Lue keskustelun säännöt.
Oikeesti, ihan hirvittää että miten paljon vanhemmat
23.06.2007 |
eroaa. Joka toinen suunnilleen on eronnut. Ja lapset ihan pieniä. Jos on raskaana ja eroaa, niin eikö olisi ollut jäkevämpää jättää se lapsi tekemättä. Kyllä on täytynyt olla jo aiemmin niitä merkkejä, miksi se ero pitää hakee. Ei kait sitä tosta vaan erota. (pahoinpitelyt ja pettämiset on asia erikseen) Tosi paljon on perheitä, jossa on ihan pieniä lapsia, ja vanhemmat on eronneet. Ettekö voisi sen lapsen takia edes sinnitellä jos yhtään siedätte toisia. Lapsi raukat. Me taidetaan olla " epämuodikkaita" kun ollaan oltu jo 6v yhdessä eikä aijottakkaan erota, HUI!
Kommentit (25)
ihmiset ovat lisääntyneet...!
Nykyään " kaikki tahtovat kaiken" . Halutaan mennä naimisiin, ostaa talo, hieno auto, hankkia lapsi, luoda uraa, antaa laatu-aikaa itselle, parisuhteelle, harrastaa, käydä viihteellä, matkustella, olla koko ajan rakastunut jne. jne.
Totuus on se, että jostain pitää aina luopua, joko huomaamatta tai tarkoituksella. Kun esim. lapsi syntyy, niin on PAKKO muuttaa omaa elmää (jotkut tosin kuskaavat lastaan joka paikkaan, mutta se EI ole lapsen edun mukaista...). Mutta minä-minä-minä ihmisille tämä on hyvin vaikeaa...!
Pahinta on se, että lapset kärsivät eniten:( Itse tunnen (valitettavasti) useamman perheen, joissa lapset ovat jääneet heitteille, kun ihan fiksut ihmiset =äiti&isä ovat " seonneet" . Ensi tulee ero, sitten nämä aikuiset ihmiset alkavat juosta baareissa, käydä matkoilla kavereitten kanssa, ja lapset ovat vain heittopussi, joka jonnekkin pitää saada siksi aikaa hoitoon, että isä/äiti pääsee tuulettumaan...
...Niin ja uusia miehiä/naisia esitellään lapsille todella useasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ei enää tiedetä ihmisen elämänkaareen väistämättä kuuluvista kriisivaiheista ja kun sellainen tietyssä iässä/vaiheessa iskee, luullaan heti että vika on parisuhteessa tai puolisossa eikä yritetäkään selvittää asioita. Sääliksi käy lähinnä niitä pikkuisia joiden maailma hajotetaan loppujen lopuksi aika turhien asioiden takia (enkä nyt tarkoita väkivalta- yms. tapauksia jolloin pitääkin erota).
vaan sitä, kuinka holtittomasti ja millä perusteilla mennään naimisiin ja tehdään lapsia.
Paljon vaikuttaa se, että kaveriporukassa alkaa hääbuumi ja vauvakuume. Loput paniikissa ajattelee, että jää jotain ilman jos ei hekin. Äkkiä yritetään iskeä joku mies ja painostetaan naimisiin ja tekaistaan pikaisesti lapsi. Sen jälkeen vasta aletaan tutustumaan ja hyvähän siitä ei seuraa.
Toinen paniikki-ikä on 30v. Biologinen kello tikitää ja taas isketään mies ja perustetaan pikaisesti perhe. Itse kuulun tähän kategoriaan. Jälkeen päin olen ajatellut, että olin kyllä hullu. Ei mitään järkeä koko touhussa. Pikainen rakastuminen, naimisiin ja lapsi. Liittoa on nyt kestänyt 12 vuotta ja hyvin tämä menee ja onnellisia ollaan. Mutta jälkeen päin olen miettinyt, että miten ihmeessä sitä silloin meni niin sekaisin ja uskalsi tehdä niin isoja ratkaisuja oudon ihmisen kanssa. Onneksi tämä ihminen paljastui hyväksi mieheksi sisimmiltäänkin.
Kolmas paniikki-ikä on sitten tämä 40v. Lapset isoja, pelko, että tässäkö se elämä oli. Pikainen ero ja uusi mies ja äkkiä se viimeinen rakkauslapsi. Sitten siinä ihmetellään, että mites tässä näin kävi. On sinun ja minun ja heidän ja teidän lapsia ja oikeastaan vauvakin, mitä ei enää jaksais jne...Useasti seuraava ero tulee sitten 50 vuotiaana kun mies kyllästyy uhmaikäisten tappeluun ja päättää livistää karkuun.
Tässä näin yksinkertaisestettuna ihmisen elo ja nykyaika:)
että kaikki pikaistuksissa tehdyt naimakaupat olisivat niitä eroon päätyviä: se on tahdosta kiinni ja rakkaudesta. Itselläni takana(vasta) viitisen vuotta takana pikaistuksissa " tehtyä" perhettä, onnellinen olen ja lapsetkin. Ensimmäisestä kriisistä selvitty, vaikka hurjaa olikin :) Myös minä " järkevä" ihminen en pysty koskaan ymmärtämään, kuinka uskalsin tämän kaiken tehdä puolituntemattoman kanssa, enkä nyt ihan nuorenakaan, hieman alle kolmekymppisenä.
Morre: