Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on äidin merkitys poikalapselle? Mistä poika jää paitsi jos äitiä ei ole?
Kommentit (10)
No, eiköhän se ole ihan perhekohtaista. Yleensä kuitenkin pojat ovat enemmän äidin perään ja tytöt isän. Näin oman ja tuttavieni kokemukseni mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaiseksi, että meillä kaikilla olisi hauskaa. Olen tosi väsynyt siihen, että 1 v 4 kk poikaa ei voi juuri laskea sylistään ilman että hän huutaa kurkku suorana. Ja 2 v 10kk poika taas haluaa jatkuvasti leikkiseuraa tai kuuntelijaa ja vastailijaa höpöttelyihinsä. ap
johon voi luottaa kuin muuri, opettajaa, tukijaa ja opastajaa. Omaa äitiä ei voi kukaan korvata. He ottavat sinusta naisen mallia, ja oppivat kohtelemaan naisia hyvin sekä arvostamaan heitä.
mitä se sitten tarkoittaa, riippuu siitä, keitä lapsen ympärillä on ja miten he lasta tukevat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ainakin tunnen itseni sen verran huonoksi äidiksi, että sama kai olisiko minua vai ei. ap
Valitettavasti sitä saa mitä tilaa - siis tässä kohtaa valitettavasti. Jos on pienestä pitäen totuttanu lapsen siihen, että kokoajan pidetään sylissä (ja mieluiten vielä eniten vain äidin sylissä) on ihan oletettavaa, että lapsesta tulee ikäänkuin takertuja, joka ei osaa/halua olla hetkeäkään (edes paria minuuttia) yksin ja omissa oloissaan/leikeissään.
Meidän 8kk-poitsu on saanu olla useampien ihmisten sylissä, näin on oppinu ettei ne muut (sukulaiset ja ystävät) ole mitenkään pelottavia. Heidänkin sylissään on turvallista. En halua äitinä olla mikään jumala, jonka syli ainoastaan kelpaa, ei kenenkään muun.
Poikani oppi juuri ryömimään ja hänellä on paljon omia touhujaan lattialla. Itse häärään siinä lähettyvillä omia juttujani, tietty kokoajan sivusilmällä vahdin, ettei mitään satu. Poika on näin ihan tyytyväinen. Ei siitä mitään tulisi, jos häntä pitäisi kannella kokoajan mukana. :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pää pystyyn ja iloitse pojistasi, heille olet yksi maailman tärkeimmistä ihmisistä!
on vain luonteeltaan sellainen, että minussa kiinni kuin takiainen. Lapset ovat erilaisia luonteeltaan! Esikoisemme olikin vauvana tuollainen superhelppo, jota sai käännellä ja väännellä miten vain kuten sinunkin lastasi. ap
Vierailija:
Valitettavasti sitä saa mitä tilaa - siis tässä kohtaa valitettavasti. Jos on pienestä pitäen totuttanu lapsen siihen, että kokoajan pidetään sylissä (ja mieluiten vielä eniten vain äidin sylissä) on ihan oletettavaa, että lapsesta tulee ikäänkuin takertuja, joka ei osaa/halua olla hetkeäkään (edes paria minuuttia) yksin ja omissa oloissaan/leikeissään.Meidän 8kk-poitsu on saanu olla useampien ihmisten sylissä, näin on oppinu ettei ne muut (sukulaiset ja ystävät) ole mitenkään pelottavia. Heidänkin sylissään on turvallista. En halua äitinä olla mikään jumala, jonka syli ainoastaan kelpaa, ei kenenkään muun.
Poikani oppi juuri ryömimään ja hänellä on paljon omia touhujaan lattialla. Itse häärään siinä lähettyvillä omia juttujani, tietty kokoajan sivusilmällä vahdin, ettei mitään satu. Poika on näin ihan tyytyväinen. Ei siitä mitään tulisi, jos häntä pitäisi kannella kokoajan mukana. :O
Alue: Aihe vapaa
Meillä 2 poikaa. Esikoinen rohkea ja viihtyi kaikkien sylissä, kuopus taas varsinainen mammanpoika. Taisi olla kantoliinassa ensimmäisen vuoden...