Oikeesti, ihan hirvittää että miten paljon vanhemmat

olleet naimisissa 4 vuotta, kun lapsi syntyi. Mies paljasti itsestään puolia, jonka takia erosin hänestä. Mutta uutta miestä en ole ottanut. Eron laitoin vireille vauvan ollessa alle 6 kk, nyt menee jo kouluun ja mitään miehiä en ole kotiin roudannut.

TOSI paljon. Kalkkiksia. =) Nykyään on tyyliin aletaan seurusteleen, vuoden päästä syntyy vauva ja jos ei raskausaikana niin max 3v päästä erotaan.

tosi lyhyt aika. Me olemme olleet yhdessä 19 vuotta ja siitä naimisissa 13 vuotta. Ja näin on ystävämmekin, että yhteiseloa on välillä 15-20 vuotta. Eikä edes olla mitään viiskymppisiä vielä. Itse olen ollut 19 v. kun olen alkanut olemaan nykyisen mieheni kanssa. Että oikeasti tuo JO 6 vuotta tuntuu niin hauskalta. Ja ihan jo tiedätte että ette aiokkaan erota :)

Tarkoitin että tällä hetkellä emme ole eroamassa. Eikä ilmapiirissä ole mitään siihen viittaavaa. Sitä tarkoitin. Pitääkö piirtää ?=) Ja en puhunut teidän piireistä vaan yleensäkin. Hyvä jos TEILLÄ on asiat niinkin hienosti, mutta kuten sanoin niin puhun yleisesti. En teistä. Minä minä minä minä minä minä minä, meillä meillä meillä meillä meillä =)

On se vain niin että maailmassa on pahempiakin murheita kuin eroavat vanhemmat..

sun yleistyksiä? joku tutkimusko? vai itekkö päättelet tollasta?

luulen, että kuitenkin vielä suurin osa aviopareista pysyvät yhdessä pitkään. En usko että suurin osa eroaa alle 6 v. Jos niitä olisi niin paljon niin luulen että minäkin tuntisin edes yhden sellaisen perheen jossa olisi erottu muutaman vuoden jälkeen.

Eikö täälä saakaan kertoa omakohtaisia kokemuksia??? Heti leimataan että minä minä minä, meillä meillä meillä. Kerroithan sinäkin että olette JO ollut 6 vuotta yhdessä, niin minä minä minä minä, me me me me tuli siinäkin.

Kyllähän sen näkee, kuulee... Varmasti muutkin. Ja lehdetkihän näistä HUUTAVAT! =)

avioliittojen pituus on keskiarvoltaan muistaakeni 2-4v

Olin itse reilut 3v tilanteessa jossa piti todella miettiä mitä tekisin.



Olin saanut juuri toisen lapseni, mies menetti vähän sitä ennen työpaikkansa ja stressi oli kova. Hän löysi toisen naisen. Hairahti ja pahasti. Kun sain sen selville oli tosi vaikeaa miettiä mitä ihmettä sitä tekisi. Mies oli toisen naisen lumoissa, mutta ei halunnut luopua meistä.

Minä taas menetin luottamuksen mieheen ja rakkauskin katosi. Siinä sitten hetki asiaa mietittiin ja pohdittiin. Tämän " salarakkaan" mielestä minun olisi pitänyt nostaa kytkintä ja jättää mies hänelle. Tyypillistä. Itse halusin kyllä lähteä, mutta mietin lapsia. Tämän salarakkaan mielestä olin hullu kun halusin jäädä avioliittoon lasten takia. Siis todella hullu. Mutta hän olikin tyypillinen " minäminäminä" ihminen, joka ei muista välitä paskaakaan, kunhan saa itse haluamansa.



Käskin miehen tekemään valintansa. Hän sanoi, että haluaa meidät, joten päätin jatkaa avioliittoa, ihan lasten takia. Päätin, että 9 vuoden avioliittoa ei heitetä hukkaan yhden hairahduksen takia.



Tuosta on nyt yli kolme vuotta. Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta mies sai opetuksen, jonka varmasti muistaa lopunelämäänsä. Hänestä on tullut hyvä isä ja hyvä aviomies. Minä en silti vielä voi oikein luottaa ja rakkauskin on vähän sitä sun tätä. Mutta meidän arki kulkee mukavasti, ei ole suurempia ongelmia ja mikä tärkeintä lapset voivat hyvin! Joten en valita.



Minä voin kyllä vähän kärsiä lasten vuoksi.

Meillä tulee tänä vuonna 15v yhdessä täyteen, siitä 7v aviossa ja 2 alle 6v lasta.

-n31m38-

HS:

Avioliittojen ja avioerojen määrä laskussa



Julkaistu: 4.5.2007 09:22



helsingin sanomat

Avioliittojen ja avioerojen määrä laskussa



Viime vuonna Suomessa solmittiin 28 236 avioliittoa, mikä on reilut tuhat vähemmän kuin edellisenä vuonna, kertoo Tilastokeskuksen väestönmuutostiedot. 2000-luvulla solmittujen avioliittojen määrä on vaihdellut vuosittain melko voimakkaasti.



Viime vuonna ensimmäisen kerran avioituneiden naisten keski-ikä oli 29,7 vuotta ja miesten 32,1 vuotta.



Avioeroon päättyi viime vuonna 13 255 avioliittoa, mikä on runsaat sata vähemmän kuin vuotta aiemmin. Avioerojen määrä ei ole juuri vaihdellut viime vuosina.



Parisuhteita rekisteröitiin 191 vuonna 2006. Näistä 84 oli mies- ja 107 naisparia. Edellisvuonna parisuhteita rekisteröitiin 200. Rekisteröityjen parien eroja oli 30.

Oikeasti,kannattaa hoitaa sitä omaa suhdetta eikä täällä hehkuttaa miten hyvä se on.

Ei lapsetkaan aikuisena kunnioita kun saavat tietää että isä petti ja äiti salli sen..

Ylen sivut (Akuutti 2005):



Joka kolmannen liiton kohtalo



Keskimäärin avioliitto kestää Helsingin seudulla seitsemän vuotta ja muualla Suomessa 11 vuotta. Tilastojen mukaan joka kolmas suomalainen avioliitto päättyy eroon. Ikääntyvien avioerot ovat kuitenkin selkeässä vähemmistössä nuorempien eroihin verrattuna.

Tuli vaan mieleen tämä kun koko ajan täälläkin saa lukee et apua, ollaan eroomassa ja mies haluu lapsen itselleen... Meillä on kaikki hyvin. Avioliittoa hoidan kunhan mies tulee töistä kotiin. =) Nyt lähden lasten kanssa ulos. Hyvää juhannusta kaikille ja kokeilkaa selvitä siitä raivostanne. =) ap

miten herkästi nykyään oikeasti erotaan. Ei varmasti ole yhtään avioparia joilla ei olisi vaikeita aikoja ja erimielisyyksiä. Mutta jotkut ihmiset jaksavat selvittää asiat ja yrittää eteenpäin. Nyt en tarkoita siis mitään sellaisia juttuja että mies on väkivaltainen tai juoksee koko ajan vieraissa. Mutta kun monet eroavat paljon hepposemminkin syin. Tuntuu että jotkut etsivät sitä ikuista rakastumisen tunnetta, eikä osaa nauttia siitä kun se ensirakastumisen tunne muuttuu syväksi rakkaudeksi.

Ymmärrän erot kun siihen on oikeasti painavat syyt. Meillä ei onneksi ole tullut sellaisia vastaan. On ihana viettää seesteistä onnelllista perhe-elämää.

Liittoa kesti vuoden,nyt olen onnellisesti avoliitossa jo kahdeksatta vuotta ja naureskelen itse omille virheilleni.

Miksi on kynnysmatto jos antaa miehen hairahduksen anteeksi? Jos minä olisin hairahtanut olisin myös halunnut varmasti toisen tilaisuuden. Eri asia on, jos pettäminen jatkuisi ja jatkuisi eikä mies kunnostautuisi.



Toiseksi ainoa joka meidän tilanteessa jotenkin kärsiin olen minä, enkä minä valita. Lapset ovat tyytyväisiä. Meillä ei riidellä, ei ainakaan isommin. Elämä kulkee normaalia rataansa. Ainoa mitä minä kaipaan on rakkauden tunnetta puolisooni, mutta enkä se vielä sieltä tulee kun annan aikaa.

Tietysti alussa oli vaikeaa, mutta se on nyt ohi ja kaikki on hyvin. Uskon, että rakkauden tunne vielä palaa. Mies yrittää tosissaan ja näyttää tunteensa kaikin puolin minulle. Se, jos mikä auttaa!



Typerää alkaa arvostelemaan muiden elämää kun ei siitä tiedä mitään. Pitäkää huolta omasta perheestänne ja puolisoistanne, ettei tarvitse tänne tulla myöhemmin ruikuttamaan!

Keskivertoavioliitto päätyy eroon tosiaan 11 v päästä ja tietysti mukaan ehtii niitäkin, jotka eroaa 6v päästäkin, mutta aika paljon sitten täytyy olla niitä pidempäänkin yhdessä olleita.



Omassa lähipiirissä on puolet eronnut ja eipä taida olla kuin yksi pari, joka olisi eronnut alle 6 vuoden naimisissaolon. Suurimmalle osalle erot ovat tulleet 10, 13, 18 vuoden päästä naimisiin menosta. Mikäli lapset on tehty kolmekymppisinä ja ollaan avioiduttukin suht keskivertoiässä, niin em. avioliittovuosiin pääseet eivät ole välttämättä mitään pienten lasten vanhempiakaan enää.



Toivottavasti ap teidän epämuodikkuus jatkuu. Aikomukset ovat kuitenkin yleensä ihan kaikilla eronneillakin olleet ihan samat kuin teilläkin.