Raskaus ei vaan sovi kaikille... esim. mulle... =(

Onneksi kaksi lasta jo hommatta, eikä lisää tule. Ihania ovat vauvat, lapset, niin omat kuin muidenkin. Mutta raskaana-ei kiitos!

Ja välillä on tunne, että jos joku tökkäis tikulla käteen siis saisin hirveet itku-huutoraivarit.... Tai jos joku asia ei mene halutulla tavalla tai roskapussi leviää tai lyöt varpaan tuolinjalkaan tms. niin pois alta risut ja männyn kävyt...



ap

että voisi välillä " unohtaa " hetkeksi koko raskauden? itseäni se auttoi vaikeimpina hetkinä. Sit itkin, kun tunsin huonoa omaatuntoa siitäkin, etten raskaudesta osannut nauttia. Ei kaikki vaan ehkä osaa, vaikka vauva olisi kuinka haluttu ja toivottu, niin kuin meidänkin molemmat ovat olleet.

sama juttu noiden mielialojen ja hermojen menojen kanssa. Niiden lisäksi vielä kaiken kukkuraksi saan joka kerta AIVAN valtavat määrät jostakin syystä kiloja, vaikka en kaksinkäsin ruokaa suusta ahdakaan, niitä saa sitten ikuisuuden aina tiputtaa ennen kuin olen taas normaalin ihmisen mitoissa.



Vauvat ja lapset on tosiaan aivan ihania ja niin rakkaita, kun voisi saada lapsia ilman raskaana olemista, mutta sentään kaikki ei ole mahdollista... (siis omia ei adoptio)

Ja huono omatunto painaa aina kun pinna palaa. Onneksi kuitenkaan ei lapseen kohdistu tms. mies on lähinnä " uhri" . Olotilana raskaus ei vaan sovi mulle mutta silloin kun esikoinen synty niin pari vko synnytyksestä oli olo kuin toisella ihmisellä, eli synnytystä odotellessa=) Kuhan vaan hermo kestäisi.. Ja lapsi on kyllä ihana ja toivottu ja tämä tuleva on myös jo nyt suuren rakkauden kohde vaikkei itsellä olo mikän helpoin olekaan.



ap