Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko koskaan vahingoniloinen tavatessassi entisiä kiusaajiasi jos heillä menee huonommin?
20.06.2007 |
Tuli vaan mieleeni, kun minua lapsena koulussa jotkut kiusasivat kun olin " hikari" , ja monet itkut sen takia kotona itkin vaikka koulussa yritin olla kuin en välittäisi. Tuli tässä sitten luokkakokous, ja ne kun oikeasti kaikki ne kiusaajat tuntuivat nyt monella tapaa surkeilta: valittelivat huonoja palkkoja/työttömyyttä (kouluaikoina uhosivat ettei koulua mihinkään tarvitse, ja osa menikin sitten ysin jälkeen heti töihin), kuinka ihmissuhteet kusee, haukkuivat asuinalueitaan, kuinka mahdollisten lasten isä/isät eivät osallistu/maksa elatusmaksuja/ovat kaikinpuolin epäkelpoja.
Vaikka vahingonilo ei olekaan mikään ylevä tunne, niin en kyllä voinut estää sen pilkahdusta kuunnellessani entisten kiusaajien juttuja, etenkin kun osa sitten omia kuulumisiani kommentoi tyyliin:" Hyvähän sun on, kun on kiva mies, työ ym" . Ei mekään mitään rikkaita olla, mutta tullaan ihan hyvin toimeen, parisuhde sujuu (sitä myös hoidetaan), ja olen alalla josta pidän.
Kommentit (4)
Itse olen entinen kiusaaja, häpeän sitä mutta pakkohan se on myöntää. Itselläni menee todella hienosti, on mahtava perhe, ihana koti, mielenkiintoinen ja hyvä työpaikka. Itse olen tehnyt kovasti töitä elämässäni jotta olen päässyt tähän pisteeseen. Itse ajattelin myös aikoinaan, että koulunkäynnillä ei ole merkitystä. Onneksi ihminen kasvaa ja viisastuu ja olenkin korkeasti koulutettu ja suunnittelen lisäopintoja.
Jos olen kiusaanut aikoinani (teini-ikäisenä) muita, en hyväksy kiusaamista kuitenkaan missään tapauksessa. Kyllä minäkin kärsin kiusaamisestani todella paljon, sitä kyselee itseltäänkin, että miksi? Ihminen on oppivainen. Jos olen tavannut ihmisiä joita olen kiusannut, olen pyytänyt anteeksi. Joskus olen anteeksi saanut ja joskus en, oikein minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei heilläkään hyvin mene. Nyt kolmenkympin toisella puolella olen käsitellyt asian pois mielestä. Luokkakokouksessa mua lähinnä säälitti ne ihmiset. Ajatella nyt, että teininä menee jo niin huonosti että pitää toisia kuisata ja piikitellä, sitten aikuisenakaan ei mene sen paremmin. Mahtaa olla vaikeaa.
Minun tapauksessani ei ollut kyse siitä että olisin ollut hikari. Mulla se meni melkein päinvastoin, he olivat koulussa erittäin hyvin menestyviä ja minä vain joku keskitason tallaaja.
Näkihän sen jo koulussa, ettei niistä luusereista tai niiden elämästä tule ikinä mitään, eikä tullutkaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei se vahingonilo tosiaan ole kovin ylevää, mutta kaipa se on ihan luonnollista, kun on saanut lapsena kokea kurjaa kohtelua. Täällä nimittäin toinen " hikari" , jolla nykyään menee ihan hyvin elämässä.