdoksi. Todella karmeaa! Oletko kokeillut niitä hierontaöljyjä? Jos ne auttaisivat edes vähän? Tuossa kyllä tulee sekin ongelma vastaan että edellinen synnytys on ollut kertakaikkiaan niin traumaattinen kokemus että siinä on tekeminen että pystyy psykologisella tasolla viemään sen läpi. Ja oman hermostumisen ja pelkäämisen vaikutukset taas tiedetään....



Joten nyt vaan kunnon taistelumieli kehiin! Järjestä itsellesi hyvä doula, jonka kanssa voit puhua asiasta jo ennen synnytystä ja joka pysyy luonasi koko synnytyksen ajan ja pitää puoliasi kätilöitä vastaan. Tee kunnollinen synnytyssuunnitelma ja käy se läpi synnärin ihmisten kanssa jo etukäteen, jotta he tietävät mihin asioihin suostut, mihin et ja millä ehdoilla. Hommaa se synnytä rentoutuneena-cd ja tsemppaa itsesi uskomaan että selviät tilanteesta ehjänä. Käy hierojalla ennen synnytystä, jotta saat auki kaikki alitajuisetkin lihasjännitykset. Voisit kokeilla myös sitä vyöhyketerapiakäynnistystä, koska vaikkei se aina suoraan käynnistäkään, se kuitenkin helpottaa synnytyksiä. Eli tee kaikki mahdollinen sen eteen että voit kokea olevasi tilanteen pomo, rento ja luottavainen. Siten pääset vähimmillä henkisillä ja fyysisillä vaurioilla, vaikka et sitä käynnistystä saisikaan.



Mutta tässä tapauksessa todella toivon, että saat sen käynnistyksen aikaisemmin, jos sillä vaan saat itsellesi lisää rohkeutta ja itseluottamusta. Jos kitisevät siellä synnärillä että eivät voi käynnistää ilman lääketieteellistä perustetta niin voit todeta, että lääketieteellinen se on se psyykkinenkin peruste... Koita jaksaa!

Rohkaisevasta viestistä.

Kunpa vaan pääsisin pian pelkopolille juttelemaan asiasta.

Synnytys vaivaa mieltä päivä päivältä enemmän.

Ja mieskin jo sanoi jo aikoja sitten että toivottavasti leikkaavat hän kun ei jaksaisi toista kertaa mun masentumista ja raivon puuskia.

No eipä se helppoa ollut minullakaan...ei todellakaan.

Harmittaa kun kakkosen vauva aika meni minulta ihan ohi kun en ollut koko aikana täysin tolkuissani synnytyksen/masennuksen takia.



Kunpa saisinkin traumattoman synnytyksen ja nauttia viimeisen lapsemme vauva ajasta. Oli synnytys sitten normaali tai sektio.



Tsirppana

Miksi kiusaat itseäsi synnytys-ajatuksilla kun sinulla on todellakin riittävä perustelu saada sektio! Jos tässäkin synnytyksessä menee jokin pieleen, mietit sitä loppuelämäsi. Voihan se alatiesynnytys kohdallasi hyvinkin mennä, mutta vaikea sitä on etukäteen sanoa. Kuten tässä pari jo sinulle sanoi, kudokset löystyvät ja joustavat enemmän toisessa synnytyksessä, niinhän sitä ennen vanhaankin sanottiin että " ensimmäinen lapsi tilat tekee" . Sinuna kyllä pyytäisin taatusti sektion, ei ketään voida pakottaa synnyttämään alateitse. Eli nyt vain gynen juttusille.