Kukan muu jolla hälläväliä asenne rahaa, silti sitä ilman olematta?

kun sitä on riittävästi. Ihan sama asia montaa muutakin asiaa kohtaan jota on. Asioista tulee usein tärkeitä vasta kun niitä ei ole tai ne on vaarassa menettää. Parhaimpina esimerkkeinä raha ja terveys. Niiden merkitystä ei tajua, jos niitä on aina ollut.

Sama tyyli täälläkin, luotan siihen että aina on rahaa juuri siihen mihin tarvitaan. Ja näin on aina ollutkin.

Kyllä 6 vuotta makaronilla ja ketsupilla opettaa, on myös ollut vessapapersittomia aikoja.



: )



ap

mutta ei sellaista ole näkynyt myytävän.

ap

niin ostasin kyllä viimesen päälle tuoretta ruokaa. ja kaikkia erikoisuuksia

minulla oli hälläväliä asenne ruokaan. Ei väliä paljonko kulutin rahaa syömiseen. Syöminen oli nautintoni ja muista asioista saatoin säästää.



Makuni on ruoansuhteen sikäli hyvä, että pidän laadukkaista ja terveellisistä ruoka-aineista ja kun elopainoni pysyttelee kahden lapsenkin jälkeen 55 kg:n paikkeilla, niin rahat riittävät ostaa juuri näitä mieleisimpiä herkkujani. Lapsetkin nauttivat samaa ruokaa. Mies valitsee hieman erilaisia herkkuja itselleen kuin minä. En erittele tässä tarkemmin, että mitä syön, mutta olen fyysisesti hyväkuntoinen syödessäni näin ja nauttiessani ruoan mausta, enkä syö mitään kevyttuotteita.



Nyt kun olen opiskeluni opiskellut ja rahaa on käytettävissä enemmän, minulla on hälläväliä asenne ruokaan, vaatteisiin, kauneudenhoitoon, asumiseen (omistusasuminen mitoitettuna meidän kykyyn maksaa lainaa pois > ei stressaa), sillä kulutan näihin ihan surutta. Silti rahaa jää säästöön. Osaan vain luonnostani kuluttaa kestävästi. Olen esteetikko. En halua paljoa, mutta sen mitä haluan niin valitsen laadukasta ja mieleistä tai jos en löydä etsimääni, niin olen mieluummin ilman. Vaatteni esim ovat klassisia ja asunto valittu kauneusseikkojen (nautin maisemasta)ja tulevien asumiskustannusten kannalta ( terve talo, joka on rakennettu jo 1800-luvulla) edullisesti.

isipappa on rikas ja osti tytölle asunnon. Mutta pimu vikisi kun olis halunnut joen rannalta vanhan talon kun siellä olis voinu pitää kotibileitä ja muuta kivaa. Kuinka pikkuporvarillista on elää kerrostalossa keskellä kaupunkia.

Samoin opiskeluaikana leikki köyhää ja oli muka rahattomia aikoja, jolloin piti pihistää. Mitä nyt isukilta oli korkeakorkoisella tilillä useampia kymmeniä tuhansia markkoja. Mutta oli hienompaa leikkiä tosiaan vapaata hippiä, joka ei rahasta välitä vaan elää pelkällä pyhällä hengellä ja vinkulla ja istuu jalat ristissä ja hokee ommmm, ommmmm, ommmmm.



Halveksi niin toisten " materialistisia" arvoja ja oli niiiiin henkevää.



Nyt 40 vuotiaana on näppärästi isukin perinnöt tileillä ja osakelaskuissa ja niin piinkova ja itsekäs akka, ettei toista.

Ei tosiaan riitä ropoa köyhän almuun.

vai sulleko sen pitäs " köyhänalmuja" antaa?

...Olen myös havainnut, että näistä " hipeistä" suurin osa on " pappa betalar" -hippejä!;)



Niin moni haluaa vain hippeillä, eli vastustaa materiaa, juoda viiniä, polttaa pilveä, ja siinä sivussa sutaista pari maalausta/runoa... Teini-iässä mukana on " köyhempienki" perheiden lapsia, mutta kun ikää alkaa tulla 25-30vuotta, niin vain " pappa betalar" -tyypit voivat jatkaa hippeilyään.



Köyhempien perheiden hippi-lapsille iskee todellisuus vasten kasvoja ja kovaa... Sossun tuilla ei ole varaa matkustella, ostaa koskaan mitää uutta, ja elämä jatkuvassa rahapulassa hautan asti harvaa houkuttaa, on pakko mennä oikeisiin töihin, ja luopua periaatteista.



Mutta ne joilla isi maksaa, eli tukee lapsensa harrastusta, ei ole mikään kiire muuttua. He voivat paasata miten porvarillista on ostaa oma asunto, ja tyysti unohtaa että heille on tulossa perinnöksi useampaa taloa ja mökkiä, kunhan vanhemmista aika jättää, toiset eivät peri muuta kun velkaa ja kenkälaatikollisen vanhoja valokuvia.

Esimerkki: asun mieheni kanssa kahden kerrostalokolmiossa, vaikka voisimme ostaa tältä samalta hyvältä alueelta ison rivarin. Me vain emme tarvitse enempää tilaa. Meillä on vm 95 auto, anoppilasta saatu vuosi sitten, sitä ennen vm oli 85. Kun auto on ehjä, sillä pääsee mökille ja kun kaupungissa ajelee ennemmin bussilla (molemmat työmatkoilla ja asiointiakin) eikä ole tarvetta pröystäillä, niin ihmeempää ei osteta.



Tässä esimerkkejä. Nyt tuli jo lisää mieleen: Rahaa kertyy paljon ihan huomaamatta, sillä meillä on muutenkin vaatimattomat kulutustavat. Esim edellinen huonekaluhankinta oli 25 euron täyspuinen senkki 60-luvulta, joka kalusteöljyllä tuli kuin uudeksi. Sen sisälle mahtui hyvin v. 89 hankittu laadukas stereosarja, jota ei myöskään ole mitään mieltä uusia ennen kuin se menee rikki.



Iloitsemme yhdessä mieheni kanssa siitäkin, että voimme welhon kaapeliasiakkaina jatkaa ilman kallista tarllentavaa, kaksivirittimellistä digiboksia vielä hyvän aikaa, kun katsomamme kanavat ja vastaava palvelutaso (katso yhtä, nauhoita toista) hoituu vanhan telkkarin vm 98 ja vhs-videoiden vm 97 kanssa ilman lisähankintoja.



Pihejä ei olla. Ruokaan tärväämme tahaa sen edestä, karppaamme ja syömme luomua aina kun se on mahdollista, kauden vihanneksiakin aina ½ kiloa päivässä. Tavara ei kiinnosta. Mökilläkin on tärkeintä luonto, eikä se, miten sinne saisi sisävessan tai juoksevan veden. Se kieltämättä on mukavaa, että omaa rantatonttia on yli kahden hehtaarin verran keskellä erämaata.