Lue keskustelun säännöt.
Muiden vahvaluontoisten lasten äidit!! Kuinka pärjäätte lastenne kanssa
20.06.2007 |
Meillä vasta 1,5 v ja tosi kova vaatimaan, ja hirveä huuto aina kun ei saa jotain tahtomaansa, karkkia tms. Muuten iloinen lapsi, mutta ei jaksa olla kauaa paikallaan ja esim virastoissa tai esim. pikkukaupoissa tai kirjastossa käyminen on minimissä, koska tahtoisi heti lähteä juoksentelemaan ja huutohan siitäkin tulee kun ei pääse :/
Ja päivittäin ihme kitinöitä, välillä tuntuu ettei jaksais, mutta eipä tässä vaihtoehtoja ole....
Kommentit (11)
mulla on dramaattinen esikoinen ja rauhallinen kuopus.
Olen itse myös tosi temperamenttinen, joten ei ole vaikeaa. Kuopuksen hitaus sen sijaan välillä riepoo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajat on rajat ja niistä ei lipsuta tippaakaan ja kestän niiden koettelun vaikka hammasta purren. Toisaalta en luo hirveästi turhia sääntöjä tai rajoituksia, ettei tarvi aina olla puuttumassa.
Tosin muutamia täkyjä vääntämistä varten heitän, että on joku pieni ja ei niin akuutti asia, josta voidaan vääntää lapsen väännöntarpeen ja kiukuttelukiintiön verran, niin ei sitten tarvitse oikeasti vakavissa ja kiiretilanteissa ihan niin paljoa vääntää (esim. voiko sinne tielle juosta vai ei, tai onko hoidosta ihan pakko lähteä vai ei jne. mieluummin taisteluhalujen suuntaus lapasten väriin tai vaikkapa sandaalit -lenkkarit - akselille).
Jokainen lapsi on " vahvaluontoinen" , jos siihen annetaan mahdollisuus. Samaa sarjaa " voimakastahtoisen" kanssa. Jostain syystä hieman yksinkertaisilla vanhemmilla on aina näitä " erityisen voimakastahtoisia" lapsia.
on lauhkeita ihmisiä ja on kiivaita ihmisiä, on rauhallisia ja on kipakoita.
Joten yksinkertaisuudesta haukut väärää puuta. Lapset ovat erilaisia jo laitokselta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen isosta sisarusparvesta ja meidät on kasvatettu jokseenkin samalla tavalla. Ja on meissä todella selkeitä eroja luonteissa ollut ihan vauvasta saakka, joukossa on todellakin sellainen erittäin voimakasluontoinenkin. Ja luonne näkyy yhä vanhempanakin, hirmu sitkeä ja itsepäinen tapaus, vaikkakin nykyään muuten rauhallinen.
On meissä ihmisissä jo lapsesta saakka eroja, ei niitä pelkällä kasvatuksella tehdä.
Täällä 9kk ja 1v9kk ikäisten kärttyleiden äiti...
Auta armias mikä huuto on välillä! Lapset on perineet minun tulisen temperamentin ja herkän luonteen, nollasta sataan sekunnissa ja tunteet pinnassa jatkuvasti.
Täytyy vaan olla hurjan tiukka ja määrätietoinen niin homma toimii.
Periksi ei anneta vaan rajat pitää olla, ja pysyä niissä.
Enpä oikein muuta neuvoa osaa antaa.
Hyvä päivärytmi, samaan aikaan samoja juttuja ja informoi jo etukäteen " kohta syödään, nyt lähdetään syömään" .
Ja juu, paaaaljon virikkeitä! Lapset tuntuu jo tässä iässä kaipaavan tekemistä - siispä täytetään yhdessä pyykkikonetta yms.
Leikin myös lasten kanssa, pysyvät oikein tyytyväisinä. Rakastavat kun luen runoja jatanssin ja laulan heidän kanssaan.
Yleenäs kitinä on vaan tylsyyttä/väsymystä/nälkää, pitää välttää niitä niin kaikki hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mun 1-vuotias heittäytyy lattialle ja huutaa kun ei saa jotakin periksi. Samoin jos ei saa ottaa jotakin tavaraa mikä ei neidille kuulu tai saa käännellä astianpesukoneen ohjelmanvalitsinta tai pesukoneen nappuloita painella jne. jne. Jos ei mene jokin mielen mukaan on kyllä elämäkin sen mukaista meillä...
Itse olen kovin rauhallinen, määrätietoinen kyllä.
Meidän kuopus on rauhallinen ja tekee tuota. Silti luokittelen rauhalliseksi ja vähään tyytyväiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastatakseni ap:n kysymykseen, juuri tällä hetkellä tuntuu, että en jaksa. Tämä päivä oli sellainen " riivattu päivä" , että oksat pois. Onneksi lapsi on ollut aina hyvä nukkumaan, joten simahti taas sänkyyn ja nyt on rauhallista.
Onneksi nämä pahimmat päivät ovat poikkeuksia ja yleensä tekemällä lapsen kanssa paljon asioita, voimakastahtoisuus ei pääse niin pahasti valloilleen.
Helpottavaksi olen huomannut rutiinit. Asiat tehdään tietyllä kaavalla. Lipsuminen tavoista aiheuttaa yleensä näitä " riivattuja päiviä" . Lisäksi olen itse voimakastahtoinen ja selkeästi se, joka päättää asioista. Aresti toimii meillä mainiosti. Pyrin siis olemaan itse hermostumatta, vaikka välillä se on vaikeaa (nyt varsinkin kun olen viimeisilläni ja olo on välillä todella väsynyt).
Olemme kummatkin myös mieheni kanssa temperamenttisia, joten ei tällainen voimakastahtoisuus ole meille verasta.
Eli on aina tehnyt toisin kun olen halunnut, mutta on pienestä asti ollut niin älykäs että ei tee myöskään toisin kuin sanon koska voin tarkoittaa päin vastaista.
Eli paras sinunkin muuttua korkkiruuviksi.